Välillä tekstissä oli hieman häiritsevää toistoa, mun silmiini siis häiritsevää, heitetään nyt esimerkkejä etten puhu ihan tyhjää:
Lehdet kiinni maahan, vaatteet kiinni ihoon, kielen melkein kiinni kitalakeen. Tulen kiinni kaikkeen minne se ylsi, kauhun kiinni jokaiseen joka tunsi.
Tässä esim. oli monta kertaa sama rakenne. Semmonen kolme, ehkä ehkä neljä, on maksimi josta mä pidän, ellei toistoa sitten viedä toiseen ääripäähän, heitetä vaikka kymmenen kertaa -- mutta kyllä siinäkin olis vaarana, et alkais ärsyttämään. Kiinni maahan, kiinni ihoon, kiinni kitalakeen, kiinni kaikkeen, kiinni jokaiseen. Lievä häiritseminen, ei paha, mutta lievä kuitenkin.
Siihen oli valunut se kaikki lika, jonka sade vain hakkaamalla oli saanut irti. Lika oli valunut puroina lätäköstä toiseen, lähtenyt irti, valunut pois.
Sama juttu. Valunut se kaikki lika, valunut puroina, valunut pois. Ei tässä muuten mitään, mutta kun koko teksti vilisi samanlaista rakennetta käyttäviä virkkeitä.
Aamulla poika huomasi särön, sormenpäästänsä kyynärpäähän asti.
Tätä kans mietiskelin: sormenpäästänsä. Eikö olisi parempi, hmm, sormenpäästä? Tuo omituspääte on kuin taakka. Mä joskus aikoinani en ite osannut omistuspäätteitä lainkaan, vaan tungin niitä joka paikkaan.
Talot kasvatettaisiin takaisin pystyyn, tiet kiemurtelisivat sykkyrään, kaikkialla olisi katuvalot.
Tämä, tämä, tämä! Tää on hieno esimerkki taas upeasta virkerakenteesta. Piti lukea varmaan kolmesti, kun jäin ihastelemaan, etenkin tuo lopun "kaikkilla olisi katuvalot" oli ihan mieletön.
Mahdoton tippui olemasta.
Tätä myös tavasin kolmesti, enemmänkin, mutta vain koska en tajunnut. Mahdoton tippui olemasta? Tippui? Tippui = poistua? Mahdoton poistui olemasta = Mahdoton lakkasi olemasta = Mikään ei ollut mahdotonta. Tajusinko tuon oikein?
Lueskelin vasta nyt aiemmat kommentit ja huomasin, että Riikakin oli kiinnittänyt huomiota toistoon. Se tosiaan hieman häiritsi... samoin jotkut virkerakenteet oli vähän... kömpelöitä. Paikoittain vain! Pääosin tää teksti oli kyllä tosi hyvä, piti mielenkiinnon yllä ja sai mut kiinnostumaan sun muista teksteistä! ...jos sellaisia on Finissä? En tiedä miten eksyin tänne, en koskaan tiedä miten eksyn teksteihin, kai se on puhdasta sattumaa. Hyvää sattumaa! Tässä tää alku vangitsi uteliaisuuteni ja oli pakko lukea lisää. Erittäin, erittäin loistava aloitusvirke! Loppukin oli hieno, vaikka sitä saikin hetken tavata.
Kysymyksiä tästä jäi kyllä miljoona. Aluksi ajattelin, että tämä pohjautuisi tositapahtumiin (joo, atomipommi Lontooseen ja heti ajattelen et tää ei oo fiktiota) mutta kävihän se näinkin. Vähän kyllä harmitti, kun luulin saavani vastauksia, enkä vain kysymyksiä, luulin saavani... luulin saavani jotain niin erilaista kuin sain. Petyin ehkä hieman, aavistuksen, mutta pitää ottaa huomioon että tää oli koulutyö, tuskin sellaisiin on aikaa kuukausitolkulla paneutua. Btw, herätit tällä tekstillä mulla jonkun omituisen inspiraation, kiitos siitä!
Sun kirjoitustyylis on kyllä mun makuun. Hyvä että luin tämän! Kiitos paljon. : )