Kirjoittaja Aihe: Talvipäivänseisaus (ja se vaan rakastaa) | (K-11) | draama  (Luettu 3337 kertaa)

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Otsikko: Talvipäivänseisaus (ja se vaan rakastaa)
Kirjoittaja: Mightyena
Genre: draama (4 pientä hetkeä)
Ikäraja: K-11 varmuuden vuoksi
Varoitukset: Muutama kirosana, puhekieltä ja mainintaa alkoholista
Päähenkilöt: Minä itse, eli minun kuvailuani kolmen muun henkilön näkökulmasta (1. ventovieras, 2. ystävä, 3. veli, 4. sama ystävä).
Haaste: Itsetutkiskelun lukuvuosi & Multifandom

Summary: Mä olen huomannut, että se hymyilee reaktiona kaikkeen. Ja mä mietin, onko se onnellista vai surullista.

A/N: Enpä ole paljoa kirjoittanut näin puhekielisesti, eli siitä olisi ihan kiva saada palautetta. Luulen oppineeni jotain uutta itsestäni tänä talvena ja tässä sitten tulos. :D Ripottelin sekaan muutaman lempilainauksenikin, niitä en omista!

* * * * * * * * * * * *

Talvipäivänseisaus (ja se vaan rakastaa)

1. Always give a word or sign of salute when meeting or passing a friend, or even a stranger, if in a lonely place. - Tecumseh

Se tyttö seisoo ihan tien vieressä, katselee silmä kovana, kuinka autot kiitävät ohi ja värjäävät mustan asfaltin hetkeksi keltaiseksi - tytön pilkullisen takin mustat kohdat ovat lumen peittämiä. Se näyttää siltä, että se haluaisi vajota polvilleen maahan ja luovuttaa. Silmistä paistaa epäluulo siitä, onko ketään oikeasti tulossa. Mutta sitten se huomaa pysähtyvän bussin ja nousee kyytiin, hymyilee kuskille, hymyilee kuin joku helvetin Naantalin aurinko vaikka kello on kuusi yöllä ja mä olen ihan kännissä. Tyttö kävelee peremmälle bussiin ja se katsoo melkein jokaisen kasvoja ja hymyilee, vaikka puolet porukasta on puolikuolleita - viinasta tai sietämättömästä aamusta johtuen. Mä vaan pudistan päätäni ymmälläni. En keksi mitään selitystä. Tässä päivässä ei ole mitään onnen arvoista.

En keksi mitään selitystä, ennen kuin mun silmäluomet tuntuvat liian raskailta ja juuri kun ne ovat painumassa kiinni, mä tajuan, että se on varmaan aamuhämärän lapsi.

* * *

2. When we honestly ask ourselves which person in our lives means the most to us, we often find that it is those who, instead of giving advice, solutions, or cures, have chosen rather to share our pain and touch our wounds with a warm and tender hand. -  Henri Nouwen

Mä en tapaa sitä kamalasti koulun ulkopuolella. Koulussa se on täynnä energiaa, sekoilee oikein kunnolla vain katsoakseen keväisin ja jouluisin jotain helkkarin kiitettävän käytöstä. Mutta se kyllä hymyilee aina opettajille. Hymyilee voitonriemuisesti, kun se osaa jotain, hymyilee anteeksipyytävästi, kun se ei tajua mitään. Olin alussa ihan varma, että se on vaan mielistelijä, koska se sanoo inhoavansa ainakin osaa tyypeistä ja maikoistakin. Mutta sen jälkeen mä olen huomannut, että se hymyilee reaktiona kaikkeen. Ja mä mietin, onko se onnellista vai surullista.

Se hymyilee päivisin, mutta öisin se on ihan jotain muuta.

Joskus mä tekstaan sille jotain ihan käsittämätöntä, ja se vastaa minuutissa takaisin, eikä sano "hä" niin kuin kaikki muut. Se ei tiedä yhtään, mistä mä puhun. Mä en tiedä yhtään, mistä se puhuu. Mutta öisin se ei haittaa, yöllä se hymyilee sielunsa ulos ja itkeekin, mutta sitä me ei kerrota kenellekään muulle.

