Lasillinen brandya (joka kipuun) | Narcissa/Severus, K11, 5/5 raapaletta

[FractaAnima]

Title: Lasillinen brandya (joka kipuun)
Author: FractaAnima
Genre: draama
Rating: K11
Pairing: Narcissa/Severus
Status: 5/5
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Raapalesarja

Haasteisiin:
FF100 sanalla 029. Syntymä
Rare10 #2
Vuosi raapalehtien V
Kerää kaikki hahmot

A/N: Viisi raapaletta. Viimeisessä osassa oleva kursivoitu dialogi on canonia / J.K. Rowlingin käsialaa. (Postaan tämänkin nyt itsenäisenä, ensijulkaisun tämä sai Luihuiskalenterin viidennessätoista luukussa, K-18.)


Lasillinen brandya (joka kipuun)


"Cissy, tässä on uusin ystävämme, Severus Kalkaros", Lucius astelee saliin perässään hintelä nuori mies, joka pitelee aristavaa käsivarttaan. Narcissa hymyilee aavistuksen kuin tervehdykseksi ja kaataa miehille lasilliset brandya. Tarjoillessaan juomat, nainen sipaisee tuoreen aviomiehensä hartiaa, mutta Lucius töytäisee naisen käden kauemmas. Se saa Narcissan vatsan muljahtamaan. Hän on aina ollut miehellensä kaikki ja ei mitään. Kahdestaan kaikki, muiden edessä ei mitään.

Narcissa laskee brandylasin Severuksen viereen pöydälle ja tällä kertaa nuori mies vastaa hänen hymyynsä.
"Kiitos", ääni on karhea, mutta jokseenkin arka. Miehestä näkee, ettei hän ole tottunut kartanoihin tai marmoripöytiin juomalasiensa alla. Hän ei ehkä ole tottunut myöskään brandyyn.

*

On joulu. Lucius on ylitöissä, joten Narcissa joutuu sekä vastaanottamaan että hyvästelemään illallisvieraat. Severus jää juomaan lasillisen brandya, ehkä pitääkseen seuraa, ehkä saadakseen seuraa. Mies asuu yhä yksin, vaikka Narcissa on tutustuttanut hänet vuosien varrella muutamalle tutulleen. Severuksesta näkee, että hänen sydämensä kuuluu jo jollekulle toiselle.

Heidän molempien sydämet kuuluvat jollekulle toiselle, mutta kehot huutavat yksinäisyydestä, eikä viini tai brandy tai mikään lämmitä Narcissan rintaa niin kuin Severuksen kosketus, joka on ensin kysyvä ja sitten johdatteleva. He eivät sano mitään, mutta Severus tietää missä on vierashuone ja Narcissa tietää, mitä siellä tapahtuu.

Kun Lucius tulee kotiin, kaikki vieraat ovat lähteneet.

*

Tulee kevät. Narcissan kaapu puristaa vatsan kohdalta, vaikka hän on teettänyt uuden juuri viime viikolla. Selkää särkee ja päätä vihloo, mutta hän laskeutuu portaat alas ja löytää miehensä olohuoneesta. Hänellä on seuraa.
"Severus", Narcissa tervehtii miestä. He eivät ole nähneet, eivät pitkään aikaan, sitten joulun. Tumman miehen silmissä välähtää jotain villiä. "Joko olet kertonut Severukselle uutiset, kultaseni?"

"Narcissa, meillä on asia kesken, sinun asiasi voi odottaa", Lucius nostaa kätensä ärtymyksestä lähelle ohimoitaan.
"Ole hyvä, kerro uutisesi", Severus kehottaa. Hän on aina sellainen, kohtelias talon emännälle, mutta tällä kertaa hänen silmissään on vaativuutta.
"Hyvä on", Lucius aloittaa ennen kuin Narcissa ehtii. "Olemme ajatelleet pyytää sinua lapsemme kummisedäksi - "
"Se on poika", Narcissa keskeyttää miehensä hymyillen leveästi.
"Se on - mutta sinähän sanoit - ", Lucius kääntyy äkisti vaimoaan kohden. Miehen kulmat ovat kurtistuneet hämmennyksestä.
"Olin väärässä", Narcissa myöntää vääntäen katseensa väkisin Severuksesta mieheensä.
"Mutta sehän muuttaa kaiken!"

