Arvaa kuka | S | raapale x3 |

[Rin]

Ficin nimi: Arvaa kuka
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: Angst
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Minun on kaikki, valitettavasti
Haaste: Originaali10 #2 sanalla vuosi
A/N: Höm no ei mulla tästä nyt hirveästi sanottavaa ole, mutta virheet tosiaan omaa käsialaani ja ja oon tosi huono keksimään mitään ovelaa.


Vuosi mennyt, vuosi jäljellä. En tiedä kestänkö siihen asti.

Lähdit perheesi mukana Amerikkaan ja sanoit:

”Kaksi vuotta ja mä täytän 18. Sitten mä tulen takaisin.”

Kaksi vuotta on pitkä aika odottavalle, laisinkin jos odottaa sitä kaikista tärkeintä ihmistä koko maailmasta. En mä tiedä miten mä olen kestänyt jo kokonaisen vuoden. Enkä todellakaan tiedä miten kestäisin vielä toisen samanlaisen. Se vaan… Se on mahdotonta.

Monet ihmiset ovat odottaneet enemmänkin kuin kaksi vuotta ja selvinneet hyvin.
En ole tarpeeksi vahva, olen liian heikko. En pysty. En halua. Kaikki mitä haluan, olet sinä. Haluan sinut tänne, nyt heti, tällä samaisella hetkellä ja piste.

***

6 kuukautta on taas kulunut eteenpäin ja pelkkä sinun ajattelusi tekee todella kipeää. Minuun sattuu siis koko ajan, koska en vain voi olla ajattelematta sinua. Kaikki mitä teen muistuttaa jotenkin sinusta. Luulisi, että puolitoista vuotta auttaisi unohtamaan, mutta ei.

Lähetin viestejä monta kertaa viikossa. Yritin tavoittaa sinua tekstiviesteillä, soitoilla, facebookissa, sähköposteilla, kaikella minkä vain keksin. Et vastannut mihinkään. Et mihinkään! En tiedä olivatko tietosi vain muuttuneet vai etkö halunnut olla missään yhteyksissä minuun? Entä jos et palaisikaan?

Laskin kuukausia, viikkoja, päiviä, tunteja, minuutteja. Silti aika ei vain tuntunut kuluvan. Sitähän sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Se ainakin piti paikkaansa.

***

Kaksi vuotta oli kulunut ja kolmas lähestyi loppuaan. Miksi et ollut palannut luokseni? Lupasit, lupasit tulla kahdenvuoden päästä takaisin kun täytät 18 vuotta ja voit asua omillasi. Ehkä se oli vain tekosyy. Ehkä halusit, että sen kahden vuoden aikana olisin vain unohtanut sinut ja sitten sinun ei olisi tarvinnut palata. Tai ehkä löysit sieltä Amerikasta jonkun jonka kanssa haluat jatkaa elämääsi ja et itse muista minua. Kaikki oli vain ehkä ja ehkä. Mikset voinut vastata minulle kun yritin soittaa? Miksi et voinut vain kertoa minulle suoraan, että et ole tulossa takaisin? Miksi?

Joku peittää käsillään silmäni ja sanoo:

”Arvaa kuka.”

A/N2: Oon muuten huomannu, et kaikki mun tekstien otsikot on tyylin tekstin viimeinen lause :/

[Ikuisuus]

Raapaleita yleensäkkin on tosi vaikea kommentoida, koska tekstiä on niin vähän. Näiden jälkeen tiesin kuitenkin heti mitä haluan sanoa: Ihana loppu.

Odottaminen on kammottavaa, varsinkaan kun ei edes tiedä onko mitään odotettavaa. Odotin tänä keväänä itse pääsykoetuloksia ja stressasin ihan älyttömästi. Pahin pelkoni oli ettei hakemus kirje ole koskaa kysestä oppilaitosta tavoittanutkaan. (Oli kuitenkin löytänyt perille ja palauupostissa tuli opiskelupaikka.) Raapaleesi onnistuivat herättämään minussa kaiken sen epävarmuuden ja hermoilun, mutta myös sen vapauden tunteen, jota kirjeen saapuminen aiheutti.

Tarina oli tuntui todelliselta ja juuri oikealta. Se ei kaivannut mitään nokkelia juonenkäänteitä, vaan oli paras juuri tälläisenä, yksinkertaisena ja kauniina. Teksti kuvasti hyvin odottajan muuttimista pitkästyneestä hermoraunioksi.

Toivottavasti tästäkin kommentista on sinulle iloa!
Iku

[Rin]

Hei jee, kommentti! xD Ekakskin iso kiitos, että vaivauduit kommentoimaan, olkoonkin niin, että niitä raapaleita on vaikea kommentoida. Tosi kiva jos tykkäsit näistä yöllisistä tajunnanvirroista. Omalle kohdalle ei ole onneksi mitään hirveän isoa ja piinaavaa odotusta osunut, vielä...