* * *

3. A brother is a friend given by nature. - Jean Baptiste Legouve

Mun siskoni on kummallinen tyttö. Joskus mä voin jakaa sen kanssa kaikenlaista, katsoa yhdessä sellaisia sarjoja joista kukaan muu ei välitä. Toisinaan se huutaa kurkku verellä, että kaikki on sun syytäs, sua mä vihaan. Ja mä olen melko varma, ettei se huuda muille kun mulle ja joskus äidille. Silloin kun isää tavataan se vaan hymyilee, vaikka isä ansaitsisi kaikista eniten vihaa.

Kun mä kerran heitän kourallisen lunta päin sen naamaa, joudun suojautumaan ja odottamaan hyökkäystä. Kun mitään ei kuulu, vilkaisen siihen päin. Se on hämmentynyt, lumi sulaa jo kasvojen lämmöstä. Sitten kuuluu naurua, hysteeristä ja katkonaista.

Se nauraa naama täynnä lunta, ja mä tulen ajatelleeksi viime kesää, kun mä kaadoin saavillisen vettä sen päälle. Silloin se melkein itki kiukusta.

* * *

4. A single rose can be my garden... a single friend, my world. - Leo Buscaglia

Me istutaan syömässä ulkona - ihan kirjaimellisesti ulkona. Joka puolelta kuuluu naurua ja ilon kiljaisuja, nyt joku menee siinä pahassa laitteessa pää ylöspäin ja ympäri ja ympäri, mua ilahduttaa pelkästään muiden riemu. Virnistelen vieläkin sille, kun tämän ravintolan tarjoilija oli hauska ja ihan komeakin. Miten voikin heittää niin laadukasta läppää ruuan tilauksesta?

Kun mä katson mun kaveriini, joka istuu vastapäätä mua, se ei kyllä näytä iloiselta. Haluaisi varmaan ennemmin olla missä tahansa muualla kuin täällä. Se hymyilee mulle, mutta ei sillä tavalla kuin öisin tai edes sillä tavalla kuin koulussa. Se on sellainen hymy, jolla kaverini kertoo halunsa katsoa salaa kellosta, milloin täältä pääsee pois.

Kun mä katson sitä ihan hiljaa, mä tajuan jotain.

Mä olen aina tiennyt, että se on hämärän, yön ja aamun lapsi.

Mutta se väittää silti rakastavansa aurinkoa. Miksi se valehtelee?

Se ei rakasta keskikesän aurinkoa, se rakastaa sitä kaikkein pimeintä yötä. Se rakastaa sitä aikaa vuodesta, kun saa joko nukkua tai ajatella koko yön. Kesällä ei onnistu kumpikaan.

Se saattaa rakastaa sitä hetkeä, kun valo voittaa pimeyden ja maassa on vielä hiukan lunta, mutta heinäkuinen iltapäivä huvipuistossa ahdistaa sitä. Mä haluaisin sanoa sille, että se on ihan nurinkurinen ihminen, mutta kun me kaksi puheliasta henkilöä viemme tarjottimia pois täydessä hiljaisuudessa, mä hyväksyn tosiasian.

Tämä ei vain ole sen aikaa.
everybody knows there's a party at the end of the world

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 649
Hehe. Mä luin noi osiot ilman A/N lukemista ja käsitin tilanteen toisin päin, että sinä itse olisit kuvaillut ihminen per osio x) Mutta luenpa nyt uudelleen, kun on alkutiedot hallussa ;D

Ventovieras
Tää on karmeen vahva. Tykkään siitä että katsellaan silmä kovana, kuinka asfaltti värjääntyy keltaiseksi ja kuinka aamut ovat sietämättömiä. Mutta etenkin tykkään lopun oivalluksesta, joka saapuu kertojalle sekin aamuhämärässä tai ehkä iltahämärässä, juuri sillä hetkellä, kun on nukahtamassa ja aivoitukset on tietynlaisessa limbossa :) Mulle tulee jostain syystä tästä pätkästä mieleen kiiltävä asfaltti tai ehkä kiiltävä musta jää, mutta vaikka etsin ja etsin niin en sitä tuosta pätkästä löydä. Ehkä se on vain mielleyhtymä, jonka saan.

