Kukkia Kukalle (femme, k-11)

[pihlajanmarja]

Nimi: Kukkia Kukalle
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Paritus: Birgit/Kukka-Maaria
Ikäraja: k-11
Esimakua: Kukan laukut ja viulukotelo näyttivät hassuilta Birgitin talon eteisessä. Kukka taas näytti samalta kuin silloin ennenkin, opiskeluvuosina kun he olivat jakaneet saman kämpän ja juoneet punaviiniä viiteen asti aamulla ennen säveltapailun sointukuuntelutenttiä.

A/N: En ole koskaan kirjoittanut originaalifemmeä (enkä pahemmin femmeä muutenkaan), mutta kerta se on ensimmäinenkin! Idea tähän tuli kun piti kirjoittaa koulutehtävää varten tiedote jostakin konsertista ja tulin keksineeksi Kukka-Maarian ja Birgitin duon kahdelta yöllä liian monen teekupillisen ja epätoivoisen kirjoittamisen välttelyn jälkeen. Hahmot jäivät kummittelemaan mieleeni ja minun oli pakko kirjoittaa heistä novelli. Toivottavasti kelpaa, arvostan kaikenlaista palautetta!

Osallistuu Originaali10 #2 -haasteeseen.




Kukka-Maaria kurotti rapsuttamaan viereisellä tuolilla istuvaa kissaansa samalla kun tarkisti sähköpostiviestinsä. Lasku vuokrasta, pyyntö hääkeikalle, joku mainosti tulevaa konserttiaan… eräs nimi osui hänen silmiinsä. Birgit Männistö. Oliko se tosiaan? Hän luki viestin nopeasti läpi ja innostui joka sanalla enemmän. Kamarimusiikkijuhlat, paljon yleisöä, "Voisimme vanhojen hyvien aikojen kunniaksi esiintyä duonakin, miltä kuulostaa?"

Kukka kirjoitti "Kyllä" ennen kuin ehti kissaa sanoa. Tai ennen kuin kissakaan ehti sanoa mitään. Se ei tosin ollutkaan kovin puhelias näin kovilla helteillä.

*

Kukan laukut ja viulukotelo näyttivät hassuilta Birgitin talon eteisessä. Kukka taas näytti samalta kuin silloin ennenkin, opiskeluvuosina kun he olivat jakaneet saman kämpän ja juoneet punaviiniä viiteen asti aamulla ennen säveltapailun sointukuuntelutenttiä. Seuraavana aamuna Birgitin oli ollut vaikeaa erottaa duuria mollista, mutta vieressä omille surkeille vastauksilleen hallitsemattomasti kikattava Kukka oli saanut hänen kivistävän päänsä tuntumaan hiukan kevyemmältä. Kukalla ja hänen kikatuksellaan oli yleensä sellainen vaikutus kaikkiin ympärillään oleviin. Nyt Kukka ei nauranut, mutta hänen hymynsä tuntui valaisevan koko pienen ja hämärän eteisen, ennen kun hän syöksyi halaaman ystäväänsä.

Birgit meinasi tukehtua Kukan vaaleisiin kiharoihin. Hän ei oikeastaan välittänyt siitä.

Birgitin talo oli sellainen niin kuin Kukka-Maaria olisi halunnut omansa olevan. Pieni vanha puutalo isossa vanhassa kaupungissa, ulkona mukulakiviä ja pikkukauppoja mutta moderni keskusta aivan kulman takana. Lattiat oli päällystetty kirjavilla räsymatoilla ja keittiön pöydällä oli maljakossa auringonkukkia. Yläkerrassa oli huone jonka seinänvierustoilla oli vieri vieressä kirjahyllyjä, kattoon asti täynnä luettavaa. Toisessa, äänieristetyssä huoneessa oli flyygeli ja Birgitin kaunis vanha sello. Flyygelin kannen päälle oli kasattu huojuvia nuottipinoja niin, että mustaa kantta ei melkein näkynyt niiden alta. Kukka-Maariaa hymyilytti. Birgit ei ollut yhtään sen järjestelmällisempi kuin aiemminkaan. Yläkerrassa oli myös kolmas huone. Se oli Birgitin makuuhuone, ja Kukka-Maarian teki mieli kurkistaa sinnekin, mutta Birgit ehti ovelle ensin ja pudisteli kiivaasti päätään.

