Vapauden Kahleet | S, Angst, Ficlet, Sirius Musta

[Ansa]

Nimi: Vapauden kahleet
Kirjoittaja: LadyLaga
Genre: Angst
Ikäraja: S
Disclaimer: hahmot ja paikat kuuluvat J.K Rowlingille, enkä saa tästä rahallista korvausta.
Päähenkilöt: Sirius Musta
Summary: Revin juuriani, mutta jäljet jäivät..
Varoitukset: angst
A/N: Mun on tehnyt jo kauan mieli kirjoittaa Siriuksesta jotain angstia, kun se on (mun mielestä) todella surullinen ja yksinäinen hahmo. <3 Saa kommentoida. (:








Vapauden kahleet


Saat mennä mutta menettää et mitään voi
Seurassakin olet yksin, huomaat kuinka ilakoi
kaikki muut, ne jotka sidottuina kulkevat
Elämäsi myrskylyhty hiipuu, kuolee kaikki unelmat

Etkä voi koskaan palata
Etkä voi taistella heidän vuokseen joita ei ole
Koska sinulla ei ole ketään
etkä sinä ole mitään muuta kuin haaveesi musta varjo

Naamio villistä vapaudesta, riisuttuna yksinäinen...


-


Koti, mitä minulla ei ole koskaan ollut. Vain talo mistä karkasin liian varhain.
Vain ihmisiä joita kutsutaan perheeksi, eikä sitäkään ole enää jäljellä.
Ei sillä että haittaisi, tuskin vastustelin suvusta poistamista. Ei, sen sijaan revin juuriani entistäkin enemmän, mutta jäljet jäivät. Nimi, maine. Ihmisten katseet.

Alussa oli hymy ja nauru, ystävyys, mutta sitten vuodet vierivät eteenpäin tuoden muutoksen.
Remuksella oli viha. Suru. Itseinho. Susi.
Jamesilla pakkomielle. Rakkaus. Lily.
Matiksella kateus ja katkeruus. Me.
Mitä minulla oli? Naamio mistä tuli minä, eikä kukaan huomannut.

Pysähdyin.

Mutta elämässä ei voi pysähtyä. Jos et kulje kohti, se tulee sinua vastaan.

Sukumme taivaalla, enkä saa koskaan vapautta. Yksinäisyys...



-LadyLaga!

[Ellizia]

Tosi hyvä ja harvinaisen syvällistä pohdiskelua Siriukselta, ei silti mä oon aina uskonu et se on enemmän kun mitä esittää olevansa.

Lizzia

[Ansa]

Ellizia: Aaw, kiitos. <3 Minunkin mielestä Sirius on paljon enemmän mitä se esittää. (:

-LadyLaga!

[Letizia]

Ei, sen sijaan revin juuriani entistäkin enemmän, mutta jäljet jäivät.

Ohoo! Tässä on kyllä niin kirkkaasti kiteytettynä se, millaisena hahmona (myös minä) Siriuksen näen, kirkkaasti kuin kirkkain tähti ja mustana kuin... joo. :)

Olen aina pitänyt pohtivaisesta Siriuksesta. Toki hahmossa viehättää kapinallisuus, (tyhmän)rohkeus, ulkokuorikin, koko kombinaatio, mutta minusta Sirius olisi niin paljon vähemmän ilman sukuaan ja taustaansa. Ja on hahmona niin paljon enemmän jos hän itsekin tuntee ristiriitansa, vaikkei paljastaisi raskasmielistä puoltaan muille kuin itselleen. Tämä olisi istunut Azkabanissa istumiseen, mutta pystyin kyllä asettamaan nämä ajatukset Siriuksen päähän myös sitä ennen tai sen jälkeen.

Toisekseen Sirius on minusta niitä hahmoja, joille sopii tietynlainen dramatiikka, joka toimii tässäkin ja keittää pahaenteisen tunnelman. Kiinnikasvanut naamio, taivas rajana muttei silti vapautta. Pidin tästä.

[Ansa]

Renneto: Matis (Wormy) on Peterin lempinimi, aivan niin kuin matohäntäkin. (: Itse suosin Peteristä nimeä Matis, se on niin suloinen. <3 Ja kyllähän tuossa lopussa viitattiin Siriuksen kuolemaan pienesti, tai tuo kulutettu tähti-vertaus, mutta kuitenkin... :3 Kiitos kommentista, mukavaa että maistui. *pus*

Letizia: Aaw, kiitos kommentista. :3 Minäkin pidän tuosta alun runosta, yritin kirjoittaa siitä sellaisen epämääräisen ennustustyyppisen viritelmän... hyvä että se ajoi asiansa. (: Jostakin syystä ajattelin tämän tekstin ajatuksien olleen Siriusta jo silloin, kun kaikki oli "hyvin" ja kelmit olivat vielä yhdessä. (: Se pieni aika ennen Harry-vauvaa. (: Koska imo Sirius on surullinen hahmo ilman vankilaa ja ystävien petosta ja kuolemaakin. ;c Miettiväinen Sirius! <3 *pus*

-LadyLaga!

