Suuret ihmiset | K-11 | Lainaushaaste

[Pähkinäinen]

Ficin nimi: Suuret ihmiset
Kirjoittaja(t): Minä, Pähkinäinen, pieni ihminen.
Beta: SuklaaKissa, ehkä pieni mutta tärkeä ihminen.
Genre: Drama, vähän angst, romancekin. Puhetta seikkailusta.
Ikäraja: K-11, kuolemamaininnan takia. // neme nappasi ylimääräisen määritelmän ikärajasta pois. Ei ole lieviä tai kärjistettyjä ikärajoja, ikärajat on ja pysyy ja määritellään sisällön mukaan.
Paritus/Päähenkilöt: Tavallinen ihminen/Suuri ihminen näin yleispätevästi.

* * * * *

Suuria ihmisiä on vaikea rakastaa. Niitä jotka lupaavat mutta joiden katseessa on surua ja jotka jälkeenpäin sanovat, ettei heillä ollut vaihtoehtoja. Joille saa jatkuvasti huutaa vihaavansa heitä mutta jotka vain pitävät sinusta kiinni kun itket ja raivoat.

Sellaisten ihmisten kanssa joutuu yhtä mittaa vaikeuksiin, vaaraan ja selkkauksiin, saa pelätä niin oman kuin toisen hengen puolesta, joutuu todistamaan suuria uhrauksia ja kokemaan voimattomuuden tunteen, kun luuri lyödään korvaan suuren ihmisesi kieltäytyessä kuuntelemasta puhettasi.

Suurilla ihmisillä on suuret ajatukset.

Heidän mielestään sinä et ymmärrä eivätkä he haluakaan sinun ymmärtävän. He haluavat suojella sinua ja kokevat sen velvollisuudekseen, heidän mielestään heidän kuuluu kuolla sinun puolestasi jos tarve vaatii tai valehdella sinulle, jos se pelastaa sinut edes kärsimykseltä. Se on heille oikein, ja he haluavat aina tehdä oikein.

Heidän päätöksillään on vaikutusta. Ei vain sinuun, vaan koko maailmaan.

Eikä heistä silti pysty päästämään irti. Sillä vaikka heidän kanssaan saa kulkea yhtä mittaa helvettiin ja takaisin, elämä ei ole enää sama ilman heitä. He ovat suuria ihmisiä, joten heidän jättämänsä aukotkin ovat suuria.

Heistä jää jälkiä, jotka pitää pyyhkiä kokonaan, jotta ne lakkaisivat tuntumasta.

------------------------------

A/N: Lainaushaasteeseen otin Märta Tikkasen kirjan Kaksi takakannen tekstin: "Minä olen vaikeasti rakastettava", sanoi Henrik kerran virnistäen. Ehkä niin. Mutta kaikesta huolimatta oli vielä vaikeampaa lakata rakastamasta häntä.
"Jostain kumman syystä" mietin paljon Doctor Whota tätä kirjoittaessani, mutta tämä ei silti ole ficci, eikä DW ole todellakaan ainoa fandom jota ajattelin tätä laatiessani.
Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa jotain konkreettista, mutta sitten tästä tuli tällainen.

[Zarroc]

Hyvää iltaa!

Rakastuin tähän tekstiin lähes ensisilmäyksellä, varsinkin kun tuo otsikko oli noin mielenkiintoinen... Aivan kuin olisit kirjoittanut tämän eräästä ystävästäni ja myös jollain tavalla minusta itsestäni. Pidin tämän pituudesta, ei ollut liian lyhyt eikä liian pitkä.

Niitä jotka lupaavat mutta joiden katseessa on surua ja jotka jälkeenpäin sanovat, ettei heillä ollut vaihtoehtoja.

Tässä kohdassa oli jotain mahdottoman kaunista ja avartavaa. Ja on tuolla yksi pieni pilkkuvirhekin, mutan eteen kuuluisi örkki, mutta eipä nyt välitetä siitä;)
En oikein tiedä mitä tästä sanoisi, tämä oli sellainen... vaikuttava tekstinpätkä. Se jättää sinut mieleltä tyhjäksi, mutta samalla täydeksi kysymyksiä ja vastauksia, mutta loppujen lopuksi huomaat vain nyökytteleväsi päätäsi "jep, juuri näin sen täytyy olla! miten muutenkaan se voisi olla?"

Eipä minulla sitten muuta ollutkaan, ajattelin vain tulla kertomaan että luin ja pidin kovasti :3

Kiitokset.

~ Zar

[Pähkinäinen]

Oho. Heti kommentti. Epätavallista minulle. Kai. En muista edes sen vertaa. : D Mutta - kiitos, Zarroc. Tosi kiva että pidit. :> Ja pilkutuksesta... Minähän noudatan sääntöjä vain silloin kun se minulle itselleni sopii. Mielestäni tyylisyistä voi jättää pilkkuja pois. : )

[Renneto]

On pitänyt jo hetki kommentoida, mutta aina on jäänyt. Korjataanpa erhe!