"Jos näet sen sotkun, haluat vain siivota koko loppupäivän, eikä meillä ole aikaa siihen", hän sanoi.

"Tunnet minut niin hyvin", Kukka-Maaria sanoi ja Birgit hymyili lämpimästi ja melkein kohotti kätensä pörröttääkseen toisen naisen ennestäänkin pörröistä tukkaa, mutta sitten hän vetäytyi kauemmas ja totesi "Pitää lähteä harjoituksiin."

Kukka kohensi kampaustaan ja melkein tunsi Birgitin sellistinsormet päänahallaan.

*

Kukka oli asunut Birgitin luona jo kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko oli täynnä harjoituksia, seuraavalla viikolla oli kamarimusiikkijuhlien vuoro. Kaikki pitivät heidän esityksistään, varsinkin Kukka-Maarian ja Birgitin viulu-sello-duosta. He olivat päässeet vauhtiin yllättävän nopeasti, ja Kukasta tuntui niin kuin he eivät olisi koskaan yhdessä soittamista lopettaneetkaan.

Kukka nukkui kirjaston sohvalla ja ensimmäisen viikon ajan hiippaili Birgitin talossa varovaisesti kuin olisi ollut varas. Jossain vaiheessa hän tosin huomasi että Birgit nauroi hänen varovaisuudelleen ja piti sen jälkeen huolta, että jätti välillä likaiset kupit altaanreunalle ja paiskoi vähän ovia vaihtelun vuoksi. Silloin Birgit katsoi häntä hymyillen niin että silmäkulmat rypistyivät ja sanoi: "Vanha kunnon Kukka-Maaria." Äänessä oli niin paljon hellyyttä että Kukka melkein tiskasi Birgitinkin astiat.

Kamarimusiikkijuhlat olivat pian ohi. Juhlaviikon viimeisen konsertin jälkeen Kukka istui kirjastohuoneen lattialla ja pakkasi laukkuaan viivytellen. Hän ei oikeastaan halunnut lähteä. Kissa pysyisi hyvässä hoidossa hänen äitinsä luona ja musiikkiopisto jossa hän opetti olisi kesälomalla vielä kuukauden. Ei ollut ketään, joka odottaisi häntä. Silloin Kukka huomasi että Birgit katseli häntä ovenraosta. Kukka ei tiennyt, miten pitkään hän oli seissyt siinä, mutta hän näytti vähän huolestuneelta eikä ollenkaan siltä, että olisi halunnut Kukan lähtevän.

"Joko olet ostanut junalipun?" Birgit kysyi kun huomasi, että Kukka oli huomannut hänet.

"Ostan sen huomenna asemalta."

"Mitä aiot tehdä ensi viikolla?"

"Ei minulla ole mitään erityisiä suunnitelmia", Kukka sanoi. "Luultavasti istun yksiössäni sohvalla, katson televisiosta kesäuusintoja ja syön jäätelöä", hän myönsi naurahtaen.

"Minullakin on televisio", Birgit sanoi. "Ja sohva, ja jäätelöä."

"Ai jaa?" Kukka sanoi varovasti.

"Joo", Birgit sanoi. "Ajattelin, että voisimme käydä huomenna uimassa. Etsiä Facebookista vanhoja koulukavereitamme, pelata sakkia…" Yhtäkkiä Birgit näytti hermostuneelta. Kukkaa nauratti.

"En minä osaa pelata sakkia."

