Onnea kommenttiarpajaisista! Tätä ficciä en vielä ollut kerinnyt tutkimaan aiemmin, joten katsotaanpa, mitä se pitää sisällään.
Nämä sielunkumppani-haasteen ficit ovat olleet usein aika kiintoisia, ja aihetta voi tosiaan käsitellä niin monella tavalla, että olin heti utelias.
“Saitko sinä sen? Millainen se on? Tiedätkö kenen se on?”
Steve on niin innoissaan, että meinaa saada astmakohtauksen. Bucky taputtaa ystäväänsä selkään ja virnistää.
LOL, Steve enemmän innoissaan kuin Bucky itse.
Minua alkoi heti kiinnostaa, miten sen kumppanin oikein löytää - jos merkki näkyy vain nostamalla paidanhelmaa, ei se ihan vahingossa satu silmiin. Lisäksi aloin miettiä, joutuvatko naisetkin paljastamaan rintakehänsä kumppania etsiessään?
Iiks.
Bucky-poloisen apeus toisessa osassa on sydäntäsärkevää luettavaa, etenkin kun vertaa siihen iloon ja kuplivaan onnentunteeseen, jota hehkuva sielumerkki toi nuoren pojan mieleen. Mutta vielä vaikeiden vaiheiden jälkeenkin sen koskettaminen, sen
muistaminen on Buckylle niin tärkeää. Oi että.
On sentään jotain, mitä HYDRA ei voi häneltä viedä.
Joku lohtu kaikessa lohduttomuudessakin. <3 Kauheaa ajatella, mitä kaikkea toinen joutuu kärsimään, ja vielä silläkin irvaillaan, että Steve, parhain ystävä, on kuollut. Voiko enää pelastusta löytyä, miettii varmaan Bucky-poloinen.
Ja voi ei, tämä loppuikin jo siihen! Tahdon heti kuulla lisää. Ja voi kuinka tahdon että tässä olisi onnellinen loppu!