Teksti jäi mieleen monestakin syystä. Ensinäkin se oli selkeän ja konstailemattoman pohtiva, ei vertauskuvallinen kasvukertomus eikä itkua lammen rannalla eikä mitään muutakaan. Kuinka piristävän poikkeuksellista. Minä jäin kovasti pohtimaan, että ovatko suuret ihmiset paskiaisia ja jos ovat, niin lienevätkö pienet ihmiset lainkaan parempia. Kenties toinen teksti kertoo sitten heistä, ken tietää. :>

Pidin myös sitä, että teksti pitäytyi muodossaan aika loisteliaasti eikä karannut puoliksi runoksi tai helvetilliseksi manifestiksi, vaikka sellaiseenkin olisi ollut avaimet. Sisäisesti hyvin yhtenäinen juttu mutta kuitenkin tarpeeksi kitkaa, jotta juttu pysyi mielenkiintoisena. Esimerkiksi ajatus, että Suuria Ihmisiä on vaikea rakastaa... ehkä heihin on kuitenkin helppo rakastua? Ja kuinka paljon Pieni Ihminen mahdollisesti suurentelee Suuren Ihmisen vaikutusta (erityisesti tuo Heidän päätöksillään on vaikutusta. Ei vain sinuun, vaan koko maailmaan.) Kieli noudatteli pitkälti tarinaa, mistä pidän aina kamalan paljon. Se vaan on huippua, kun muoto ja sisältö natsaavat toisiinsa niin hyvin, ettei niitä aina edes erota toisistaan.

Vaikka sanavalinnoista ja pitkistä virkkeistä pidinkin, niin nämä tulivat mieleen:

Ja pilkutuksesta... Minähän noudatan sääntöjä vain silloin kun se minulle itselleni sopii. :D Mielestäni tyylisyistä voi jättää pilkkuja pois. : )

Näinhän se on! Pilkutus voi notkua tekstin mukaan kuin villi ruoho, pilkutus voi olla tekstin rakennuspalikka siinä missä sanatkin. Mutta minun on tunnustettava, että monesti olisin kaivannut lisää pilkkuja. Pilkutuksesi tuppaa teksteissäsi viemään lukemiselta energiaa. Silloin tällöin se häiritsee jopa lukemista, kun asioita (ideoita, eri lauseiden ytimiä) ei erota toisistaan. Ikävintä on, kun merkitykset sekoittuvat.

Tämä tarina oli hyvin lyhyt eikä pilkutus siksi(kään) ollut niin hallitseva, mutta kun useammassa jutun juuressa on tullut pistäneeksi merkille, niin ajattelin toisen näkökulman asiaan tuoda. Totta kai teet juuri niin kuin haluat. :>

Heistä jää jälkiä, jotka pitää pyyhkiä kokonaan, jotta ne lakkaisivat tuntumasta.

Koska tässä on kohtalaisen konkreettiseksi muuttuva ajatus (jälkiä, jotka pitää pyyhkiä) niin olen sitä mieltä, että sama tyyli olisi kenties kannattanut pitää koko vertauskuvan ajan. Nyt ajatuksesta uhkaa kallistua hitusen kummallinen: jäljet jotka pitää pyyhkiä jotta ne lakkaisivat tuntumasta olisi toiminut imho paremmin vaikkapa "näkymästä" tai jotenkin muuten... Sillä tavalla, että se sopisi luuttuamistunnelmaan. Mutta tämä on ihan pienen pieni juttu, niin kuin pilkutuskin, teet miten haluat, sillä minun mielipiteeni ei ole todellakaan tarpeeksi hyvä syy toimia toisin, jos ei huvita. :>

Tulipa kamalan kitisevä kommentti. :< Toivottavasti kuitenkin kävi selväksi, että tykkäilin!

// Typot! :D

[Pähkinäinen]

Renneto, oh, pitkä kommentti! Olen otettu. Ja yleensä jos ei kitistä niin en minä tiedä, mikä on vialla, tiedän vain sen, että jotain täytyy olla. Ehkä olen pilkutuksen kanssa vähän tottunut jättämään niitä paljon pois, pitäisi edes jälkeenpäin lukaistessa katsoa, mihin kaivattaisiin vielä hidastusta tai erottelua. Mutta enpä kyllä itse olisi älynnyt asiaan kiinnittää huomiota ilman mainintaa, hyvä kun uskalsit sanoa.

Tuosta viimeisestä virkkeestä - hah, minua tökki siinä jokin mutta vasta nyt sitten tajuan, mikä! Hmm, tuo taitaa olla hitusen irtonainen tai poikkeava tai sillä tavalla muuhun tekstiin verrattuna. Ei varmasti ole eka kerta, pitääpä muuten alkaa miettiä tuotakin, koska usein juurikin tähän kiinnitän itsekin huomiota omia tekstejä lukiessani, vaikken tätä ennen osannutkaan ihan määritellä, mikä siinä oikein on.

Uskoisin, että kyllä, suuret ihmiset ovat paskiaisia, jos siitä näkökulmasta ajattelee, mutta osaavat pienetkin olla. Ehkä se suurten ihmisten kohdalla vain nousee esille useammin...

Luulisin, että heihin on siitä huolimatta ihan liiankin helppo rakastua.

Kiitos kauheasti kommentistasi, äärimukavaa että tykkäsit! : 3