"Minä voin opettaa."

"No sitten…"

Kukka työnsi matkalaukkunsa takaisin sohvan viereen ja nousi ylös pudistellen olematonta pölyä keltaisesta mekostaan.

"Televisiosta tulee hyvä elokuva", Birgit sanoi ja katsoi Kukkaa pää kallellaan. "Tuo mekko sopii sinulle. Mennäänkö?"

*

Aamulla Kukka heräsi varhain, vaikka hänen ei olisi tarvinnut. Aurinko paistoi suoraan hänen naamalleen ja sai hänet hymyilemään. Edellisenä iltana Birgit oli melkein nukahtanut elokuvan aikana. Hän oli nojannut Kukan olkapäähän ja kietonut kätensä tämän ympärille kun oli meinannut pudota sohvalta. Kukka oli silittänyt hänen niskaansa niin kuin Birgit olisi ollut kissa eikä ollutkaan ollut kaukana, että Birgit olisi kehrännyt. Kukka nousi ylös ja hipsi narisevat portaat alas keittiöön. Hänen suunnitelmissaan oli keittää Birgitille kahvia ennen kuin toinen oli edes hereillä, mutta suunnitelma osoittautui huonoksi, sillä Birgit istui jo pöydän ääressä juoden kahvia ja jutellen auringonkukille. Kukka ei saanut selvää, mitä Birgit mutisi.

"Miksi puhut kukille?" hän kysyi. Birgit hätkähti ja kääntyi katsomaan häntä. Kukka oli melko varma, että Birgitin silmät pyöristyivät hiukan hänen nähdessään Kukan pelkässä t-paidassa ja alushousuissa. Kukka ei ollut jaksanut ajatella päälle pantavaa vielä näin aikaisin.

"Sinä olit vielä nukkumista, tarvitsin sijais-Kukan", Birgit sanoi ja virnisti koottuaan itseään hetken. Oikeastaan hän oli harjoitellut puhetta, jonka olisi myöhemmin voinut toistaa ystävälleen. Nyt hän tosin ei voinut kuvitellakaan kertovansa niitä asioita Kukalle. Nuo pitkät, hoikat jalat veivät liikaa huomiota. Birgit ei muistanut poskien silloin aiemmin punehtuneen koskaan näin paljon Kukan ollessa lähettyvillä. Toisaalta, paljon oli muuttunut sen jälkeen kun he olivat viimeksi nähneet.

"Haluatko kahvia? Minä voin laittaa", Birgit sanoi kun oli tuijottanut tarpeeksi kauan Kukan asustusta. Hän nousi seisomaan ja käveli kahvinkeittimen luo. Pannussa oli tarpeeksi yhteen kupilliseen. Birgit etsi kupin jossa oli kukkia. Se oli vähän typerää, mutta viime vuosina Birgit oli aika usein ajatellut Kukka-Maariaa juodessaan aamukahviaan siitä mukista.

"Kukkia Kukalle", Birgit sanoi ja Kukka tyrskähti. Kukka-vitsit eivät olleet naurattaneet häntä sen jälkeen kun hän oli täyttänyt kymmenen, mutta Birgitin suusta ne vielä kelpasivat. Kukka katsoi hymyillen Birgitiä jonka ruskeat hiukset olivat sotkuisella nutturalla, punaruudulliset pyjamanhousut lököttivät jalassa ja harmaa toppi paljasti palaneet olkapäät.

Kukka käveli Birgitin luo ja suuteli toista olkapäätä - sitä punaisempaa - hetken mielijohteesta. Birgit hätkähti ja käänsi päätään niin että näki hymyilevän Kukka-Maarian kasvot.

"Minusta olisi mukavaa jos olisit täällä aina", hän sanoi saman asian mitä oli jutellut kukille koko pitkän aamun ajan, ja Kukka päätti toimia useamminkin hetken mielijohteesta. Niinpä hän suuteli myös toista olkapäätä.

