Nimi: Sinä ja se toinen
Kirjoittaja: Gwenhwyfar
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, (Humor, fluff)
Fandom: BBC!Sherlock
Pairing: Jimlock & Johnlock
Disclimer: Valitettavasti en omista Jimiä (tai Johnia tai Sherlockia) vaan heidät omistaa ABC, ADC, Moffat ja Gatis. En saa tästä rahaa tai mitään muutkaan (Paitsi nautintoa).
Varoitukset: Erittäin lievää kiroilua, Maininta seksistä.
Haasteet: 7 Kuolemansyntiä III - Kateus
A/N: Ensimmäinen BBC!Sherlock ficcini. hihihihi. hihihihi. Tekee mieli lisää..
Sinä ja se toinen
Näen sinut. Näen sinut Watsonin kanssa. Näen sinut sen helvetin perseennuolijan kanssa.
”Voi Sherlock, tuo on mahtavaa! Voi Sherlock, tuo oli ilmiömäistä! Sherlock, Sherlock, Sherlock!” Imitoin Johnia vääntäen kasvoni epäaitoon palvovaan hymyyn ja puhun, kuin joku olisi pistänyt minua neulalla takapuoleen.
Seison ikkunan takana Baker Streetin toisella puolella. Sinua ja Watsonia ja sitä vuosien kuluttamaa hiirtä Rouva Hudsonia vastapäätä. Näen, kuinka soitat viulua ikkunan äärellä. Silmäsi ovat suljetut ja katseesi keskittynyt. Kulmasi ovat hienoisesti kurtussa ja huulesi mutrussa. Soitat jotain sävelmää, joka vain hentona kaikuna kuuluu korviini. Silti voin sanoa, että se on kaunista. Kaikki mitä teet, on kaunista. Olisit sitten rikosta ratkaisemassa tai hoitamassa tarpeitasi julkisessa vessassa jollain Lontoon maanalaisen asemalla.
Yhtäkkiä soittosi keskeytyy, ja avaat silmäsi. Keskittyneisyys on poissa ja kasvoiltasi paistaa sekunnin sadasosan ajan hämmennys, kunnes tiedät kuka sinut on keskeyttänyt. Pian näen John Watsonin takanasi. Hän laskee kauppakassit tavaroiden täyttämälle pöydälle ja sanoo jotain. Varmaan jotain hauskaa, sillä naurahdat nopeasti. Sitten lasket viulun käsistäsi ja kävelet ’ystäväsi’ luokse. Sanot jotain syvällistä ja Watson katsoo sinua kummaksuen. Sitten te molemmat revähdätte nauruun ja käyttäydytte kuin mitkäkin parhaat ystävät.
Ilmeeni ei muutu miksikään, mutta sisälläni kuohahtaa jokin todella voimakas tunne. Se yrittää saada minut kuristamaan Johnin ja suutelemaan sinua enemmän kuin intohimoisesti suoraan huulille, kaatamaan sinut sänkyysi ja rakastamaan sinua niin rajusti, ettet enää muista omaa nimeäsi. Saatikka perseennuolija-Watsonin nimeä.
Kadehdin Watsonia, vaikka en halua myöntää sitä.
Haluan, että jotain tapahtuu. Jotain sellaista, mikä saisi sinut tulemaan luokseni aseen sijasta ruusukimppu käsissäsi. Vaikka tuskin sinä ikinä ruusuja toisit. Sinä toisit jotain omaperäisempää.
Mutta et voi tulla luokseni, sillä John on kahlinnut sinut käsiraudoin omaan käteensä. Sinä et voi lähteä minnekään hänen luotaan. Hän on ottanut sinut omakseen, vaikka minun kuuluisi olla omistajasi.
Yhtäkkiä puhelimeesi tulee viesti, ja poistutte kiireellä asunnostanne. Pian tulette taas näkyviin. Ovi avautuu ja astut enemmän kuin innoissaan ulos. Ja Watson seuraa sinua.
Hemmetti, kuinka paljon haluaisinkaan olla hänen paikallaan!
Heilautat kättäsi ja pian astutte molemmat mustaan taksiin. Puhut kiivaaseen tahtiin, ja John kuuntelee sinua nyökytellen.
Juuri ennen kuin käännytte Baker Streetiltä pois, näen teidän suutelevan.
En kestä sitä, joten poistun ja yritän sulkea sinut pois mielestäni. Niin paljon sinua haluan, mutta sinut on jo viety. Et ole enää vapaana minulle. Olet varattu. Varattu koko hemmetin loppu elämäksesi. Eikä Watson kuitenkaan luopuisi sinusta, minä en ainakaan luopuisi.
