Surullista. :< Epäonniset rakkaustarinat ja saavuttamattomat rakkaudet aiheuttavat aina sellaisen ”höh”-reaktion – niin tämäkin. Tekstin ”minän” ajatukset viimeisestä ”sinulle” vuodattamistaan kyynelistä ovat hyvin samaistuttavia kaikessa surullisuudessaan ja katkeruudessaan. Samaistumisen helppouden vuoksi lukijana kaikki sympatiat ovat kyllä minäkertojan puolella, vaikka syitä tähän tilanteeseen ei tekstissä tuodakaan esiin. Sääliksi käy, ei kukaan ansaitse tulla satutetuksi – eikä varsinkaan montaa kertaa. :<
Tämän tekstin tyyli on kiva, tavanomaisesta hiukan poikkeavat sanajärjestykset tekevät tekstistä aavistuksen verran runomaisen, mikä sopii tähän kivasti. Otsikko puolestaan aiheutti minussa kamalan ristiriitaisia tuntemuksia, sillä se kyllä kuvastaa hyvin itse tekstiä, mutta on samalla kamalan kliseinen, mutta noh, vähän kliseinenhän on aihekin.
Vielä yksi juttu, jota jäin miettimään:
Rakkausromaani, hömppää kyllä ja joillekin roskaa, mutta mulle paras tapa haudata sydänsurut syvälle syvälle sisimpään.
Onko tässä virkkeessä tarkoituksella kaksi kertaa ”syvälle” vai ihan vahingossa? :3
Kiitokset tästä! :>
~ Herkku.