"Hölmö", hän mutisi ja siirsi huulensa vasten Birgitin kaulaa. "Jäisin mielelläni."

Birgitin posket punehtuivat entistä enemmän. Hän kääntyi kokonaan ympäri ja Kukka-Maarian huulet löysivät tiensä hänen huulilleen.
Kahvi unohtui mukiin ja ehti kylmetä, ennen kuin Kukka muisti sen. Ei hän olisi enää ylimääräistä piristystä siihen aamuun tarvinnutkaan.

[nauha]

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kirjoittaa femmeä! Varsinkaan originaalifemmeä.

Kukka-Maaria on sellanen nimi, josta mulle tulee aina auttamatta mieleen Salkkarit. En ole aivan varma miksi. Ehkä siellä oli joskus ennen muinoin sellainen hahmo?
Silti musta oli hirveän hauskaa, että olit nimennyt hahmosi siksi. Tai ehkä juuri siitä syystä. Se on jotenkin vähän pöljä nimi (anteeksi kaikki maailman Kukka-Maariat, mutta hei, ihan totta) ja todistaa, ettei femmessä kaikilla tarvi olla erikoisia ja ihanan taiteellisia nimiä. Että homo- ja bi-tyttöjenkin vanhemmat antaa lapsilleen pölhöjä nimiä.
No niin, ehkä nyt lakkaan käsittelemästä tätä nimen symboliikkaa (niin kiintoisaa kuin se minusta onkin!) ja siirryn eteenpäin. Birgit on myös mukava nimi. Ei pölhösti vaan muuten vaan.

Ensimmäisestä kappaleesta en oikein saanut kiinni. Se jotenkin vain töksähti, ensin oli jotain ja sitten yhtäkkiä oli tapahtunut muuta. Hmh. En osaa selittää. Mutta ehkä se asetelman muutos jotenkin tapahtui mulle sopimattomalla tavalla. Kissasta pidin kuitenkin hurjasti, sen rapsuttelusta ja puhumattomuudesta. Kissat ovat toisinaan niin pirun kovia puhumaan.
Ja vaikka sanon, etten saanut kiinni, pidin kuitenki siitä, että Kukka tiesi heti vastaavansa kyllä. Tuli sellainen fiilis, että tässä on ollut jotain jo aiemmin, vaikkei ehkä tiedostetusti. En nimittäin osannut päättää, tarkoittiko kämpän jakaminen opiskeluaikoina ihan vain rehellisesti sitä, että oltiin kämppiksiä, vai että oltiin enemmän tai kenties että oltiin kämppiksiä ja tavallaan toivottiin enemmän, muttei tehty asialle mitään. Jännää!

Oli mukavaa, että naiset olivat tässä jo selkeästi aikuisia. Oli talo ja ura. Vaikka mieleltä taidettiin kyllä edelleen olla nuoria ja jostain rivien välistä mulle tuli sellainen fiilis, kuin olisin lukenut parikymppisistä. Olisi ollut aika hauskaa, jos toinen olisi vaikka eronnut. Naisesta tai miehestä, miten vain. Jos olisi ollut joku jälki siitä, että on ollut muutakin opiskeluaikojen jälkeen kuin vain musiikki. Vaikka musiikkikin on hyvä kyllä, pidin sen tematiikasta tässä hurjasti.
Ja olihan tuossa Birgitin talossa kyllä tosiaan sitä aikuisuutta. Boheemia tosin ehkä räsymattoineen ja kirjastoineen. Sellaista taiteilijan aikuisuutta, ei hirveän vakavaa.

Kanssakäyminen tuntui alusta asti tekevän molemmat hirveän itsetietoisiksi. Se oli maukasta. Birgit melkein pörrötti Kukan tukkaa ja Kukka melkein tunsi sen. Niin kuin aiemmin sanoin, tuntui, että jotain oli ollut aiemmin ja nyt se taas haki paikkaansa, tunki esiin.