Tykkään kerronnan kohteesta, sinusta siis ;) ja siitä, kuinka katsotaan jokaista silmiin vaikka ei tunneta ketään. Tykkään siitä, että ensin ollaan lannistuneita, kuin maansa myyneitä, mutta siitä huolimatta tuijotetaan silmä kovana, valmiina ja valppaana siltä varalta, että jotain oikeasti tapahtuu. Ja kuinka bussiin saapuminen muuttaa taikaiskusta ainakin ulkokuoren (vaikkakin kohteesta sinusta saa sen kuvan, että mitä on sisällä, se heijastuu välittömästi ulos) ja kaikki on jälleen hyvin <3

Ystävä
Uu, tää on kans aivan ihana! Toi quotekin pisti ajattelemaan, mutta tää kuvailu, uu. Voin relatoida ton "hymyilee reaktiona kaikkeen" kanssa erittäin hyvin, mulla on samanlaisia taipumuksia :D Ja toi päättömiin tekstareihin vastaaminen yhtä päättömästi on sekin tuttua, tosin mulla se tuntuu olevan kausittaista. Aivan kuin mussa olisi kaksi ihmistä, joista toinen on se vakava ja virallinen ja se toinen hullu hökeltäjä. Mä toivon, että jälkimmäinen voittaisi useammin. Hehe, kato nyt, sun itsetutkiskelu tarttuu! ;D Mutta joo. Jos toi eka oli vahva ja voimakas, niin on tääkin tavallaan, mutta tää menee lähemmäs ihoa. Eipä ihme, kun on ihminen, joka tuntee sinut paremmin.

Lainaus
öisin se ei haittaa, yöllä se hymyilee sielunsa ulos ja itkeekin, mutta sitä me ei kerrota kenellekään muulle
Helmi <3

Veli
Oi, toi quote. Valitettavasti se ei ole kaikille totta, mutta mä olen omalta osaltani jo lakannut murehtimasta asiaa. Mulla on paljon ihania ystäviä, mitä mä sukulaisilla enää teen ystävinä... niin.

Jäin miettimään, onko tää muuttuminen kesän ja talven välisenä aikana todella muuttumista vai mennäänkö tässä samalla teemalla kuten tuossa edellisessä, mielialasta johtuvalla vaihtelulla tai kuun asennosta johtuvalla vaikutuksella? Vai onko aika tehnyt tehtävänsä ja veli onkin nyt siedettävämpi kuin ennen. Pieni, suhteellisen kevyt maininta isästä viilsi syvältä. Siinä oli vain muutama sana, jotka saivat ajattelemaan paljon ja kaikenlaista kamalaakin ja toivat tähän osioon taas asteen verran henkilökohtaisemman tunnun sekä sellaisen pimeän, ympäröivän fiiliksen. Eöyäh. Vaikea selittää.

Ystävä
Oooh. Tässä sit päästään kunnolla analysointiin. Toi quote sen jo kertoo, hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi. Hyvä ystävä näkee sen, mitä muut eivät näe. Hyvä ystävä tuntee paremmin kuin itsensä, mutta niinhän sitä aina saa objektiivisemman kuvauksen muilta kuin itseltään - itsetutkiskelu on kuitenkin loppujen lopuksi varsin subjektiivista :)

Lainaus
Se on sellainen hymy, jolla kaverini kertoo halunsa katsoa salaa kellosta, milloin täältä pääsee pois.
Helmi <3


Nää oli vallan loistavia, ajattelemaan pistäviä ja joko äärimmäisen henkilökohtaisia tai sitten vain kohdehahmon psyykeen oivaltavia ;) Ei tarvitse kertoa kumpaa, täytyyhän sitä pieniä salaisuuksia olla itse kullakin ;D

Kiitos <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Moi! :>

Ai, haha, tämän voisi käsittää niinkin. Hassu ajatus, mutta kai sekin sitten voisi toimia. :D

Tykkään kerronnan kohteesta, sinusta siis ;)

voi kiitos :)

Jäin miettimään, onko tää muuttuminen kesän ja talven välisenä aikana todella muuttumista vai mennäänkö tässä samalla teemalla kuten tuossa edellisessä, mielialasta johtuvalla vaihtelulla tai kuun asennosta johtuvalla vaikutuksella?

