Ficin nimi: Täällä Tylypahkan tähtien alla
Kirjoittaja: Godfather Son
Tyylilaji: Romance
Ikäraja: S
Paritus: Kingsley Kahleslapa/Emmeline Vance, viittaus Remus/Tonks
A/N: Keksin tälläisen lyhyen tarinan ystävänpäivän kunniaksi, joka on jo aika pian! Kannataa laittaa taustalle viimeisessä kappaleessa soimaan:
http://www.youtube.com/watch?v=77m5rvsBnXs kohdasta 1.30
. Toivon kommentteja!
Täällä Tylypahkan tähtien alla
Oli kaunis syksyinen ilta Tylypahkassa. 16-vuotias Emmeline harjaili hiuksiaan rohkelikon oleskeluhuoneessa ja oli syventynyt katselemaan ikkunasta taivaan tähtiä sekä mietiskelemään. Hän vilkaisi Remusta ja Tonksia, jotka makasivat onnellisina sohvalla ilman huolenhäivää. Emmelinen taas pitäisi kohta alkaa harjoittelemaan muutamia loitsuja, jotka hänen piti osata loitsutuntia varten, mutta hänen ajatuksensa olivat tyystin muualla. Hänen ajatuksensa keskittyivät yhteen rohkelikko poikaan, joka oli saman ikäinen kuin hän itse. Emmeline huokaisi ja mietti, miksei hänen rakkausasiansa ole hyvin niin kuin kaikilla muilla. Tonks olikin yrittänyt auttaa häntä, mutta turhaan.
- Olisikohan edes mahdollista, että Kingsley pitäisi minusta? hän mutisi itsekseen.
Kingsley pyöriskeli sängyssään täysi pukeissa; hän ajatteli Emmelineä jatkuvasti ja hänen ystävänsä olivat ehdottaneet moneen kertaan, että hän veisi tytön iltakävelylle Tylypahkan ympäristöön. Kingsley ei ole kovin hyvä omasta mielestään ymmärtämään naisia, mutta hän tiesi kuitenkin, että syksyisin Tylypahkan ilta olisi kauniimmillaan. Hän nousi sängystä ylös ja vilkaisi kelloa, joka näytti puolta kahtatoista. Kingsley päätti yrittää onneaan ja hiippaili hiljaa poikien makuuhuoneen ovesta ulos ja portaita alas oleskeluhuoneeseen, missä hän näki Emmellinen istuvan silmät kiinni nojatuolissa. Hän ihasteli nukkuvaa tyttöä, kumartui häntä lähemmäs ja kuiskasi korvaan: - Minä rakastan sinua, Emmeline.
Siinä samassa Emmeline avasi silmänsä ja hätkähti nähdessään Kingsleyn, kunnes hänen aivonsa tavoittivat sen, mitä poika oli juuri äsken sanonut. Hän hymyili.
- Minäkin rakastan sinua, Kingsley, Emmeline sanoi.
- Minulla oli ideana, että-... haluaisitko lähteä kanssani-... ulos nyt? Kingsley kysyi sopertaen.
- Nythän on melkein keskiyö!
- Ei se haittaa. Minä keksin selityksen, jos Voro saa meidät kiinni.
Emmeline suostui.
Ulkona Tylypahkassa puiden takaa näkyivät tähdet ja kaunis täysikuu. Musta järvi kimalteli kauniisti ja tuntui aivan kuin yksisarvisen patsaan ympärillä kimaltelisi tuhansia pieniä tähtiä. Kingsley ja Emmeline seisoivat vanhan suuren puun juurella ja Kingsley kaiversi sen runkoon sauvallaan erikoisella loitsulla sydämen, jonka sisälle he kaiversivat omat nimensä. Kingsley katsoi Emmelineä suurella rakkaudella ja Emmeline hymyili hänelle. Hetken päästä he kävelivät Kielletyn metsän lähellä ja pienet tulikärpäset näkyivät pieninä kultaisina pilkkuina heidän ympärillään, kaksi pöllöä istuivat puun oksalla ja katsoivat rakastuneita. Kingsley ja Emmeline kävelivät Mustajärven laiturin reunalle, mistä he näkivät kaksi valkoista joutsenta, jotka uivat vierekkäin ja pienet aallot lainehtivat Emmelinen ja Kingsleyn kuvien heijastuksien päältä. Lopulta Kingsley ja Emmeline olivat pienellä mäennyppylällä, istuivat vierekkäin ja ihastelivat tähtiä ja kuuta. He katsoivat toisiaan lempeästi ja suutelivat.