Ensimmäistä kertaa Lucius on aidosti innoissaan vaimonsa raskaudesta.

*

Kun poika syntyy, Lucius on myöhässä. Severus silittää Narcissan vaaleita hiuksia lohdullisesti. He ovat huoneessa kolmisin, Narcissa, poika ja pojan tuleva kummisetä.

"Melkein toivoin, että sen hiukset olisivat mustat", Severus sanoo yllättäen. Sydän Narcissan rinnassa lyö epärytmiin.
"Silloin hän olisi syntynyt kolme kuukautta myöhemmin", Narcissa sanoo sipaisten vastasyntyneen punertavaa poskea. "Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi itsekin toivonut sitä, Severus."

Mies lakkaa hengittämästä ja Narcissa joutuu irroittamaan katseensa pojastaan. Severuksen käsi nousee naisen leualle, hän on aikeissa suudella. Narcissa raottaa huuliaan, mutta kun Severus lähestyy häntä, hän laskee päänsä.
"Sinä et rakasta minua, enkä minä rakasta sinua. Malfoyn puhdas avioliittokin olisi ollut mahdollista rikkoa, mutta jos sinä tulet minun ja poikani väliin, minä revin sinun särkevän sydämesi riekaleiksi", Narcissa sanoo ääni väristen. Severus pysähtyy kesken liikkeen ja epäröi hetken ennen kuin vetäytyy pois.

"Sinä olet myöhässä", Narcissa sanoo, kun Lucius astelee huoneeseen. Severus ei ole varma, kenelle sanat ovat tarkoitettu.

*

Kun Draco täyttää kuusitoista, hän saapuu syntymäpäiväjuhliinsa näyttäen epäröivältä. Nuori miehen alku on pukeutunut isänsä tavoin mustaan juhlakaapuun, mutta eksynyt katse tutussa salissa muistuttaa Narcissaa jostakusta toisesta. Poika pitelee käsivarttaan, jota epäilemättä särkee.

Narcissa kätkee muistonsa ja särkevän sisimpänsä täyttäen kaksi lasia brandylla. Toisen hän tarjoilee alaikäiselle pojalleen kivunlievitykseen ja toisen hän juo omaan kipuunsa.
"Äiti", Draco kuiskaa. "He antoivat minulle tehtävän", pojan katseesta näkee, että hän on eksyksissä.
"Älä huoli, kultaseni. Kaikki menee hyvin", Narcissa hymyilee rauhoitellen. He juhlivat pojan syntymäpäivää, eikä kukaan muu saa tietää pelosta, joka jyllää heidän keskuudessaan.

Seuraavana päivänä Bellatrix seuraa siskoaan Kehrääjänkujalle.

"Cissy - Narcissa - kuuntele - "

"Häivy, Bella!"

"Sinun on pakko kuunnella!"

"Minä olen jo kuunnellut. Olen tehnyt päätökseni. Jätä minut rauhaan!"

Kun Severus avaa oven, hänen silmissään välkähtää tutusti, mutta katse tummuu hänen huomatessaan, ettei tulija ole yksin.

"Narcissa. Onpa miellyttävä yllätys."

"Severus", Narcissa vastaa ja on pettynyt, ettei voi suudella miestä sanojensa sijaan.

[DulzGraham]

Apua, saatan olla myöhässä, mutta joka tapauksessa kommenttikampanjasta myöhäistä iltaa nyt.

Osasinpa valita itselleni vaikean kommentoitavan. Ensiksikin tämä on sinun ficcisi, ja sinun tekstejäsi on jotenkin extravaikea kommentoida (ne kun tuppaavat olemaan niin vietävän hyviä ja tasapainoisia kokonaisuuksia! [Ja pistävät mut aina analysoimaan ja spekuloimaan]), ja toiseksi, tämä on puhdasveristen/aatelisten julkisivu- ja perillisavioliittoja, joista mun on välillä mahdoton sanoa mitään fiksua, mulle ovat aina olleet jotenkin extravaikeita ymmärtää, lienenkö sitten ihmiseksi liian rehellinen, suoraviivainen vai muuten vain outo.