Tämä lause vähän tökki

Kaikki pitivät heidän esityksistään, varsinkin Kukka-Maarian ja Birgitin viulu-sello-duosta

Heillä viitataan ilmeisesti kuitenkin juuri Kukkaan ja Birgitiin, joten tuntuu vähän oudolta, että pilkun jälkeen heistä puhutaankin nimillä. Ja jos he viittaakin kaikkiin kamarimusiikkijuhlien esiintyjiin, niin lause on edelleen musta vähän omituinen

Jossain vaiheessa hän tosin huomasi että Birgit nauroi hänen varovaisuudelleen ja piti sen jälkeen huolta, että jätti välillä likaiset kupit altaanreunalle ja paiskoi vähän ovia vaihtelun vuoksi.

Tästä sitten taas pidin hurjasti. Jotenkin ajatus tahallisesta ovien paiskomisesta ja kupin jättämisestä likaisena tiskipöydälle oli hauska ja silti todellinen.
Ja oi, se kun Kukka melkein tiskasi Birgitinkin astiat. Se oli hurjan suloista.

Hämmennyin kun nyt uudelleen lukiessani ja kommenttia kirjoittaessani tajusin, että Kukka asuu yksiössä. Se hämmensi mun kuvaa tästä ikäkysymyksestä entisestään. En osaa yhtään päättää mihin ikäluokkaan mun pitäisi nämä nyt sijoittaa, kun toisella on omakotitalo ja toisella yksiö. Ja kissa hoidossa äidin luona. Mutta kuitenkin uraa luodaa ja opiskeluista on jo aikaa. Ja ryppyjäkin tuli silmäkulmiin.
Olen ihan hukassa.
Noh, eikai se ikä nyt ole kuin numero (ja elämänkokemus ja mullistaa täysin käsityksen hahmosta.) ja ehkä valaiset mua asiassa.

Viimeinen kohtaus oli söötti. Siinä oltiin ehkä viimein vedetty se odotus niin rajoille, että spontaanisti koskettaminenkin tuli sallituksi. Oli aitoa, että sitä piti odottaa, eikä alusta asti ryntäilty asioihin.
Kukka-sanaleikki nimessä ja tässä viimeisessä kappaleessa oli hauska, vaikka onhan nimillä leikkiminen tavallaan aika kulunutta. Mutta ei se haittaa! Saa vähän hullutella.
Tässä oli kuitenkin ilmeisesti kirjoitusvirhe:

"Sinä olit vielä nukkumista, tarvitsin sijais-Kukan", 

Koska tuskinpa Kukka oli nukkumista vaan ehkäpä nukkumassa pikemminkin

Tätäkin lausetta mietin kyllä aika pitkään, se ei oikein toimi:

Kukka oli melko varma, että Birgitin silmät pyöristyivät hiukan hänen nähdessään Kukan pelkässä t-paidassa ja alushousuissa.

Henkilöt vähän hämärtyvät tässä tuon lauserakenteen vuoksi. Kuka tekee mitäkin ja kenet nähtiin ja kuka ja mitä. Tai siis, tajusin kyllä tietenkin mitä tapahtui, mutta no niin. Ei vain toiminut.
Itse olisin varmaan kirjoittanut että:
Kukka oli melko varma, että Birgitin silmät pyöristyivät hiukan tämän nähdessä hänet pelkässä t-paidassa ja alushousuissa.
Luulisin ainakin, että niin voi kirjoittaa.

