Minttu on minun maailmani supersankari | K-11 | femme

[murokulho]

Nimi: Minttu on minun maailmani supersankari
Kirjoittaja: murokulho
Oikolukija: ei ole
Tyylilaji: femme, fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: Petra/Minttu
Yhteenveto: Muut ihmiset katsoivat meitä pitkään ja oudoksuen, mutta kukaan ei tullut sanomaan mitään. Kukaan ei koskaan aukonut päätään Mintulle.
Varoitukset: pari kirosanantapaista, takapuolesta puristamista, pilkkuja näkyy tarkoituksellisesti harvassa

Minttu on minun maailmani supersankari

Mintun villasukat ovat vihreät ja niissä on keltaisia ja oransseja raitoja. Villasukat ovat hieman mutrulla ja niitä peittävät maastokuvioiset tennarit. Villasukat taas peittävät Mintun mustien farkkujen nilkkaosuuden ja mustien farkkujen sisään on tungettu valkoinen kauluspaita ja sen hihat on kääritty ylös. Minttu on aina niin muotitietoinen ja näyttää hyvältä lyhyine, ruskeine ja villeine kiharoineen.

Minttu hymyilee minulle koulussa ja koulun jälkeen kaupungillakin. Minä kuljen kaupungilla ja koulussa aina yksin, mutta Mintulla on aina muutama ystävä matkassa. Tai enhän minä tiedä, ovatko ne edes Mintun oikeita ystäviä. Ehkä ne vain esittävät ja lopulta puukottavat Minttua selkään jolloin Mintun sydän särkyy.

Minä haluaisin halata Minttua. Tänään kun se tuli kouluun, sen posket olivat punaiset ja silmät itkuiset. Mintun aina niin siistit ja kevyet meikitkin olivat levinneet naamalle ja Minttu näytti hieman hassulta. Sen tukkakin oli laittamatta, vaikka ei Minttu siihen koskaan aamuisin koskenutkaan.

Minä menin ujosti Mintun luo ja kysyin mikä sillä oli hätänä. Se pudisti päätään ja halasi minua. Minä en voinut muuta kuin halata takaisin ja kuiskia lohduttavia sanoja sen korvaan. Minä ja Minttu seistiin siinä koulun keskikäytävällä ja halattiin. Muut ihmiset katsoivat meitä pitkään ja oudoksuen, mutta kukaan ei tullut sanomaan mitään. Kukaan ei koskaan aukonut päätään Mintulle.

Viiden minuutin lohtusanojen ja vyöryävien kyynelten jälkeen Minttu päästi irti ja katsoi minun sinisiä silmiäni omilla ruskeilla nappisilmillään. Minun oli pakko hymyillä, sillä Minttu oli niin suloinen. Sen kasvot olivat hieman turvonneet, mutta se ei haitannut minua. Minttu oli suloinen vaikka muovipussi päässä.

Minttu henkäisi ja painoi päänsä alas kuin peläten. Minä tottakai hämmennyin, eihän Minttu koskaan pelännyt mitään tai ketään. En pelännyt minäkään, mutta kaikki luulivat niin. Minusta ei puhuttu oikealla nimelläni, minusta puhuttiin Pelkurina isolla peellä. Minä en ollut Petra enkä koskaan tule olemaankaan. Minä olin Pelkuri nyt ja aina.

Ruskeat kiharat heilahtivat näkökentässäni enkä ehtinyt liikauttaa pienintäkään lihastani, kun Minttu syöksyi taas minua kohti ja kietoi kädet vyötärölleni. Sitten se painoi huulensa minun huulilleni ja suuteli. Minä seisoin hetken hiljaa paikallani enkä tehnyt mitään. Sitten tajuntaani kolahti se, että hitto vie, Minttu suutelee minua ja minä vastasin suudelmaan. Minttu hymyili jolloin sitä oli vaikea suudella, mutta minua ei kiinnostanut.

