Tajunnanvirraksi tämä on todella selkeä ja hyvin rakennettu/rakentunut. Vaikuttaa siltä, että aikaa on ollut käytössä niin paljon kuin sitä on halunnut käyttää, paikka vain on ollut erikoinen. Yö on kyllä todella inspiroiva vuorokaudenaika, samaten ulkoilma, eikä näitä kahta voi kirjoittamiseen yhdistää oikein kuin lämpimällä säällä.
Karsastan fikkejä, joissa puhutaan yksikön toiselle persoonalle, mutta tässä se ei ollut paha. Tämä on jotenkin todella aito. Tuli lukiessa sellainen fiilis, että teksti tulee suoraan kirjoittajan sydämestä ja ettei näissä ajatuksissa ole mitään fiktiivistä loppujen lopuksi. Tiedä häntä, mutta se ainakin toi pohdiskelun sisällön paljon lähemmäs. Siksi sinulle kertominen ei häirinnyt, kun tämä vaikutti ikään kuin viestiltä jollekin.
Hieman häiritsevä tekijä oli oksetus-sanan käyttö. Aluksi se oli vain sanavalinta muiden joukossa, mutta se toistui niin monta kertaa, että meni maku. Synonyymina olisi voinut käyttää esimerkiksi pahoinvointia tai kuvotusta, jotka ovat vähemmän murteellisia, mutta sopivat silti puhekieleen. Eipä sillä, tajunnanvirtaahan tämä on.
Ensimmäinen lause toi mieleeni TV-sarja Pasilan päähenkilön Kyösti Pöystin, joka puhuu hyvin samalla tavalla, mikä nauratti minua kauheasti - hyvällä tavalla. Se herätti kiinnostuksen lukemaan loppuun, vaikka sarjaa katsomattomat eivät tuota pointtia huomaakaan.
Pidin siitä kuinka alun laaja näkökulma kapeni tasaisesti yksittäisten henkilöiden väliseen ihmissuhteeseen. Vaihdos oli nopea, muttei yhtäkkinen.
En osaa ruveta analysoimaan tämän "juonellista" sisältöä. Muoto oli miellyttävä ja kerronta sujuvaa, joten tykkäsin kovasti. Kiitos.
