Ilmasiltoja (S)

[Ingrid]

Author Ingrid
Rating S
Summary Linnunradan armottomuuteen uskaltautujia.
A/N Tajunnanvirtaa lentokentällä. Juon kahvia, seurailen ihmisiä ja odottelen omaa lentoani. Raapale.

I L M A S I L T O J A

Halaus. Sitten toinen. Kolmas ja neljäs. Päästääkö ne sinua ikinä. Viides.

Itket, naurat, itket. Sitten naurat taas uudelleen. Kyyneliä onnesta. Kaipuusta, odotuksesta. Tuntemattomasta. Ja taas onnesta.

Piip, piip. Taas se sinun rannekello unohtui takataskuun.

Huulet maistelevat ohutta ilmaa. Kieli koskettaa ohutta verhoa, kudottu vapaudesta ja elämän järjettömyydestä. Rohkeudesta. Halusta.

Hetkistä.

Siipiensä levittäjiä, omien taivaansiltojensa rakentajia. Linnunradan armottomuuteen uskaltautujia.
Kevyitä kantavat sadepilvetkin, vahva tuuli kuljettaa. Vaan liian monet ovat juurtuneet sydäntään myöten, askeleet raskaita kuin jäähyväiset.

Sitten ne jäävät lasin takaa katsomaan. Se huurtuu jokaisella henkäyksellä ja kätkee horisontin.

Odotetaan.

Ei tulekaan toista tilaisuutta.

Ja sitten sinä luet

    terveisiä toisesta maailmasta.

[Sokerisiipi]

Oi. Vau. Jees. Olen aika sanaton ja haeskelen vieläkin sitä järkevää sanottavaa... Dodii. Enköhän nyt osaa käyttää äidinkieltäni niin kuin pitääkin.

Ei helkutti, että tämä on hieno ja vielä tajunnanvirtaa! Mitä kukkaa, jos saan kysyä. Jos miun tajunnanvirta olisi tällaista, en varmaan mitään muuta kirjoittaisikaan Kauniita sanavalintoja ja herkkiä lauseita. Sadassa sanassa on kaikki. Tunnelma, fiilis ja vaikutelma. Kolahti tänne ihan täysillä. Melkein alkoi hengästyttää, kun luin tätä. Tässä maistuu elämä, sen riskit ja päätökset, uudet alut ja sen vielä toistaiseksi täyttämättömät sivut. Suorastaan runollista kerrontaa. Leikitellään sanoilla ja maalataan tilanne haikeilla väreillä. Tässä on ikään kuin se verho, jonka takanaa hulmahtelee uusi, tuntematon maailma. Nähdään pelkkiä vilauksia ja tunnetaan sen puolesta, mitä ei olla vielä nähty tai koettu. Vielä ollaan tällä puolella, mutta ihan kohta noustaan siihen lentokoneeseen ja sitten ollaankin keskellä uutta seikkailua. Voisin lainailla lempikohtia, mutta pyh, en lainaa, koska tykkäsin tässä kaikesta. Kokonaisuus on vain niin nätti, ettei tosikaan. Linnunradan armottumuus, taivaansillat, elämän järjettömyys ja terveiset toisesta maailmasta olivat kaikkein minua puhuttelevimmat ilmaisut. Upeaa. Kiitos, että tulit jakamaan tämän tänne <3

[Zarroc]

Terve vain kommenttikampanjasta.

Hmm. Tämä jätti tosiaankin sanattomaksi. Tässä oli pätkiä eri tilanteista, eri ihmisistä ja silti kaikki jotenkin samasta. Vaikka tässä kuvattiin pelkkää odottamista, mikä on toisinaan pitkäveteistä, tämä jätti myös jotenkin hyvälle tuulelle.

Kerrankin jollakulla ei ollut kiire, hän vain katseli muiden menoa.

Vaan liian monet ovat juurtuneet sydäntään myöten, askeleet raskaita kuin jäähyväiset.

Tämä oli jotenkin jäädyttävä lause. Jäähyväiset ovat aina kamala asia, joten se tavallaan huurrutti koko lauseen. Hieno se on joka tapauksessa!

Ei jessus, turha minun on esittää, että osaisin tästä mitään sanoa. Työnsit kyllä jauhot suuhuni pusseineen päivineen.

Kiitos tästä, toivottavasti joskus osaisin palata tämän ääreen paremman sanavaraston kanssa.