Minä ja Minttu irrottauduttiin suudelmasta molemmat hieman vastahakoisina ja huulet suudelmista punaisina. Minttu hymyili minulle suloisesti ja minä vastasin hymyyn. Sitten Minttu tarttui vapisevaan käteeni lähtien kuljettamaan kohti koulun pääovia. Minttu käveli niin itsevarmasti ja rohkeasti, eikä näyttänyt pelkäävän muiden mielipiteitä. Minttu oli taas Minttu.

”Minä rakastan sua”, Minttu kuiskasi ja avasi oven. Se viittoi minua astumaan ulos ensin ja minä menin kuuliaisesti Mintun edellä. Se seurasi perässä, tarttui perseestä ja puristi. Minä kiljahdin yllätyksestä ja menin ihan punaiseksi. Katsoin Mintun ruskeisiin silmiin ja hymyilin minun maailmani supersankarille.

”Niin minäkin sua.”

[pajupuu]

Tää oli kiva! Minttu oli kuvailtu tosi elävästi, pystyin ihan näkemään sen sieluni silmillä. Teksti oli mun mielestä sujuvaa ja siinä oli hyviä yksityiskohtia. Petra vaan jäi vähän vieraammaksi (miksi se oikein on muiden mielestä pelkuri?).

Loppu oli söpö, vaikkakin tuli aika puun takaa  Ainakin pätkästä tuli hyvälle mielelle! I liked.

//muoks: Ai niin! Luin tämän, koska nimi oli hyvä. Siitä lisää pointseja!

[murokulho]

pajupuu: Vau, kiitos kommentistasi! Olin aika ällikällä lyöty, kun yhtäkkiä huomasin saaneeni tähän kommentin.. Joten iso kiitos! Mahtavaa, että tykkäsit. Ja joo, Petra on vähän epäselvä hahmo ja taisin kuvailla sen aika surkeesti tässä. Mutta kiva oikeesti, että tykkäsit! Kiitos kommentista.

[Pähkinäinen]

Että, kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa jos Finissä olisi mahdollisuus käyttää "Tykkää" -nappulaa. Toisaalta, sitten jäisi varmaankin paljon tarkempaa palautetta saamatta, kommentoinnista olisi helpompi jänistää...

Ekassa kappaleessa vähän toistuu tuo "villasukat", kolme ensimmäistä virkettä alkaa sillä sanalla. Muu toisto tässä tekstissä kuuluu tyyliin, joka on tuollainen vähän hassu ja suloinen, sopii tähän hyvin.

Olisi tosiaan ollut mielenkiintoista tietää, miksi Petraa kutsuttiin pelkuriksi. Johtuiko se jotain kautta ujoudesta tai jotain?

Söpö vaikka muovipussi päässä. Eh. Yksi lempikohdistani, tässä on paljon tuollaisia suloisia pikkulauseita kun kerrontatyyliin kuuluu, että pisteitä käytetään enemmän kuin yleensä, kohdissa joista saisi virkkeen on muutama lause.

Oh, olisi muuten kiinnostanut myös, miksi Minttu itki. Riitaa kaverin kanssa? Ero mahdollisesta, mainitsemattomasta poikaystävästä?

Pahoittelen lyhyitä kappaleita, menevät vähän sikin sokin tähän kommenttiin, syytän ehkä kellonaikaa ja tekstisi vaikutusta. x D

Mikä muuten teki Mintusta kertojan silmissä supersankarin? Selvää on, että hän on ihailun kohde ja sellainen suosittu, ehkä pyrit siihen tällä "supersankari" ilmaisulla? Että pikemminkin idoli kuin supersankari, mutta kun ei sanaa "idoli" voi käyttää.

Herättipä tämä paljon kysmyksiä, enemmän kuin edes tajusin ennen kuin kommentoin. Mutta ei kaikkiin kysymyksiin tarvitse, ainakaan tekstissä, vastata, ihan hyvä tämä on näinkin. Uteliaisuuttaan lukija vain jää pohtimaan sitten niitä juttuja, jotka jäivät sanomatta.

Mukavan söpö ja hauskakin pätkä, melkein sellainen kuin joku voisi päiväkirjaansa kirjoittaa, kiitos lukukokemuksesta. : )