3. Murjottava Myrtti ja uusi professori3.9.2020 klo: 6.30 pienessä mökissä, joka tunnetaan myös nimellä Simpukkamökki.
”No, Dolohov, kuka meitä nyt määrää, kun Herra on poissa?” kimeä ja ilkikurinen ääni kuului varoista.
Tummahiuksinen mies kääntyi ympäri etsien äänen lähdettä. Hänen naamastaan tuntui puuttuvan puolet mustan parran vuoksi. Hänen katseensa pysähtyi varjossa seisovaan naiseen, jonka irvokkaasta olemuksesta, kiharaisista hiuksista ja ylimielisesti pystyssä olevasta päästä ei voinut erehtyä.
”Uskoakseni jompikumpi meistä Bellatrix. Minä pelastin meidät ja keksin uusia kirouksia vastustajia vastaan, kun taas sinä olet ollut korkeassa arvossa Herralle”, mies vastasi.
”Tietääkseni arvoa on tärkeämpää, kuin erilaisia kirouksia keksivä mies, vaikka se ankeuttajia tappava loitsu olikin sangen vaikuttava-”
”Anteeksi jos keskeytän tärkeän keskustelun-” mustiin pukeutunut kuolonyöjä sanoi, vaistoten vihamielisyyden parin välillä, ”-mutta ehdottaisin, että äänestämme kuka on seuraava Herra. Tai Rouva.” mies lisäsi muistaen Bellatrixin olevan naispuolinen.
”Hyvä on Jugson, kutsu heidät”, Antonin vastasi.
Mies nyökkäsi ja painoi vasempaan käteensä poltettua käärmeen ja pääkallon muodostamaa pimeän piirtoa. Ei tarvinnut odotella kauaa, kun huone oli täynnä mustiin kaapuihin pukeutuneita hahmoja.
”Minä ja tämä Bella tässä olemme jompikumpi tuleva Herra, ellei joku vastusta asiaa”, Antonin sanoi tiukasti. Kaikki pysyivät vaiti. ”Äänestäkää”, Bellatrix sanoi. Kuolonsyöjät keskittyivät ajattelemaan jommankumman nimeä, kunnes painivat piirtoaan ja voittaja nousi ilmaan.
***
”Haluaisin tietää, kuinka kuolonsyöjät itse asiassa pakenivat ja miksi? Kun ottaa huomioon sen, että Voldemort on kuitenkin kuollut.”
”Sheila, sinä ajattelet liikaa”, Lily sanoi ja käänsi tyttöä enemmän oikealle, ettei tämä olisi törmännyt kiviseinään. Sheila Jewett oli yksi Lilyn parhaista ystävistä. Hän oli todella hajamielinen, eikä kovin moni yleensä ymmärtänyt hänen aivoituksiaan.
”Sitäpaitsi sinä lupasit selittää miksi halusit välttämättä lähteä harhailemaan Murjottavan Myrtin vessalle, emmekä me edes tiedä missä se on!” Lily huudahti.
”Älä hiilly Lily”,Sheila sanoi ja painoi kätensä Lilyn suun eteen.
”Kuunnellaan mistä kuuluu valitusta.”
He olivat hetken hiljaa, kunnes heidän yläpuoleltaan kuului vaikerrusta.
”Tule Lily! Se on kolmannessa kerroksessa!” Sheila huudahti ja vetäisi Lilyn mukanaan portaita ylös. Oli vähällä, ettei hän kaatunut Sheilan nykiessä häntä ei-niin-hellävaraisesti perässään. Lily hyppäsi kompaportaan yli ja he päätyivät kolmanteen kerrokseen. Lily ei ehtinyt levätä kauaa, sillä Sheila vetäisi hänet taas mukaansa. Vessan ovella Lily törmäsi Sheilaan ja menetti malttinsa.
”Nyt saat kyllä luvan selittää miksi olet retuuttanut minua ympäri koulua koko aamun löytääksesi MURJOTTAVAN MYRTIN LUO!”
Sheila huokaisi. ”No hyvä on Lily. Ajattelin käydä kysymässä onko hän nähnyt Taikuuden historian kirjaani”, Sheila sanoi viattomasti tutkaillen Lilyn ilmettä.
”Ei mene läpi”, Lily sanoi viimein.
”Epäreilua!” Sheila parkaisi, ”Miksi ihmeessä sinun pitää olla noin viisas vaikka olet vasta toisella luokalla!”
”Tiesitkö, että räpyttelet silmiäsi puolet enemmän kuin tavallisesti, jos valehtelet”; Lily sanoi viattomasti.