Yhteenvetona siis, teksti oli enimmäkseen sujuvaa, mutta muutama tollanen vähän hassu kohta löytyi. Tykkäsin hahmoista ja musiikista ja siitä, ettei oltu teinejä. Jäin tosin miettimään ikäkysymystä. Mutta silti, teinejä ei oltu ja se oli tärkeää!
Vaikka alku ei varsinaisesti vienyt minua mennessään, myöhemmistä kappaleista pidin paljon enemmän ja niihin jotenkin imeydyin kyllä.
Viihdyin kovasti tämän parissa (en olisi sitä muuten poiminutkaan, jos ei olisi vaikuttanut mielenkiintoiselta) ja loppu hymyilytti. Olkapäille suutelemisessa oli jotain niin suloista, etten melkein huulia olisi kaivannutkaan.
Kiitos siitä.

Edit: Ohhoh, säikähdin jo, että olen jotenkin toistuvasti noukkinut sua kommenttikampanjasta (Mikä olisi hyvä minulle, ikävä sinulle, jos tahtoisit välillä jonkun muunkin jaaritteluja lukea kuin minun), mutta sitten oivalsin, että olenkin lukenut ja kommentoinut tekstejäsi ihan muuten vaan! En vain osannut yhdistää (mulla on siis ilmeisesti nettimaailmassakin aivan yhtä huono nimimuisti kuin todellisuudessa) niitä tähän femmeesi. Mutta ole hyvä vaan kaikista kommenteistani!

Ps. Olisin nauttinut kiusallisesta Pasi-keskustelusta kovasti. Voit kirjoittaa sellaisen ihan vain mulle. Nauratti vähän.

[pihlajanmarja]

nauha, kiitos hurjasti kommentistasi! Mietin noita hämäriä kohtia joskus myöhemmin, nyt oon niin väsynyt työpäivän jälkeen etten jaksa ajatella lauserakenteita! Tuosta ikäkysymyksestä voin sanoa sen verran että ehkä siitä paistaa läpi se, että itse olen parikymppinen, enkä todellakaan mikään aikuinen... Yleensä kirjoitan itseni ikäisistä ihmisistä tai nuoremmista, ehkä sen takia näiden elämäntilanteet eivät ihan täysin olleet aikuismaisia. Paitsi nyt kun mainitsit tuon eroamisen nään niin mielessäni että Birgitillä on ollut joku mies siellä talossa! Ja sit Kukalla ja Birgitillä oli hyvin kiusallinen keskustelu kyseisestä miehestä kun Kukka tuli käymään, tyyliin "Missäs se... öö... Pasi?" "Pasi lähti ja vei koiran ja puolet huonekaluista mukanaan." "Ai, okei. Voi harmi." Okei, nyt olen kuvitellut sen mielessäni, joten sitä ei tarvitse lisätä itse tekstiin.

Kukka-Maarian nimestä vielä sen verran, että halusin juuri mahdollisimman typerän nimen kun tein sitä koulutehtävää, kun mua niin ärsytti jo koko tehtävänanto! Kiva että pidit siitäkin hupsuudesta huolimatta.

Sun kommentit on aina kivoja ja pitkiä (ainakin muistelisin että oot kommentoinut mun tekstejä joskus aiemminkin), kiitos taas! <3

[Beelsebutt]

Aivan tautisen upea femme! Kaunista kerrontaa, kevyttä etenemistä ja kirsikkana HEA odottelemassa kulman takana <3 kukkia Kukalle, juu, muhun ainaki  uppois tollanen ihan satavarmaan

Täs oli ripoteltu kivasti musajuttuja, silleen tarpeeksi kuulostaakseen aidolta mut ei liikaa, ettei nyyppäkään kyllästynyt elävöitti entisestään tarinaa, antoi sille kauniin kehyksen. Mua ei ees jäänyt vaivaamaan menneisyyden nopea ohitus, kun tää oli niin selkeesti kevyt, lehahtava tuokiokuvaus, jonka tarkoituksen täytyi olla saada lukija hymyilemään pöljänä ja ajattelemaan ruusunpunaisia asioita

Kiitos!

[pihlajanmarja]

Kiitos itsellesi kehuista, Harpy! Juuri se tämän tarkoitus olikin, hyvä että toimi.