[Herkkuoone]

Viimeistä viedään! o/

Näin ensiksi on pakko kehua otsikkoa, sillä muuten unohdan sen kokonaan: se on upea. Silmäilin sitä pitkään pohdiskellen, ennen kuin kykenin paneutumaan itse ficciin, sillä ajatus on kiehtova: kuinka vapaus voisi olla kahlehtivaa, kun ne ovat tavallaan vastakohtia toisilleen? Noh, viimeisen rivin luettuani vastaus sitten ilmestyi päähäni, jee. Otsikko on siis kiva, jättää alkuun pohtimaan, eikä paljasta liikaa: kaikki napsahtaa kohdilleen vasta itse tekstin lukemisen jälkeen.

Toisekseen, ficci Siriuksesta, aww. Kolmanneksi, surullinen ficci Siriuksesta, ouw. :< Sirius on todella mielenkiintoinen ja moniulotteinen hahmo. Hänet on helppo kuvittelemaan miettimään näitä asioita, sillä varmasti lapsuuskodin ja perheen ”puuttuminen” vaikuttavat sisäisesti, vaikka kuinka pyrkisi vakuuttelemaan, ettei niillä ole mitään merkitystä. Surullisuus ja raskaat mietteet tuntuvat käsin kosketeltavilta eli tunnelma välittyy lukijalle hienosti. Sääliksi käy Sirius-parkaa. :<

Loppuun vielä ehdoton suosikkini:
Remuksella oli viha. Suru. Itseinho. Susi.
Jamesilla pakkomielle. Rakkaus. Lily.
Matiksella kateus ja katkeruus. Me.
Oh my, miten upea kohta! <3 Jännittävä. Mieleenpainuva. Mykistävä. Upea. Nuo tarkennukset ovat aivan fantastisia ja pidin siitä, että tuntemuksien kohde kerrottiin aina viimeisenä. Asdfgth. En osaa sanoa mitään järkevää, tää on ihan mieletön. <3

Kiitos kaunis. : )
~ Herkku.

[Ansa]

Herkkuoone: Sinäpä se innostuit kommentoimaan, jee! Ja kiitoksia vielä. :3 Wuhuu, pidät otsikosta, se on minun lempparini koko tekstistä. Mukavaa että joku muukin tykkää. (: Ja mielestäni finissä on liian vähän parituksetonta Sirius-angstia, mitä taas Row-tädin luoman konseptin mukaan voisi kirjoittaa paaaaljon paaljon, koska Siriuksen tarina vaan on niin surullinen.

Oh my, miten upea kohta! <3 Jännittävä. Mieleenpainuva. Mykistävä. Upea. Nuo tarkennukset ovat aivan fantastisia ja pidin siitä, että tuntemuksien kohde kerrottiin aina viimeisenä. Asdfgth. En osaa sanoa mitään järkevää, tää on ihan mieletön. <3

Dear me! Sait minut punastumaan. :3 Megaiso kiitos ihanasta kommentista. <3 *pus*

-Ansa

[Iloinen Sipuli]

Upea
Heti otsikko herätti mielenkiinnon. Vertauskuva kahltsevasta vapaudesta on aina yhtä vaikuttava. Ja vihdoinkin paritukseton ficci Siriuksesta, jee! Hahmo on hyvä ja potentiaalinen, mutta lähes pilattu täysin överiksi menneellä sirius/remuksella.

Tämä kirjoitustyyli! Tämä tyyli! Upeaa, ihanaa, loistavaa! Juuri tälläistä tyyliä rakastan. Alku on melkein kuin runo, asetteluineen kaikkineen, ja se kuulostaa heti mahtavalta. Taasi käyttää vain yksittäisiä sanoja kokonaisten eheiden virkkeiden sijaan tekee suuren vaikutuksen. Samoin tapasi rakentaa kokonaisuutta vain pienistä paloista, häivähdyksistä ja mielikuvista. Rakaastan tuollaisia tyyliä yli kaiken.

Kuvasit  Siriuksen hahmoa upeasti, ja varsinkin vertailu Jamesiin, Remukseen ja Peteriin oli erittäin osuva. Puhe vapaudesta ja kahleista, naamiosta, kaikki istui hahmoon täydellisesti.

Koko teksti oli loistava kokonaisuus, mutta ehkä vielä lempikohtanani voisi pitää tätä:

Mutta elämässä ei voi pysähtyä. Jos et kulje kohti, se tulee sinua vastaan.

Viisaasti sanottu.

Enempää kommenttia en saa aikaiseksi, mutta ihana teksti joka tapauksessa. Hyvin vaikuttava.

-Iloinen Sipuli

[Ansa]

Iloinen Sipuli: Aaaaaah, ihana sinä, ihana kommentti, kiitos kiitos! <3 Ja sulla on btw muuten maailman ihanin nimimerkki. :3

Tämä kirjoitustyyli! Tämä tyyli! Upeaa, ihanaa, loistavaa! Juuri tälläistä tyyliä rakastan. Alku on melkein kuin runo, asetteluineen kaikkineen, ja se kuulostaa heti mahtavalta. Taasi käyttää vain yksittäisiä sanoja kokonaisten eheiden virkkeiden sijaan tekee suuren vaikutuksen. Samoin tapasi rakentaa kokonaisuutta vain pienistä paloista, häivähdyksistä ja mielikuvista. Rakaastan tuollaisia tyyliä yli kaiken.

Eeeeei, kuolen tuollaisille ihanille ylistyskommenteille ja punastelen vaan, hihi. Oletpas ihana, ja mukavaa kuulla että teksti miellytti.:3 Kiitos! <3 *pus*

-Ansa