”Hyvä on! Olin menossa kysymään tietääkö hän salakäytäviä Tylyahoon. Leslie ja Jill aikovat käydä siellä. He eivät halunneet kertoa, koska sinulla on hieman ongelmia sääntöjen rikkomisen kanssa.”
”Ei voi olla totta!” Lily huudahti.
”Sinä olet retuuttanut minua ympäri koulua
salakäytävien vuoksi!”
”Älä nyt. Olen varma, että Myrtti tietää muutaman”, Sheila lohdutti ja avasi vessan oven.
”Kuka siellä?” Myrtti kysyi ja lipui ulos vessakopista miltei hyökkäävästi. ”Tekö heititte minua äsken mädillä tomaateilla?” hän kivahti.
”Emme tietenkään-” Lily aloitti.
”Niinhän ne kaikki sanovat! Emme tietenkään. Mutta oli meillä hauskaa tomaatteja heitellessä, kun ei Myrtti-parka voi meitä estellä! Ihan kuin minulla ei olisi sielua!” Myrtti parkaisi ja katosi nyyhkyttäen paikalta.
Sheila kohautti harteitaan. ”Se niistä salakäytävistä”, hän sanoi Lilyn mulkoillessa häntä murhaavasti.
***
Albus, Scorpius ja Taylor kävelivät Suureen saliin. Salissa oli vain muutama oppilas, rehtori Verso ja opettajat, jotka tuijottelivat heihin päin vihaisesti. Eihän Albus ollut kuin matkinut hieman sitä Höyrypatasta. Ei se niin paha juttu ollut. Heidän oli pakko katsoa jotakuta muuta. Ympärilleen vilkuiltuaan Albus huomasi syyn vihaisiin katseisiin. Heidän takanaan kävelivät James Potter ja Fred Weasley, kauhukaksikko ja koulun kolmannen sukupolven kelmit. Edeltäjiensä Fredin ja Georgen tapaan hekin rakastivat kepposia. Albus, Scorpius ja Taylor istuivat pöytään, mutta heidän hämmästyksekseen pöytään ei ilmestynyt ruokaa.
”Eihän tämä voi olla mahdollista! Ei
ruokaa!” Scorpius huudahti. He kääntyivät katsomaan professori Versoa, joka selvästikin odotti jotakin. Kun kaikki olivat salissa Verso nousi ylös ja sali hiljeni, lukuunottamatta Scorpiuksen mahaa.
”Surukseni voin ilmoittaa, että professori Mento loukkaantui eilen pysyvästi kuolonsyöjien hyökätessä hänen sisarensa kotiin, jolloin hän tietetenkin lähti auttamaan. Hänen tilalleen meille on tullut uusi Pimeyden voimilta suojautumisen professori Ted Lupin.”
Aplodit täyttivät Suuren salin.
”Uskomatonta! Ted on meidän uusi professorimme!” James huudahti ja Fred vislasi. Sali hiljeni Verson kohottaessa kätensä ja ruoka saapui pöytiin.
”No vihdoinkin!” Scorpius huudahti ja ahtoi lautaselle kaiken mihin ylettyi.
Aamiaisen jälkeen oli suoraan Pimeyden voimilta suojautumista ja Albus, Scorpius ja Taylor suuntasivat kulkunsa kohti luokkaa.
”Onko uusi professori sinulle jotain sukua Albus?” Taylor kysyi.
”Isä on Tedin kummi ja Tedin isä oli isän isän hyvä ystävä”, Albus vastasi.
Hetken päästä Ted saapui aukaisemaan oven ja oppilaat valuivat sisään. Albus ja Scorpius istuivat tavanomaisille paikoilleen luokan perälle ja Taylor istui Stinan viereen luokan eteen.
”Minä olen siis Ted Lupin, teille professori Lupin”, Ted selitti. ”Tämän päivän aiheena on Estous-loitsu. Loitsitte toisiinne Kangistumis tyystilys-loitsun, jonka opitte jo ensimmäisellä luokalla ja torjutte sen sanomalla: Estous. Sen ei pitäisi olla kamalan vaikeaa. Aloittakaa!”
Albus ja Scorpius nousivat ylös.
”Kumpi aloittaa?” Scorpius kysyi.
”Sinä, Scorp.”
”Kangistumis tyystilys!” Scorpius huusi.
”Estous!” Albus sanoi, mutta tunsi silti kangistuvansa ja kaatuvansa maata päin. Ainoastaan Tedin loitsima pehmeä tyyny esti hänen päänsä halkeamisen.
”Ainoa huono puoli tuossa loitsussa”, Ted mutisi. ”Jatkakaa.”
Albus ei onnistunut kertaakaan kahden tunnin aikana loitsimaan kunnollista Estousta.
”Miten yhden loitsun loitsiminen voi olla niin helvetin vaikeaa.” Albus ärähti.