MUTTA tämä on hieno. Narcissan voisi kuvitella käyttäytyvän näin, ja eihän näissä avioliitoissa pieni kulissientakainen pettäminen koskaan ole ollut mikään synti. Narcissalle Severus tuntuu olevan pieni salainen haave, alkuun hän kuvittelee Severuksen kenties olevan sitä aitoutta ja avoimmuutta, jota hän ei Luciukselta saa, vaikka hän samalla tuntuu lähes pakottavan itsensä uskomaan, ettei heidän välillään ole mitään rakkauden kaltaistakaan, päin vastoin. Lopulta siitä tuntuu muotoutuvan eräänlainen kielletty rakkaus, sillä lapsi on etusijalla, ja poikaansahan Lucius ei suostuisi antamaan pois. Jäi vain mieleen, että mitä jos lapsi olisi ollut tytär (ja/tai Severuksen)? Olisiko Narcissa harkinnut, olisiko Narcissa rikkonut täydellisen avioliittonsa ja lähtenyt Severuksen mukaan? Ja jos tunteita oli, mahtoi Severus tuntea olonsa katkeraksi joutuessaan kummisedäksi, miksi lie suostunut vastaamaan pojan hengestä omallaan (Narcissan vuoksi, tietenkin! Luin Potterit niin nuorena, etten ymmärtänyt sen kummemmin ihmetellä miksi Severus suostui vannomaan valan :-DD Kiitos selvennyksestä). Who knows 

Todellakin mahtava pala makusteltavaksi. Kiitos!

-D

Ps. Nyt kun uudelleen mietin, onhan näillä kahdella voinut suhde säilyä kaikkien kulissien ja katseiden takana piilossa, ja sehän selittäisi, että katkeria ei pahasti kai ollakaan, ja Severus välittää Dracosta tavallaan kuin omasta pojastaan. Ne kulissit vain kuuluu olla kunnossa.

// Plus tässäkin ficissä on monia hienoja kohtia, kuten tuo kahteen kertaan toistuva eksynyt, käsivarttaan pitelevä nuorimies Malfoyn salissa - rinnastus, joka pisti mut ajattelemaan että ehkä Narcissa rakastaakin Severusta, tosin sananvaihto lapsivuoteella on sen verran riskialtis ääneen käydyksi, että sekin jo kertoo omiaan. (toisaalta Narcissan sydänsärky kertoo ettei salasuhde ehkä olekaan kantanut ja aktiivinen). Mutta ehkä nyt vaikenen, vaikka voisin jatkaa vielä pallljon pidemmälle, mutta kuka siitä muka kostuisi 

[Odo]

En muista kommentoinko tätä luihuiskalenterissa, mutta luin tämän silloin ja tykkäsin tosi paljon. En vain siksi, että rare on rakkaus. Tosin tässä on kehuttava kyllä paritustakin, joka on mielenkiintoinen kaikin puolin. Pidin siitä, miten esille oli tuotu se, että molempien sydän kuului jo toiselle. Se toi tähän canon-läheisyyttä huomattavasti ja lopun kirjoista oleva kohta antoi sille lisää pohjaa. Ficit, jotka erikoisuudestaan huolimatta on saatu linkittymään canoniin on mielestäni jo heti varsin onnistuneita, mutta tässä se ei ole ainoa asia. Niin ja se, että Dracosta tuli kuolonsyöjä lopussa oli kanssa sitä pidettyä canon-läheisyyttä, joka liittyi tosiaan tuohon suoraan lainaukseen.

Otsikko oli varsin mainio, josta tykkäsin. Innostuin huomatessa, että tää on tosiaan tullut yksinäisenäkin. Tarina etenee sujuvasti ja pätkiin jakaminen on tehty onnistuneesti. Ajankulun korostaminen oli hyvä, etenkin siinä vaiheessa, kun saatiin tietää lapsen kuuluvan Luciukselle jo ajankin puolesta. Se, että Severus toivoi olevansa lapsen isä ja Narcissakin samaa oli musta varsin erikoinen ratkaisu, mutta sait sen toimimaan. Ehkä Severuksen läheisyys ja jonkunlainen tuki yksinäisinä hetkinä todella merkitsi niin paljon, että Narcissa olisi jopa eronnut Luciuksesta. Se millainen suhde Narcissa ja Luciuksella oli tuli hyvin esille. Se ettei Narcissa seurassa ole Luciukselle mitään kuvastui yksityiskohdissa todella hyvin, eikä olisi välttämättä tarvinnut edes mainita sitä. Tykkäsin siitä kuitenkin tehokeinona, koska esille oli tuotu myös se kolikon toinen puoli.

