Ficin nimi: Kahleet
Kirjoittaja: MursuFani333
Oikolukija/Beta: Lyra
Ikäraja: S
Tää on mun eka julkaisu joten älkää tappako
Joku sanoi joskus, että köyhät ihmiset voivat olla onnellisempia kuin rikkaat. Että raha ei tuo onnea. Ei se tietenkään tuo. Mutta entä jos rikkaus on muuta kuin rahaa? Elämäni oli lähes täydellistä. Loistin koulussa. Perheeni rakasti minua. Minulla oli ystäviä. Tai niin ainakin luulin. Mutta mikään ei tuntunut todelliselta. Se oli vain harhakuva, kangastus keskellä aavikkoa. Etsin epätoivoisesti vettä, mutta näin vain lohduttoman kuivaa hiekkaa. Mikään ei ollut aitoa.
Tähdet loistavat kirkkaammin pimeässä, vai mitä? Mutta entä päivällä, kun pimeää ei ole? Koko elämäni oli yhtä yhtäjaksoista valoa, eikä iltaa näyttänyt tulevan. Se, mitä täällä sanottiin saduksi, oli minulle totuus. Unelmissani ratsastin lohikäärmeillä ja juoksentelin metsissä keijujen kanssa. Se kutsui minua luokseen. Mutta minut oli vangittu tänne kärsimyksen ja kuoleman maahan. Halusin vapaaksi, mutta kahleeni olivat särkymättömät. Ne pitivät minut lujasti kiinni maassa. Kärsin elinkautistani yksin. Mutta joka yö sieluni lensi pois täältä, maahan, jossa haltiat ja yksisarviset toivottivat minut tervetulleeksi. Ja sinne minä kuuluin, unelmiini. Silloin tiesin, etten koskaan tahtoisi lähteä pois. Ja sinne minä jäin, en koskaan palannut tähän maailmaan. Enkä ole hetkeäkään katunut.
