Toivottavasti nyt osaan merkitä kaikki oikein
Nimi Renyan
Kirjoittaja Zwart
Ikäraja - K-11
Genre - draama, romantiikka, toiminta, fantasia
Varoitukset - pienissä määrin kiroilua ja väkivaltaa
A/N - mitään selkeää juonta tälle tarinalle ei ole (vielä) olemassa vaan kirjoitan lähinnä fiilispohjalta, seuraillen kuitenkin jossainmäärin pientä pääni sisällä kytevää suunnitelmaa. Rakentavat kommentit ovat todella tervetulleita^^
1. luku"Sä menet ensi yönä Death Islandille", Ryan ilmoitti ja tyrkkäsi edessään seisovan ruskeaverikön käteen sadan dollarin setelin. Pojan kasvoilla lepäsi tuttu - hyvin raivostuttava - virne, jonka kyseinen ruskeaverikkö Shani valitettavasti joutui näkemään lähes päivittäin koulussa ja joskus jopa vapaa-ajallaan. Tyttö puristi setelin tiukasti nyrkkinsä sisään ja katsoi luokkatoveriaan selkeän hämmennyksen vallassa. Mitä ihmettä tämä oikein tarkoitti?
"Miksi?" tyttö kysyi häneltä hiljaisella äänellä, joka juuri ja juuri kantautui paikalla olijoiden korviin. Ryan ystävineen yltyivät kovaääniseen nauruun, jota kukaan ei koskaan erehtyisi luulemaan hyväksi merkiksi. Jäänsinisten silmien katse kiersi jokaisen Shanin edessä seisovan henkilön nauruun vääntyneissä kasvoissa, otsassaan ihmetyksestä kertova pieni uurre.
"Mä kun luulin että sä haluat kuulua jengiin, mutta ilmeisesti mä olin väärässä", Ryan totesi lopetettuaan nauramisen ja yritti napata setelin takaisin. Shani oli kuitenkin nopeampi ja veti seteliä pitelevän kätensä pojan ulottumattomiin ja katsoi hänen suklaanruskeisiin silmiinsä tuima ilme kasvoillaan. Tottakai hän hoitaisi homman kotiin, siitä ei ollut epäilystäkään.
Nappausyrityksensä vuoksi poika oli kuitenkin tullut pari askelta lähemmäs Shania, liian lähelle. Tyttö oli heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien tuntenut jonkinlaista vetoa tuota nuorta miestä kohtaan, uteliaisuutta. Pienestä säikähdyksestä johtuen hän kuitenkin tönäisi Ryanin kauemmas ja laski toisen kätensä lanteilleen.
"Hyvä on, mä menen. Heti tänä iltana", Shani ilmoitti ivallisen hymyn kaareutuessa hänen punaiseksi maalatuille huulilleen. Mitä ilmeisimmin Ryan oli uskonut hänen kieltäytyvän ja voivan se jälkeen pilkata tyttöä aina kun vain halusi. Olihan se toki ihan luonnollista. Puoliksi afrikkalainen kaunotar oli vasta saapunut kotimaastaan tänne, Yhdysvaltoihin, ja varastanut suosion joka oli aiemmin kuulunut Ryanille ja tämän jengille. Shani tunki rahan viininpunaisten farkkujensa takataskuun ja pitkiä mustia kutrejaan heilauttaen käveli pois paikalta.
~
Ruskea nahkareppu lepäsi pelkääjän paikalla, kun Shani peruutti auton varovasti ulos pihatieltä ja otti suunnaksi lähellä sijaitsevan sataman, josta hän pian suuntaisi kohti Death Islandia. Hän naurahti ajatukselle, ihmiset toden totta olivat surkeita keksimään nimiä. Toinen käsi hapuili radion käynnistysnappulaa samalla, kun katse oli tiukasti suunnattuna tiehen. Radio heräsi eloon ja alkoi soittamaan joitain vanhoja hittejä, joiden nimistä tai esittäjistä Shanilla ei ollut hajuakaan.
"Onneksi satama ei ole kaukana", hän huokaisi hiljaa ja uskalsi jopa nopeasti vilkaista kauempana siintävää merta.
Shani parkkeerasi auton tien sivuun ja otti reppunsa penkiltä, lukitsi sitten auton ja laittoi avaimet repun pikkutaskuun. Ripein askelin hän lähti kulkemaan kohti laiturin nokassa kiikkuvaa pientä moottorivenettä ja antoi raikkaan meri-ilman täyttää keuhkonsa. Hän oli aina rakastanut merta. Sen ääniä, tuoksuja ja auringon paisteessa kauniisti kimaltelevaa vettä sekä sen kauniita maisemia. Hymy levisi väkisinkin kasvoille, kun korviin kantautui rauhallisesti laituria vasten lyövät aallot ja siitä syntyvä loiske sekä veneiden kevyt kolina, kun ne osuivat laiturin puupintaan. Tyttö veti pressun veneen päältä. Se oli jo melko vanha, pieniä ruostelänttejä siellä täällä ja lohkeilutta maalia, mutta se oli siitä huolimatta oikein nätti. Hän irroti köydet, heitti reppunsaveneen lattialle ja hyppäsi sitten itse perässä.
"Onneksi isä opetti ajamaan tällä", Shani mumisi itsekseen ja käynnisti moottorin. Huonoksi onneksi pelastusliivi oli tietenkin unohtunut matkasta, eikä reissaajan uintitaitokaan ollut parhaimmasta päästä. Nyt oli siis pakko luottaa pelkkään hyvään tuuriin ja veneenkäsittelytaitoihin.
Hän ohjasi veneen rauhallisesti kauemmas laiturista, pois satamasta ja rakkaasta kodistaan. Vaikka tyttö tiesikin palaavansa pian takaisin, ikävä riipaisi silti syvältä sydämestä ja vatsanpohjaan syntyi inhottava möykky. Hän kuitenkin karisti inhottavat ajatukset mielestään ja keskittyi ohjaamaan veneen turvallisesti pois satamasta. Tähän asti kaikki oli sujunut täysin suunnitelmien mukaisesti, toivottavasti niin olisi jatkossakin.
~
Ryan murahti ärsyyntyneenä katsoessaan tytön loittonevaa selkää ja puri huultaan niin että siitä alkoi vuotaa verta. Kirkkaanpunainen pisara norui hänen leukaansa pitkin, pudoten siitä sitten valkoiselle paidalle. Mokomakin heitukka, hän oli ollut niin varma tytön kieltäytymisestä. Poika mulkaisi vihaisena kaveriaan, joka huomautti verta vuotavasta huulesta.
"Haluatko itse samanlaisen?" Ryan ärähti tälle ja otti mustan kevytmoottoripyöränsä seinän edustalta. Poika käynnisti menopelin ja kaasutti tiehensä, jättäen ystävänsä katselemaan pyörän perässä pöllyävää hiekkapilveä.
