Nimi: Kylkiluita liikaa (te teitte tämän minulle)
Beta: Sansku ♥
Ikäraja: K-11
Paritus: taustalla Millicent Bulstrode/Vincent Crabbe ja Pansy/Draco
Genre: angst
Varoitukset: syömishäiriötä ja itsensä vahingoittamista
Summary: Was this my idea / Is it a mistake / Why did you take me hereMusiikki: Lissie - Bully spotify:track:4ECkWu1yiYNYf021lMBz6SAN: Kokeilen taas näitä eri tyylejä, vähän yksinkertasempaa siis luvassa kuin yleensä. Ei ole pakko lukea ficcisarja aiempaa osaa jotta ymmärtää, mutta ei se pahaakaan tee.
Kalvaa verta pitkin-ficcisarjan toinen osa, Het10 (Millicent/Vincent), Random10 (Millicent/Vincent), Tutut ja tuntemattomat tuvat (luihuiset), Albumihaaste (30 Seconds To Mars - This Is War - Search And Destroy), FF100 (ulkopuoli), ficlet300 (itsekuri)Kylkiluita liikaa (te teitte tämän minulle)Minä vihasin niitä Daphnen korsetteja pitkin makuusalia, mustia pitsisiä, valkeita yksinkertaisia ja sitä yhtä verenpunaista pitkillä nauhoilla. Hän letitti niitä pitkin iltoja, asetteli lasiseen vaatekaappiin roikkumaan ja vilkuili minun lyhyitä hameitani pilkallisesti.
”Voisit edes laihduttaa, että näyttäisit hyvältä omissa hameissasi”, hän tokaisi kun minä huomautin hänelle korsettien palvomisesta, näin hänen silmistään kuinka hän nautti nähdessään terän painuvan kylkiluideni väliin.
Älä välitä, älä välitä, minä sanoin itselleni – mutta kuitenkin itkin illalla tyynyäni vasten. Oksensin aamulla kaiken sen pahan olon pois ja lupasin, etten syö enää yhtäkään ylimääräistä jälkiruoka-annosta. Mittasin nauhalla reisieni ympärysmitan, piirsin viivan ja ripustin nauhan rusetille sängyn päätyyni.
Ei enää koskaan.Muistin sen ensimmäisen kerran, kun muiden poissa ollessa pujotin yhden Daphnen korseteista päälleni. Yritin kiristää, yritin ja yritin, nauhat menivät solmuun ja itkin tukahdutetun hengitykseni puolesta. Suolapisarat ja punoittavat posket olivat rumia, katsoin peilistä ja itkin entistä enemmän – miksi minä olin niin ruma verrattuna torniini lukittuihin prinsessoihin
(enkä koskaan huomannut itse piirtäneeni kruunuja)
jotka eivät huolehtineet mistään koskaan. Pansy imeskeli sokerisulkakyniään ja tuijotti samalla Dracoa suoraan silmiin niin kiihottuneesti, että minun teki pahaa istua hänen vierellään. Vilkaisin Vincentia, joka piirteli hajamielisesti pergamenttiinsa alastomia naisia (kaikki niin laihoja, että laskin sormenpäilläni oman vyötärön ympärykseni), ja itkin äänettömästi kaikista niistä sanoista, joita en koskaan uskaltanut sanoa. Daphne ei ollut huomaavinaan Theota, Tracey laski kätensä Blaisen haaraväliin ja minä meinasin tikahtua kaikkeen suruuni, kuinka Traceyn ranne olikaan kapea kuin kaikki ne kaislat tuulessa: katselin ikkunasta ulos, kun en enää kestänyt.
Sain joululahjaksi Traceylta terveellisen ruokavalion kokkikirjan, minä poltin sen seuraavana iltana kaiken sen petollisuuden vuoksi. ”Millicent, sä olet laihtunut”, he olivat sanoneet pitkin joulukuuta (minä en syönyt kalenteristanikaan suklaakonvehteja). Minä olin otettu ja punehduin – Vincentkin suuteli minua kovemmin kuin aikoihin
ja olin hetken taas onnellinen.
Nyt loukkauksia suoraan paketista,
”voisit laihduttaa lisääkin”, minä itkin taas kerran, enkä kertonut kenellekään miksi.
Siskoni vei minut ostamaan uudeksivuodeksi juhlakaapua, puodissa nappasin hyllystä korsetin ja pujotin sen ylleni sovituskopissa. Vetoketju juuttui heti alimpien kylkiluiden kohdalla kiinni ja minä päätin, etten osannut tehdä tätäkään, miksi olisin edes? Annoin itseni syödä sinä iltana kolme suklaakonvehtia, vaikka illalla ne tulivatkin ulos kyyneleiden kera. Makasin sängylläni (pisarat poskilla olivat jo kuivuneet) ja hipaisin sormillani alimpia kylkiluitani, kuinka minä itse pilasin kaiken, minun oma vartaloni soti minua vastaan, taisteli ollakseen epätäydellinen: kuinka väärin, kuinka väärin.
Vedin syvään henkeä ja painoin ohuet sormenpääni kylkiluiden alle.
Aamulla heräsin kylkiluuta vajaana, valkeat lakanat verestä punaisina (mutta tunsin itseni kauniimmaksi kuin ennen).