Samoilla teemoilla kuin edellisessä tai näin ainakin itse ajattelin, kesä ja talvi ovat vain valoisa ja pimeä aika (niin kuin päivä ja yö). Ja ne sitten heijastuvat mielialoihin jollain tavalla, kuten viimeisessä pätkässä. (: Tuo "veli on siedettävämpi kuin ennen" on myös hyvä tulkinta ja sekin olisi kyllä täysin totta.

Vastaan taas huonosti hyviin kommentteihin... Mutta siis kiitos sinulle ja todella hienoa, että nämä saivat ajattelemaan. ♥
everybody knows there's a party at the end of the world

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Pidän tästä kovin! Loistava idea kirjoittaa itsestään muiden näkökulmasta, voisin joskus itsekin kokeilla! Joka näkökulma tuntui tuovan lisää syvyyttä hahmoon ja antavan yhä selvemmän mielikuvan hahmosta - siis sinusta. Vastakohtien vertailu, kesä ja talvi, valo ja pimeys, antoivat hyvän rungon tälle tekstille, ja lopetus oli mainio. Pidän sellaisista teksteistä joissa loppua ei pitkitetä vaan se tulee luonnolliseen kohtaan ja jotenkin antaa selvemmän kuvan koko tekstin tarkoituksesta. En tiedä ymmärrätkö, mitä selitän, mutta tuo sinun tekstisi loppu "Tämä ei vain ole sen aikaa." on juuri sellainen hyvä lopetus!

Kiitos mukavasta lukukokemuksesta, olet hyvä kirjoittamaan :)
I've got blisters on my fingers!

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Vielä kerran kiitoksia Herkku-kullalle, joka linkkasi tämän kampanjaan. ♥

Hehe, suosittelen tällä tapaa kirjoittamista. c: Oli ihan hauska pohtia, mitä muut mahdollisesti minusta ajattelisivat. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, itsekin tykkään sellaisista teksteistä! Joskus lopetuksen keksiminen tuottaa päänvaivaa, tässä se tosiaan tuli aika luonnostaan. Kiva siis, kun pidit sitä hyvänä. :>

Lainaus
Kiitos mukavasta lukukokemuksesta, olet hyvä kirjoittamaan :)
Oi! ;__; Kiitos paljon ja kiitos koko kommentista. ♥ Hienoa, että pidit! :')
everybody knows there's a party at the end of the world

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 116
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Kommenttikampanjasta hyvää päivää!

Pahoittelen, jos tässä kommentoimisessa on mennyt näinkin pitkään. Mutta niin kuin muutkin tätä kommentoineet ovat sanoneet, mäkin sanon tykänneeni tästä. Nää neljä pientä hetkeä olivat todella hienosti kuvattuja ja jokainen todella toi syvyyttä kuvailtavaan hahmoon, joka olet sä itse :) Tää oli erilainen ja siksi piristävää luettavaa.
Nuo ystävän näkökulmasta kuvailut oli mun mielestä parhaita... Vertauskuvien käyttö tuki tätä tekstiä todella hyvin, kun rinnastit toisiinsa kesän ja talven sekä valoisan ja pimeän.

Kiitokset tästä tekstistä.

-Haruka

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Kiitoksia Harpylle kampanjaan linkkaamisesta. <3 :3

Eipä mitään, kivaa, että päätit kommentoida! Olen iloinen siitä, että ihmiset ovat tykänneet tästä. En kirjoittaessani edes tajunnut, että tämä olisi jotenkin erilainen, joten olen iloinen siitäkin. Kiitos kommentista. ♥ (:
everybody knows there's a party at the end of the world

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Kommenttikampanjasta hyvää huomenta!