~ Zar

[Crescen]

Pelkästään tän nimi on niin hieno, että oli pakko avata. Ilmasiltoja, tykkään soinnusta ja vou. Sellanen, että vituttaa kun en itse ois keksinyt Nimestä en kyllä olisi osannut päätellä jostain syystä, vaikka jälkeenpäin se tuntuukin ilmeiseltä, että kyse olisi jostain matkustamiseen liittyvästä. Lentokentät on kyllä inspaavia paikkoja kirjoittaa ja itselläni on terminaleissa vietettyihin liian pitkiin välilaskuihin tietynlainen viharakkaussuhde.

Itse teksti oli ihanan kevyt, kuin höyhen ja sopi ihan täydellisesti nimensä alle. Haikeita, kauniita ja silti vähän rintaa kivistäviä ajatuksia. Ainoastaan viimeiset kaksi riviä hieman hämmensivät, enkä ole varma miten ne haluaisin päässäni tulkita. Inhottavampi versio on se, jossa terveiset luetaan lehdestä ja ilmasilta on sortunut. Viimeaikaiset lentokoneturmat kait saaneet mut vähän varpailleen ja lukemaan onnettomuuden sinne, missä sitä ei välttämättä edes ollut. Toivotaan, että terveiset olivat vain maailman toiselta puolen.

Anyway, tätä oli mukava lukea ja jotenkin omassa päässäni tää olis saattanut mennä jopa runosta. En ole niin kovin mieltynyt loppusointuihin, ja tässä oli kivan luonnollinen rytmi jo valmiiksi.

Kiitos tästä

[Ingrid]

Pyydan anteeksi æækkøsten puuttumista!

Sokerisiipi Olen mielettoman iloinen siita, etta teksti nakyy koskettaneen sinua noinkin paljon! Henkilokohtaisesti minusta itsestani purkautuu aina aivan toisenlainen puoli, miltei jopa aivan uusi ihminen, lentokentalla ollessani, silla se fiilis siella on niin sanoinkuvaamattoman koskettava ja puhutteleva. Jannittava, mutta samalla sydanta rauhoittava. Ja niin erilainen, niin kaukana tasta maailmasta jossa elamme samaa elamaa paivasta toiseen ja odotamme sita hetkea, jona paasee irtautumaan ja heittamaan vanhat kaavat roskalaatikkoon. Se on paras tunne ikina. Kiitos hirmuisen paljon paivaa piristaneesta kommentistasi!

Zarroc Kappas vaan hei hei. Lentokentalla istuskellessa ja vain ihmisiten puuhia seuraillessa sita kylla usein huomaa, miten kiire talla maailmalla on. Ja mita kiire tekee ihmisille. Se on kylla aika saali, silla ihmisilta jaa niin paljon huomaamatta, kun on niin kova tarve kiirehtia. Toisaalta kiire on varmasti jollekin tapa kasitella ja unohtaa raskaat ja mielta painavat hyvastit, silla niin kuin sanoit, on vaikeaa loytaa kamalampaa asiaa kuin jaahyvaisten jattaminen. Iso kiitos sulle, kun tartuit tahan tekstiin ja jaksoit tulla sita kommentoimaan!

Crescen Oi, no kiitos paljon! Nimien keksiminen on aina mulle vahan sellaista sanoilla leikittelya, mutta taman kipaleen kohdalla olen itsekin ihan suht tyytyvainen lopputulokseen, hehe. Liian pitkatvalilaskut eivat tosiaan aina ole suurinta herkkua, silla silloin sita tuntee jotenkin olevansa puolivalissa - ei ole enaa paluuta takaisin, mutta se uusi seikkailukaan ei ole paassyt viela kunnolla alkamaan. Ehka juuri sen takia pitkat odotukset matkan varrella saavat mielen toisinaan hieman vasymaan. Mun taytyy myontaa, etta ma jollain tavalla osasin odottaa jonkun tulkitsevan pari viimeista rivia noin! Vaikka tarkoituksena onkin lahettaa terveisia uuden elaman keskelta turvallisen laskeutumisen jalkeen, niin kylla elaman arvaamattomuus taitaa lahes jokaisen meidan mielen pohjalla toisinaan kummitella, enemman tai vahemman. Niinpa olen mielissani siita, etta teksti heratteli ja sai aikaan vahan toisenlaisiakin tunteita! Kiitos viela suuresti kommentistasi.