Nyt mun aivot sitten tökkäs väsymyksestä, kun pidin pienen tauon kirjoittamisesta. Ei mun varmaan olisi muuta pitänyt sanoa kuin se, että tuo yksinäisyyden kuvaus onnistui liikoja selittelemättä tosi hyvin. Brandyn juominen kipuun oli mukava lisä, ja se fakta ettei Severus ollut tottunut sellaiseen loistoon, mitä Malfoyn kartanossa oli. Ja loppu! Se oli mahtava. Tässä vastattiin siihen, miksi Narcissa luotti niin vahvasti Severuksen apuun, ja se että Narcissan olisi tehnyt mieli suudella Severusta oli oikein pysäyttävä. Hienoa!

Kiitos tästä ficistä, tykkäsin tosi paljon. Mitään ei ollut liikaa tai liian vähän, eikä tässä ollut virheitäkään tai en ainakaan sellaisia huomannut. En tiedä, jos kommentoin jo luihuiskalenteriin onko tämä läheskään samanlainen kommentti, mutta tällaisia ajatuksia herätti uusinta lukukerta ja panostin kommenttiin huottavasti enemmän. Tällaista tällä kertaa siis!

[Hazyel]

Narcissa/Severus on mielenkiintoinen paritus! En tiedä, mistä tällainen voi saada alkunsa tai miten tämä voisi toimia, mutta kohtahan se nähdään kun luen tän tekstin. Tykkään myös hurjasti tuosta otsikosta, toivottavasti senkin merkitys selviää tarkemmin tän tekstin aikana.

Tää alkaakin mielenkiintoisesti! Herättää heti kysymyksiä, että mitä tässä nyt oikein tapahtuukaan, kun Severus tuolla tavalla tuodaan kartanoon ja vaikuttaa siltä, että Narcissa ei vielä tunne häntä. Ja kuitenkin Narcissa on jo naimisissa Luciuksen kanssa. Tykkään siitä, että tässä kuvataan, kuinka kahdestaan Narcissa on Luciukselle kaikki, ja muiden edessä ei mitään, se tuo tähän sellaisen oman pienen mukavan twistinsä ja saa ajattelemaan näiden kahden suhdetta tarkemmin. Aivan kuin Lucius jostain syystä ei haluaisi antaa muiden saada selville, kuinka tärkeä Narcissa hänelle todellisuudessa on.

Huh, nyt tää sai siistin twistin! Tuntuu niin luonnolliselta, että Narcissa ei oikein saa Luciukselta, joka on paljon poissa kotoa, sitä, mitä häneltä haluaa. Ja turvautuu sitten Severukseen. Ja Severus taas tietysti kaipaa Lilya, mutta saa haluamansa läheisyyden Narcissalta, vaikka se ei varmasti tunnukaan oikealta. Ja sitten lapsijuttu! Minäkin hetken ajattelin, että olisiko tässä kuitenkin Dracosta tehty Severuksen lapsi, mutta ilmeisesti ei. Ja tuosta raapaleesta, jossa Narcissakin toivoo, että pojan hiukset olisivat sittenkin olleet mustat, tulee sellainen olo, että näillä on ehkä sittenkin ollut jotain jo ennen tuota yhtä jouluista iltaa. Että ehkä Narcissalla ja Severuksella on meneillään pidempääkin juttua, vaikka tuskin kumpikaan heistä toista oikeasti rakastaakaan.

Hah, jes, vihdoin tuli tää brandykipujuttu! Tai no, onhan tässä brandya juotu jo aiemminkin, mutta tässä ainakin sitä juodaan nimenomaan siihen kipuun. Tykkään, enkä osaa sanoa mitään järkevää, mutta tykkään siitä, kuinka myös tuossa lopussa sidot tämän kivasti canoniin!

Kiitos tästä, kiitos että linkkasit tän mulle luettavaksi, koska tykkäsin! No, en tiedä miksi en tykkäisi sun tekstistä, mutta niin. Kiitos! <3

[Arte]

Luin ja fiilistelin! Narcissa/Severus on kiinnostava pari, ja tykkäsin tästä tulkinnasta. Olen kyllä sitä mieltä, että loppujen lopuksi Narcissa ja Lucius välittävät sekä toisistaan että pojastaan todella paljon, koska DH:n lopputaistelun ympäriinsä juokseminen, mutta aivan hyvinhän voi olla, että aluksi suhde on ollut varsin pakotettua ja vaikeaa. Varsin mahdollisesti järjestettykin liitto, ainakin mitä fanon-fiilistelyihin tulee.

