BBC!Sherlock: Kadoksissa keskenään | K-11, Jim/Sherlock, hurt/comfort & draama

[Ametrine]

Otsikko: Kadoksissa keskenään
Fandom: BBC:n Sherlock
Paritus: Jim/Sherlock
Genre: hurt/comfort, draama, tuplaraapale
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Spoilaa kakkoskauden loppua!
Vastuuvapaus: En omista ketään tai mitään, ainoastaan juonen.
A/N: Hyvää joulua, Jimmy! Öö en ole aiemmin kirjoittanut Jim/Sherlockia, mutta toivottavasti tykkäät. c:
(plus tää One True Something 20 -haasteeseen, aiheella ”raapale”)

~~


”Kuolleet saavat kaiken anteeksi.”

Yksi vuosi ja neljä kuukautta yksinäisyyttä ja pakoilua, eikä hän koskaan odottanut tulevansa löydetyksi. Sherlock Holmes oli julistettu kuolleeksi, unohdetuksi, menneisyydeksi. Hän oli irrallaan maailmasta, siitä näyttämöstä jonka yläpuolella Jim veteli naruista, katkaisten lopulta nekin. Kadoksissa keskenään, ehkä heitä etsittiin, mutta yksikään ei löytänyt.

”Kuolleet voivat aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.”

Heillä ei ollut mitään paitsi toisensa, eikä Sherlock voinut paeta sitä tietoa, vaikka osittain halusi. Jim pystytti kulissit uudelleen; tällä kertaa uhkapelien sijasta rakkausnäytelmä, jossa he olivat päätähtiä. Samettisohvia, tryffeleitä ja Jim joka kuljetti sormiaan pitkin ruskeakiharaisen paljasta vatsaa – jos Sherlock määrittelisi tunteita, hän olisi kutsunut sitä nautinnoksi. Ehkä se oli oikein, ehkä ranskalaiselta viiniltä maistuvat suudelmat olivat liian kitkeriä, ehkä hän vain tahtoi pois yksinäisyydestä. Ehkä, tai ehkä ei.

”Kuolleet eivät tunne mitään.”

Sherlock ei tuntenut vihaa, vaikka hänen olisi kuulunut. Jim oli katkaissut häntäkin elossa pitelevät narut, vienyt häneltä pohjan alta, siksikö että he jäisivät kahdestaan? Ensimmäisen kerran Sherlock ei tiennyt varmasti. Hän ei saanut öisin unta, syytti Jimiä edellisen elämän riskileikeistä, ihmishengistä ja siitä että John jäi yksin. Hän ei voinut antaa anteeksi, muttei voinut vihatakaan. Ehkä se oli sitä, mitä tavalliset tylsät ihmiset sanoivat rakkaudeksi

”tai ehkä hän vain halusi olla kuollut.”

[elektrik bones]

arvaa mitä ameseni? Sä kysyit, että onko tää edes hyvä, mutta ei se edes riitä kuvailemaan tätä, koska tää oli vaan jotain niin upeutta ja oot liian hyvä ja alemmuuskompleksit ja mä itken ja kuolen ja FEELS. Okei moi sekoan, mutta miten voisin olla sekoamatta, jos saan lahjaksi jotain näin paratiisia ja upeaa ja täydellistä, ja sä olet ihan oikeasti helkkarin täydellinen ja ihana kun kirjoitat mulle tälläistä! Okei ehkä mä rakastan just sua nyt eniten kaikista mun ystävistä, enkä varmaan lopeta semmoista ystävyys-rakastamista koskaan. Olet ihana ja en mä oikeasti kaivannut mitään lahjaa, kun sä olet jo itsessään ystävänä lahja ;_____; <3

Kiitos, KIITOS KIITOS KIITOS :333 *halii amen pökerryksiin*

(järkevä kommentti jäi lumikinoksen alle :cc)

- Jim

[Ametrine]

Jimmy aww senkin söpö! Alemmuuskompleksit ja helkkarin täydellinen.. Ooh. Oon aika sanoinkuvaamattoman otettu, varsinkin kun tuo tulee sulta. Okei pakko myöntää että tää on yksi parhaista kommenteista mitä olen ikinä saanut. Huii, kiitos. Awww mäkin rakastan sua ja säkin oot lahja ja tuitui osaatpa taas sanoa niin nättejä asioita että mä sulan lätäköksi. ♥ Kiitoskiitoskiitos kauhean paljon kehuista ja itsetunnon pelastamisesta ja ylipäätään kaikesta. Oot paras.