Minä taisin oikeasti vain tykästyä tähän todella kovasti. Aluksi idea meinasi mennä minulta ohi, koska ensimmäisen osion (ventovieras) oli jännästi kuvailtu ja siitä ei oikein saanut kiinni että kenestä tässä nyt sitten puhuttiin. Mutta kun luki pidemmälle, ilmeni hyvin selvästi, että tässä puhutaan vain tytöstä joka hymyilee ilman mitään määränpäätä ja on hämärän lapsi.
Varsinkin ystävä -kertojan kuvaukset olivat todella osuvia ja tarkkoja. Hän tiesi mistä puhui, vaikka öisin kumpikaan ei tiennyt mistä toinen puhui.

Tykkäsin kirjoitustyylistäsi, se oli kuitenkin jollain tavalla kivan abstraktia eikä sitä sellaista normaalia perustavanlaatuista kerrontaa.

Jostain syystä kuitenkin pidin tästä virkkeestä kovasti, vaikka tämä on ehkä normaalein kaikista;
Lainaus
hymyilee kuin joku helvetin Naantalin aurinko vaikka kello on kuusi yöllä ja mä olen ihan kännissä
Siitä vain tulee niin paljon mieleen ystäväni, joka hymyilee ilosta, surusta ja muuten vaan, vaikka minä olisin kännissä kuudelta aamulla..

Mutta taisin kadottaa pointtini nämä on näitä ennen aamukahvia kirjoitettuja kommentteja..., joten tyydyn vain sanomaan että pidin tästä paljon ja kiitokset lukukokemuksesta! Se oli hieno <3

~ Zar

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Emmatrix

  • Vieras
Nätti. Sinusta löysin aika paljon piirteitä itsestäni. Just toi valvominen (katso lähettämisaika), hymyileminen kaikille tilanteesta riippumatta. Nyt masentaa.

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Naamatonkala, kiitos kun linkkasit. ;; <3

Zarroc, ennen aamukahvia kirjoitetut kommentit kelpaavat mainioisti! Haha, onneksi kuitenkin sait tekstistä kiinni, eikä mennyt ihan ohi sitten lopulta kuitenkaan. 8D Olen oikeasti hirveän iloinen, kun tykästyit ja pidit tyylistäkin. Kiitos kommentista. ♥ :)
Emmatrix, jotenkin kiva kuulla, että ollaan samanlaisia. c: Mutta ei ei, ei tästä tarvitse masentua hei! Tai no siis, hyvähän se on, jos teksti herättää jotain tunteita. Kiitän kommentista. ♥ :)
everybody knows there's a party at the end of the world

vaapukka

  • Opetuslapsi
  • ***
  • Viestejä: 222
En jaksanut lukea alkutietoja kunnolla ja hämmennyin lukiessani, kun luulin että kertoja psyy samana, mutta sain huomata että kuvattava ihmine oli sama - eli mitä hittoa ja siirryin lukemaan alkutiedot ja tajusin ja sitten luinkin koko jutun uusiksi. Ja se avarsi. Erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus! Tästä jotenkin aisti kaikkea kummallista, sen että kirjoittaja kuvasi itseään, mutta myös sen mitä muut näkevät, eli mitä hittoa. Tämä jotenkin inspiroi mua kirjoittamaan itsekin tuon itsetutkiskelu-haasteen mukaan (oon sitä ennenkin harkinnut, tä innosti ihan uudella tavalla). Väliaforismijutut olivat aivan loistavia. Niitäkään en aluksi laiskuuksissani lukenut, ja luin uudella kierroksella ja tajusin niidenkin antavan aivan uuden sävyn tekstille. Mielenkiintoinen lukukokemus, kiitos!

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
vaapukka, ahahaha. XD Tämä on siinä mielessä huono teksti, kun ei tätä ymmärrä lukematta alkutietoja. : D Nimim. itsekin skippaan aika usein. Oi voi. ;; Olen tosi otettu siitä, että tämä inspiroi ja tykkäsit ja sillein. Kiitos paljon kommentista. ♥ (:
everybody knows there's a party at the end of the world