Mut joo. Ei tästä ole mitään sen kummempaa sanottavaa kuin että tykkäsin ja tätä oli kiva ja helppo lukea. Olisi ollut niin kiva, jos lapsi olisikin syntynyt tummilla hiuksilla. AU tästä!

[Sokerisiipi]

Kiinnostava kuvaus kahdesta ihmisestä, jotka ajautuvat suhteeseen yksinäisyyden ja olosuhteiden johdattamina. Tämän loppu solmiutui myös tosi kivasti canoniin ja antoi Severukselle toisenlaisen motiivin kuin kirjoissa. Ihanasti Narcissa myös osoitti kiivautta ja kipakkuutta lapsensa puolesta. Kuvaa tosi hyvin hänen äitiyttään.

Kiitos!

[FractaAnima]

DulzGram Kiitos näin pitkän ajan jälkeenkin hurjan pitkästä ja spekuloivasta kommentistasi, sitä oli ilo makustella jo silloin kun sen kirjoitit, mutta myös uudelleen nyt. Kiitos kiitos kiitos.
Odo Kiitos pitkästä ja pohtivasta kommentista, on aina kiva kuulla mikä toimii ja oi kyllä, canoniin viittaamisesta on tullut mulle tapa, josta on vaikea päästää irti. Kiitos. <3
Lauchuo Kiitos itsellesi. <3 Musta on kivaa kun kirjoitat kommenttia samalla kun luet, jolloin reaktiot tulevat hauskasti esille. Hihi, kiitos.
mimamu Kiitos itsellesi kommentista.
Arte Kiehtova AU ajatus, kieltämättä. Kiitos että kävit fiilistelemässä ja jätit kommentinkin.
Sokerisiipi Narcissan vahva side Dracoon tulee canonissa hyvin esille, joten halusin tuoda sitä samaa vahvuutta tähänkin tekstiin, tuon muun canon viittauksen rinnalla. Kiitos kommentista.

[Myötätuuli]

Kävin lukulistaani läpi ja tartuin sieltä tähän. Hyvä, että tartuin, koska tämä oli todella mielenkiintoinen ja hienosti rakennettu tarina, jossa oli monenlaisia eri sävyjä.

Luciuksesta on kyllä kieltämättä tullut kirjojen (ja elokuvien) kautta juuri tällainen kuva, millaisena häntä kuvailet fikissä. Avioliitto Narcissan kanssa tuskin on koskaan ollut onnellinen. Siitä on minulle tullut aina sellainen kuva, että he molemmat tarvitsevat toisiaan suvun maineen säilyttämiseksi sekä merkittävän statuksen saavuttamiseksi. Narcissan ja Severuksen oli helppoa kuvitella päätyvän yhteen, sillä he kumpikin rakastivat jotain toista (jota eivät koskaan voi saada) ja kaipasivat jotain läheisyyttä osakseen. Kuitenkin tästä tuli sellainen tunne, että tunteet syvenivät ajan myötä. Severus oli enemmän paikalla niissä tilanteissa, joissa Luciuksen olisi aviomiehenä pitänyt olla. Erityisesti pidin tästä kohdasta:

"Melkein toivoin, että sen hiukset olisivat mustat", Severus sanoo yllättäen.

Mielestäni se kertoo jo siitä, että ehkäpä Severuksen tunteet olivat muuttuneet ja kasvaneet ajan myötä. Tosin melko surullista, että ne vaihtuivat vain varatusta naisesta toiseen sellaiseen. Narcissa turvautuu tietenkin ainoaan asiaan, joka todella on hänen - Dracoon. Suojeluvaisto herää heti poikaa kohtaan. Tämä kohta oli myös hieno ja summasi yhteen mielestäni koko fikin:

"Sinä olet myöhässä", Narcissa sanoo, kun Lucius astelee huoneeseen. Severus ei ole varma, kenelle sanat ovat tarkoitettu.

Kiitos tästä!