Nimi: Paras joululahja
Kirjoittaja: nnora
Ikäraja: S
Pituus: 600 sanaa, oneshot
Genre: fluff/romance, drama, joulusöpöily
Hahmot/paritus: Neville/Luna
Vastuunvapaus: Kaikki Pottermaailman tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille, tämän ficin juoni/teksti on minun enkä saa rahaa tästä.
Haasteet: Jouluhaaste, Aina eka kerta (esikoinen), Neljän tuvan haaste tuvalla korpinkynsi, Saaga-haaste, One True Something 20 fandomilla Potter
A/N: Joulusöpöilyä. Aikaa on kulunut noin kaksi vuotta
tämän ficin tapahtumista.
Luna makasi hiljaa lattialla, pää lepäsi koristellun kuusen oksien alla. Vaaleat hiukset olivat levinneet enkelin sädekehäksi pään ympärille tummaa lattiaa vasten luomaan kontrastia. Naisen silmät olivat painuneet kiinni ja tämä hengitti tasaista tahtia, muttei nukkunut. Hän oli täysin hereillä. Ei ehkä ihan tässä hetkessä, mutta hereillä yhtäkaikki.
Välillä hän katseli ylös kuusen oksien lomaan, tuijotteli tummanvihreitä neulasia ja ajatteli. Kasvoilla häivähti välillä nopea, ohut hymynkare ja ilme oli yhtä seesteinen kuin aina muulloinkin.
"Me makoilimme äidin kanssa aina kuusen alla aina jouluisin, silloin kun hän vielä eli. Hän sanoi aina, että minulla on yksi toivomus toivottavana jouluisin kuusen alla. Tämän vuoden toiveeni minä olen toivonut."
"Minä olin silloin kahdeksan. Kun hän kuoli", hän jatkoi hetken päästä katsellen edelleen ylös kuusen oksistoon. "Kuusi on kaunis, se on jotenkin rauhaa ja seesteisyyttä luova. Ajattele, se rakentuu rangan ja pienten neulasten varaan. Se kuolee neula neulaselta pois. Sitten lopulta. Elämä on hauras. Ihminen on kuusi. Neulanen kerrallaan hän haurastuu pois."
Neville kumartui Lunan viereen ja lopulta makasi tämän vieressä selin lattialla, pää Lunan pään vierellä. Hän katseli vuoroin Lunaa, vuoroin kuusta ja haparoi Lunan käden omaansa. He makasivat käsi kädessä lattialla, osittain kuusen oksien alla. Luna oli jälleen sulkenut silmänsä.
"Tämä on jotenkin outoa. Mutta kaunista", Neville totesi vilkaisten Lunaan eikä udellut, mitä hän oli toivonut. Luna jätti asioita paljon Nevillen pohdittavaksi, ja muutaman päivän päästä kyllästyttyään Nevillen pähkäilyyn, paljasti hän koko jutun. Niin tapahtuisi luultavasti tälläkin kertaa, koska Neville ei yleensä ymmärtänyt Lunan juttuja vaikka pohti päänsä puhki. Hän tyytyi siihen, että Luna oli niin paljon häntä viisaampi. Hän oli korpinkynsi aikanaan, totta kai.
"No, tämä on outoa. Mutta minusta tämä kuuluu jouluun."
"Mmmhm. Mitä luulet, voikohan vielä tulla valkea joulu?"
"Tulee. Ennemmin tai myöhemmin. Tänään, huomenna, joskus."
"Mistä tiedät?"
"Minulla on vain sellainen olo."
Aattoaamu oli tosiaan avautunut ankean harmaana ja lumettomana. He olivat aamulla hakeneet kuusen ja Luna oli valmistellut jouluruokaa ja paistanut joulupipareita yhdessä Nevillen kanssa. Osa pipareista vähän kärähti kiitos edelleen kömpelön Nevillen, mutta ne päätyivätkin kuusenkoristepipareiksi, koska kumpikaan ei juuri välittänyt syödä reunoista mustuneita pipareita, olivat ne kuinka tonttu-ukon mallisia tai ei.
***
Joulupäivänä Neville heräsi Lunan kolisteluun keittiössä ja noustessaan ylös tuli vilkaisseeksi ohimennessään ulos makuuhuoneen ikkunasta. Lunan lupaama valkea joulu tosiaan oli tullut, sillä yön aikana lunta oli ehtinyt kasaantua muutaman sentin verran ja tunnelma oli heti paljon jouluisempi. Lyhdyssä nököttävä valkoinen kynttilä paloi oven pielessä.
"Huomenta, kulta", Neville kietoi kätensä Lunan ympärille. Tällä oli punaruudullinen essu yllään ja hän ohjasi taikasauvaansa heilutellen aterimia ja astioita ruokapöytään aamiaista varten. Neville ei voinut olla vilkaisematta olohuoneeseen kuusen alle, jossa lepäsi paraikaa kaikenkokoisia lahjapaketteja, jotka olivat peräisin sukulaisilta ja ystäviltä. Luna huomasi katseen ja totesi, että hän olikin ajatellut heidän avaavan lahjat ensin. Tai ainakin yhden, hän sanoi salaperäisesti.
Luna riisui esiliinansa, asetti sen tuolin selkänojalle ja ohjasi vielä yövaatteissa olevan Nevillen sohvalle istumaan. Hän haki lahjapinosta päällimmäisen, kapean ja pienen paketin ja ojensi sen miehelle.
"Avaa se", hän kehotti. Neville vilkaisi Lunaa kummissaan mutta noudatti kehotusta alkaen hitaasti repiä hopeaa lahjanarua pois paketin ympäriltä. Punainen lahjapaperikin putosi nopeasti lattialle paljastaen valkoisen tikun.
"Se on raskaustesti. Minä olen raskaana", Luna sanoi ja odotti Nevillen reaktiota. Ilme näytti ensin järkyttyneeltä, mutta muuttui sitten ilahtuneeksi ja hän kääntyi halaamaan vieressään istuvaa Lunaa tiukasti. Luna uskalsi vihdoin hymyillä. Toive oli toteutunut, hän oli raskaana. Toinenkin toive oli toteutunut, koska Neville suhtautui raskauteen hyvin. Toisin sanoen kaksi toivetta toteutui, vaikka Lunan äiti oli pienelle seitsemänvuotiaalle tyttärelleen sanonut vain yhden toiveen toteutuvan.
"En tiedä, mitä noissa muissa paketeissa on, mutta tämä on joka tapauksessa paras joululahja", Neville totesi ja suuteli Lunaa.
***
Emily Alice Longbottom, Nevillen ja Lunan esikoinen, syntyi seuraavana vuonna elokuun loppupuolella.
