Myrskyssä, ukkosessa tai sateessa [K-11, Draco/Luna]

[onkonälkä]

Nimi: Myrskyssä, ukkosessa tai sateessa
Kirjoittaja: Onkonälkä
Genre: Angst, H/C
Ikäraja: K-11
Pairing: Draco/Luna
Haasteet: Paritusketju, Sana/Kuva/Lause10 sanalla Lämmin
A/N: Tajunnanvirtana tämmöinen


Myrskyssä, ukkosessa tai sateessa

Se tyttö on turvasatamani, se jonka syliin voin piiloutua, kun maailmani potkii päähän tai puree käärmeen lailla. Se tyttö on kaunis ja vaalea, ja niin lämmin. Minä tapasin hänet kun olin heikoimmillani, kun tuliviski ja veri juovittivat vaaleaa kauluspaitaani, parransänkeni seassa väkivallan jälkiä ja oikea silmäni lähes umpeen turvonnut. Silloin satoi kaatamalla, ja istuin rappioni reunalla, kastelin jalkateriäni itsesäälin valtameressä ja vieras mies heitti minua pienellä rahalla.

En tiedä, mitä hän teki iskunkiertokujalla, mutta tunsin hänen olevan siellä minua varten. Likaisenvaaleat, märät hiukset liimautuivat valkoiseen sifonkipaitaan joka tahriutui minun verelläni, kun hän auttoi minut ylös. Heitti pulloni ties minne ja vei minut paikkaan, josta muodostui koti. Uuden alkuni keskus, ja hän oli pelastava enkelini.

Hänen kylpyammeensa oli valkoinen ja sen reunat höyryävään veteen verraten vielä viileät. Vesi tuoksui kanelilta ja häneltä, ja hän istui vieressäni valvomassa, etten hukkuisi. Hän pesi haavani nesteellä, joka kirveli, ja katsellessani häntä kiitollisena silmiin, tunsin etten voisi lähteä. Jäin tuolle naiselle niin suureen kiitollisuudenvelkaan. Enkä minä lähtenyt. Yhä kymmenen vuoden jälkeenkin istun siinä hiekanvärisessä keittiössä juoden metsämarjateetä, jota hän tuo ruotsista. Hän matkailee paljon, mutta aina minä lupaan olla ja odottaa. Lupaan, etten mene pois.

Rinnassani on yhä arvet entisestä elämästäni, kuin piiskan iskuina. En enää muista mikä minua ruhjoi, eikä se ole ruhjonut minua enää kymmeneen vuoteen, joten sillä ei kai ole väliä. Hän ei ole muuttunut. Hän pysyy.
”Minä palaan viikon kuluttua. Lupaathan olla täällä minua odottamassa?” Suuret siniset silmät tuijottavat minua huolestuneena.
”Minä lupaan, rakastan sinua niin.”
Enkä olisi halunnutkaan pois.

[Iloinen Sipuli]

Ei vielä yhtään kommentteja tässä! Saan siis kunnian olla ensimmäinen.

Todella yllättävä paritus! Draco on ehdottomasti hyvä hahmo, mutta sitä on jotenkin turtunut ainaiseen H/D :hen ja Dramioneen (jotka eivät siis missään nimessä kuulu suosikkilistalleni, tai, lukulistalleni ollenkaan), että helposti tulee ajateltua, ettei muita vaihtoehtoja olekaan. Mutta tämä, tämä yllätti! Ja sai kiinnostumaan. Pakko sanoa: ei paha paritus! Ei paha ollenkaan. Ehkä jopa mahdollisesti osittain... toimiva?

Ainakin tässä se toimi. Vaikka teksti oli lyhyt kuin mikä, se sopi sellaiseksi ja sait pidettyä hahmot ehdottomasti IC:nä. Varsinkin Luna, jotenkin niin lunamaista! Auttaa vaan spontaanisti, miettimättä yhtään, kuka on kyseessä. Ihana!

Draco taas, en osaa sanoa, mitä hän teki siellä kännäämässä, mutta se sopi silti, kuvasit hyvin, miten hän on sodan jälkeen (?) täysin rappiolla, vailla oikeastaan elämää.

Tästä kohdasta pidin erityisesti

Silloin satoi kaatamalla, ja istuin rappioni reunalla, kastelin jalkateriäni itsesäälin valtameressä ja vieras mies heitti minua pienellä rahalla.

Rappioni reunalla, upeasti sanottu. Noinkin lyhyeen pätkään mahtuu paljon taiteellista kieltä.

Hieman ehkä häiritsi lopun "minä rakastan sinua", se tuntui vähän turhan imelältä muuten synkähköön tekstiin, eikä kuulostanut oikeen dracomaiselta. Mutta sekin on makuasia.

Pidin tästä tekstistä kyllä oikein paljon. Kiitos!

-Iloinen Sipuli

[onkonälkä]

Oletpas jaksanut kommentoida paljon mun tekstejä, Iloinen Sipuli !! Kiitos ihan superpaljon!

Itsekin voisin sanoa jopa inhoavani Dramionea ja H/D:tä.. Niitä on niin paljon, että ne väkisinkin toistavat itseään. Uudenlainen, ehkä odottamaton paritus antaa tilaa niin paljolle, ihan uusille kohtaamisille ja stereotypioiden rikkomiselle, ei sitä voi vastustaa Kiitos kehuista ja kaikista kommenteista !!