”BOOM!”
Albus hätkähti yhtäkkiä tullutta räjähdystä ja oppilaiden nokisia naamoja, kunnes älysi, että kaikilla oli pöytien paikalla hiiltä! Hän oli suutuksissaan räjäyttänyt kaikki huoneessa olevat pöydät.
”Suosittelen opettelemaan tunteiden kanavoimista herra Potter. Jälki-istuntoa huomenna viideltä illalla”, Ted ilmoitti.
”Ei onnistu.Minä olen silloin Höyrypataksen luona opiskelemassa kengännauhojen solmimista”, Albus ilmoitti.
”Kuudelta. Tunti on loppu”, Ted sanoi.
”Scorp, näitkö! Ted on ihan outo. Hän sanoi minua HERRA POTTERIKSI”, Albus kauhisteli.
”Ehkä se johtuu siitä tosiasiasta, että sinun sukunimesi sattuu olemaan Potter”, Taylor valisti.
”Äh. Älä viitsi!”
”Mennään nyt, että ehdimme Taikuuden historian tunnille!” Scorpius valitti.
”Mites sinulla noin kiire on?” Albus kysyi. Yleenä Scorpius ei välittänyt koulusta noin paljoa.
”Minulla on silloin menoa Peg Neilsolin kanssa, sen Puuskupuhin”, Scorpius vastasi.
Taikuuden historian tunti oli tappavan tylsä ja Albus nukahti jo viisi minuuttia tunnin alusta. Taylor yritti tökkiä häntä hereille, mutta luovutti pian ymmärtäessään, ettei edes pommi saisi Albusta hereille. Taylor vilkaisi Scorpiusta, joka kirjoitti jotain pergamentilleen.
”Scorp”, Taylor kuiskasi. Scorpius nosti päätään. ”Mitä?”
”Mitä sinä kirjoitat?” Taylor kysyi.
”Listaa tytöistä jotka aion iskeä tänä vuonna”, Scorpius vastasi ja keskittyi taas kirjoittamiseen.
***
”Albus!”
Albus hätkähti hereille ja oli tipahtaa tuolilta Scorpiuksen huudon voimasta.
”Tule! Ei minulla ole koko päivää aikaa odotella sinua! Minun pitää mennä Pegin luo!” Scorpius huusi ja Albus kiirehti hänen vierelleen.
”Meinasit sitten lintsata Pegin kanssa Taikaolentojen hoidosta?” hän kysyi Scorpiukselta.
”Totta kai! Miten muuten me mitään ehtisimme tehdä?” Scorpius vastasi.
”Minä en suoraan sanottuna halua tietää mitä tarkoittaa
tehdä” Taylor sanoi.
Taylor ja Albus kiirehtivät Taikaolentojen hoidon tunnille. Taikaolentojen hoitoa opettaa professori Hagrid ja tämän päivän kaksoistunti olisi Puuskupuhien kanssa.
”Tänään me opetellaan teiän kaa vähän lohikäärmeistä. Professori Verso ei tietty antanu niitä meille näytille, mut tänää opetellaan sit teoriaa”, Hagrid ilmoitti voihkausten saattelemana. Kaikki olivat toivoneet jotain käytännön tuntia ja Albus kadehti Scorpiusta, joka oli jäänyt pois tunnilta.
”Avatkaa kirja sivult 38”,Hagrid sanoi ja alkoi luennoimaan lohikäärmeistä.
”Lohikäärmeet on hyvin voimakkaita, lentokykyisii ja suunnatonta matelijaa muistuttavii taikaeläimiä, joita ei hurjan luonteen vuoks voi kesyttää”, Hagrid aloitti ja selitti koko tunnin lohikäärmeiden hoidosta, niiden elintarpeista ja -tavoista ja eri lajien ominaispiirteistä.
”Tehkää ens tunniks vähintään kolmen jalan pitunen aine lohikäärmeistä.”
Albus ja Taylor voihkaisivat ja kasasivat tavaransa. Scorpiusta olisi turha lähteä etsimään, sillä hän oli juuttunut jonnekin Pegin kanssa, joten pojat kävelivät Rohkelikkotorniin.
”Salasana?” Lihava leidi kysyi.
”Kielletty metsä”, Taylor sanoi ja he kävelivät sisään.
”Scorpiusta on turha odotella ennen iltaa, joten pelataan velhoshakkia”, Albus sanoi.
”Minä haen laudan”, Taylor sanoi ja katosi makuusaliin. Pian hän tuli takaisin lauta ja ärhentelevät nappulat. Albus nosti kysyvästi kulmiaan nappuloiden suuntaan.
”Ne olivat nukkumassa”, Taylor selitti ja he aloittivat pelin.
