Nimi: Ja niin vesi tuli
Kirjoittaja: Riija
Paritus: George/Angelina
Ikäraja: S
Genre: angst, romance, one-shot
J.K. Rowling omistaa hahmot ja maailman, minä vain lainaan. Kirjoitus itsessään on minun käsialaani. En ansaitse tällä mitään pientä mielihyvää suurempaa.
Ja niin vesi tuli
Huoneen kauneinen esine on suuri värillinen valokuva, jonka keskellä hymyilee onnellinen hääpari tiukasti kiinni toisissaan. Heidän takanaan on paratiisimainen puutarha, puupöydällä kohoavat kermakakkulinnat ja shampanjaa kuplivien pikarien rivistöt. Reunoilla häilyy häävieraiden juhlakaapujen helmoja ja puiden lehdet kahisevat lintujen hyppiessä oksilla.
Kehyksissä takanreunalla punapäinen nuorimies hymyilee hampaat valkoisina välkähdellen, kun hän välillä pyörähtää suutelemaan nauravaa tummaa morsiantaan, jonka hampaat myös välkkyvät suudelmien välissä, kun hän leikkisästi huitaisee tuoretta aviomiestään kukkapuskalla vähän väliä.
Kehyksissä takanreunalla, kuva käännettynä kohti seinää.
5.5.1999 Päivän Profeetta 5 sulmua
Jo vuodesta 1883
Lasimetsän taikayhteisö lähellä Ipswichiä koki eilen järisyttäviä hetkiä, kun Angelina Weasley
(os. Johnson) pidätettiin epäiltynä vedennostatusloitsun väärinkäytöstä. Aiemmin tällä viikolla
Päivän Profeetta uutisoi Lasimetsän pääosin velhojen ja noitien asuttaman kylän ja lähialueet
vallanneesta järvestä. Aineelliset vahingot jäivät vähäisiksi, mutta useiden paikallisten jästien
muisteja jouduttiin muuntamaan ja lähialueiden laajojen peltoalueiden pelastus työllisti minis-
teriön erikoisryhmän kolmeksi päiväksi lähes täysin, minkä vuoksi Viistokujan levottomuuksien
korjaaminen viivästyi (lue lisää sivulta 12). Rouva Weasleyn pidätys hämmästytti Lasimetsässä
asuvaa erikoiskirjeenvaihtajaamme Kaino Vauhtivirtaa.
”Kun ministeriön taikuuden sopimattoman käytön edustajat selvittivät tapahtumia aurorit
tukenaan, epäilykset eivät todellakaan kohdistuneet Weasleyihin – ottaen huomioon heidän
taustansa! Kyseessä oli mahdollisesti perheriita, ainakin edeltäneestä metakasta päätellen. Olin
juuri yrittämässä kuunnella Loitsuimesia (Ipswichiläinen taikasinfoniaorkesteri), kun huomasin
ikkunani takana maailman täyttyvän vedellä! Kiirehdin katolle, kuten useat muutkin. Mutta
Angelina Weasley! En usko että tapauksella on tekemistä tiedät-kai-kenen kuolonsyöjien...”
(jatkuu sivulla 15).
Järisyttäviä hetkiä
pidätettiin
työllisti ministeriön
mahdollisesti perheriita
kuolonsyöjien
…...
Mutta Angelina! Angelina, angelina, angelina, angelina, angelina, lina, lika, vika. Sinussako?
Navakka tuuli kaukaa mereltä päin, ja suolainen ilma kosteutta kuljettaen. Kaukana siinsivät lukuisat pellot, ja puuskat muovailivat niihin aaltoja kuin meren pohjaan muodostuu mutkia. Katolta näki hyvin kauas, mutta missä ikinä istuikaan, niin lähelle ei nähnyt paremmin. Kaukoputkella ei näe sydämeen, se on sisällä, siellä missä järki on tuntematon. Kenguru jäätiköllä.
Miksi enää edes yrittää? Jäätä ja tulta ei voi yhdistää, ei edes rakkaus. Yksin on helppo rakastaa, mutta kun se on tehtävä yhdessä...
Ehkä kyyneleetkin olivat haihtuneet tuuleen, kosteus oli tiivistynyt ja haihtunut pois, kiitos liekkien.
Ei satanut. Veden täytyi tulla. Veden täytyi tulla, vaikka väkisin.
Kahden päivän tutkintavankeus saarella, jolle kukaan ei halua joutua edes jännitysromaania lukiessaan. Rangaistus: pettyneet ilmeet, työtä ilman palkkaa ja pohjaton häpeä.
Kumpikaan heistä ei kestä enää menettää, siksi täytyy rakentaa uutta. Sen piti olla mahdotonta.
Haukkovat itkuiset hengähdykset suudelmien välissä punaisella kauhtuneella sohvalla huutavat sanatonta kiitoslaulua.
