Aika... jännä.
Mutta pidin tästä. Tämä on kuin paikoin jopa surrealistinen runo. Ja itseasiassa ihmettelenkin, että onkohan tämä eksynyt väärälle osastolle, sillä itse pitäisin tätä ennemminkin nimenomaan runona, kun on niin lyhytkin.
Mutta ei se mitään (: , asiaan. Todella minimalistista, mutta silti kaunista. Sanoit taustalla olleen jonkun idean, ja sen voin kyllä uskoa, siltä tämä kuulostikin! Periaatteessa kadehdin tuota taitoa osata vuodattaa ajatuksensa noin lyhyesti ja siististi, omistani tuppaa aina tulemaan kilometrien pituisia ja täynnä toistoa.
Jänniä "kielikuvia". Pidin siitä, miten persoonapronominit oli korostettu kursiivilla. Ja oli kiinnostavaa miten koko teksti ei oikeastaan edes koostunut lauseista vaan pikemminkin erilaisista partisiippimuodoista (esim. nielläkseen, hymyillen, tanssiessa).
Ihan onnistunut kokeilu siis
-Iloinen Sipuli