Nimi: Sinettinä suudelma
kirjoittaja: Gwenhwyfar
Ikäraja: S
Varoitukset: Minimaalista kiroilua.
Genre: Angst
Paritus: Sirius/Remus
Vastuunvapautus: Kaikki kunnia sinulle, Joanne Rowling.
Haasteet: biisihaaste: Chisu – Sama Nainen.
A/N: Teemabiisinä Chisun Sama Nainen. Tunnelma ja lähes kaikki tähän tarinaan biisin sanoista, kuunnelkaa samalla niitä. Tästä tuli minun makuuni todella lyhyt, vain vajaat 400 sanaa. Anteeksi, mutta toivottavasti maistuu.
PoV: Remus Lupin
Minä muistan, kuinka lupasit olla vierelläni aina. Et iskisi naisen naista. Olisit vierelläni koko ajan, ja pitäisit kädestä. Et häpeäisi, vaan rakastaisit. Kertoisit minulle joka ilta satuja meistä kahdesta vanhoina, suuren lapsikatraan keskellä. Sanoit, ettet koskaan voisi rakastaa ketään muuta. Sinä lupasit sen minulle. Sinettinä suudelma.
Rikoit sen kaiken.
”Painu helvettiin silmistäni!” huusit ja katsoit minua silmät kyynelissä. En tiennyt mitä sanoa, mielessäni kaikuivat vain nuo sanat. Et halunnut nähdä minua. Sinä vihasit minua, sen näki ilmeestäsi, kasvoistasi, silmistäsi.
Tunsin kasvosi niin hyvin. Ennen sinulla oli tapana käpertyä viereeni joka yö. Vaimea kuorsauksesi piti minut hereillä. Minulla ei ollut muuta tekemistä, kuin katsella sinua. En nähnyt mitään muuta, kuin kauneutta. Sinun kauneutesi. Sinut. Luulin, että olisit minun, nyt ja aina.
En nuku enää. En kunnolla. Sinä tunkeudut aina uniini, ja avaat sydämesi minulle. En pysty nukkumaan. Kaikki se oli vain valhetta. Sirius Mustako rakastaisi minua? Valhe.
Valvon yöt ja katson sinua makuusalin toisella puolella ja odotan, että joskus todella sanoisit rakastavasi minua. Olisin valmis antamaan anteeksi, yrittämään uudelleen.
Mutta sinä olet kuin mitään ei olisi tapahtunut, olet muuttunut. Olet päässyt yli. Ehkä et koskaan rakastanutkaan. Ehkä ne olivat vain sanoja. Mutta minä olen vielä se sama mies, joka sinua rakasti. Rakastaa. Samat aatteet sinua kohtaan. Samat unet. Samat tunteet. Samat kasvot. Sama minä.
”Minä vihaan sinua! Painu helvettiin silmistäni!” sanat, joita en tule unohtamaan koskaan. Sinä huusit minulle. olit niin vihainen, että unohdit, kuka olet. Tunsin, kuinka nyrkkisi osui voimalla kasvoihini. Kerran, toisen kerran, kolmannen kerran. Kirosit, kuinka vihasit minua. Syytit minua kaikesta mitä en olisi koskaan tehnyt, en sinulle. Mutta minä annan anteeksi, sillä olen varma, ettet todella tarkoittanut mitään, mitä sanoit, mitä teit. Tuskin edes tarkoitit sanojasi, kun sanoit rakastavasi minua.
Mutta en lupaa, että voisin unohtaa. Anteeksiantoni sait jo. Sanoin sen kerran sinulle, mutta vain hymähdit ja käänsit selkäsi, kuin et minua tuntisi. Sinulla oli tyttöystävä. Yhden asian lupaan: Olen vielä samanlainen.
En lupaa, että joskus lopettaisin rakastamasta sinua. Minä pysyn samanlaisena, sinä tyhmänä nuorukaisena, joka meni astumaan ansaasi. Rakkautesi on myrkyllistä, kuin huumetta. Vaarallista, mutta koukuttavaa. En voi lopettaa.
Olen vielä samanlainen. Se Remus Lupin, johon uskoin rakastuneesi. Se Remus Lupin, joka rakasti sinua. Rakastaa. Rakastaa. Rakastaa.
Olen sanonut kaiken. Yrittänyt kertoa sinulle kuinka paljon rakastinkaan, mutta et usko. Sinulla on uusi tyttöystävä. Yö vaihtuu aamuun. Taas katson sinua, mustia hiuksiasi, kasvonpiirteitäsi, kauneuttasi. Minä odotan sinua. Riittää, että kysyt, minä tulen takaisin luoksesi.