[Funtion]

Ooh lisää Jimlockia! Mitä kaikkea multa onkaan jäänyt huomaamatta...

Hän oli irrallaan maailmasta, siitä näyttämöstä jonka yläpuolella Jim veteli naruista, katkaisten lopulta nekin.
Mmh, eikös tässä ole lauseenvastike? Katkaisten... silloin ei tule pilkkua. Mutta miten voi samaan aikaan vedellä naruista kun katkaisee ne? Tähän sopis toisenlainen muotoilu, esim. "...Jim veteli naruista, kunnes katkaisi lopulta nekin."

Jim pystytti kulissit uudelleen; tällä kertaa uhkapelien sijasta rakkausnäytelmä, jossa he olivat päätähtiä. Samettisohvia, tryffeleitä ja Jim joka kuljetti sormiaan pitkin ruskeakiharaisen paljasta vatsaa – jos Sherlock määrittelisi tunteita, hän olisi kutsunut sitä nautinnoksi.
<333333333 AAAAAHHHHH. Kiitos näistä feelseistä! Rakkausnäytelmä... päätähtiä... samettisohva... tryffeleitä... Jim joka kuljetti sormiaan pitkin ruskeakiharaisen paljasta vatsaa.... APUA MÄ ITKEN KOHTA TÄLLE TÄYDELLISYYDELLÄ WELL EXCUSE ME KUN MEEN KOKOON ITTEENI --->

Huh. Voin hengittää taas.

Hän ei saanut öisin unta, syytti Jimiä edellisen elämän riskileikeistä, ihmishengistä ja siitä että John jäi yksin.
No plaah! Miks näissä Jimlockeissa AINA Sherlock kaipaa Johnia ja itkee Johnin perään ja tahtoo sen villapuseron sisään?! AArrrgg. Anteeksi, raivoni ei ole sinua kohtaa, vaan yleisesti kaikkea kohtaan. Jimlockia on niiiiin vähän Finissä ja sitten siellä on aina se Johnlock melkeinpä pääroolissa ja mä mä mä ....

Mä kiitän. Aiheutit mulle oikeesti kamalat Jimlock-fiilikset tällä, ihan kuin en ois edellisistäkää ees ehtinyt toipua..... kiiiiiiitos!! ♥

//

Vaikka tässä kaiketi pitäis masentua lähinnä Sherlockin takii niin mä en osaa muuta ku itkee kuinka Sherlock on kakka-aivo kun se ei rakastu Jimiin ja höh.

ranpu tunnen tuskasi....... <//3 Voi meitä Jimlockaajia.

[Vlad]

Heipsan

Oon jotenkin ihan hukassa Jimlockin kanssa, vaikka oon pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, mikä siinä on shippaajien mielestä niin hienoa. Yleensä kartan Jimlockia, mutta poikkeus vahvistaa säännön, eikö sitä aina sillain sanota, ja nyt oikein halusin lukea tätä paritusta

Koska Jimlock on mulle vierasta maaperää mun on varsin hankala löytää kiinnittymiskohtaa. Jotenkin kaikki menee yli kovaa ja korkeelta. Tässä kuitenkin pidin siitä, miten tässä oli käytetty näyttämöterminologiaa; oli kulisseja ja naruista vetelevää Jimiä ja olipa siellä näyttämökin. Muistuttaa mua siitä, kuinka jonkun ajattelijan (?) mukaan elämä on näytelmää, jota kukaan ei näe ja kaikki on vaan näyttelijöitä. Ja jostain syystä toi ajatus kiehtoo mua älyttömästi ja se oli ehkä jollain tavalla tässäkin mukana (tai sitten ylitulkitsen ja annan ajatusteni liidellä liikaa ihan kummallisiin suuntiin) Kuolema-aiheiset kursiivirepliikit tms. sopi hyvin tekstin kappaleiden lomiin. Ne oli sellasia kivoja pieniä teemaan ja tekstin tunnelmaan sopivia palasia

Ja kielellisestikin tekstissä oli kaikkia pieniä ihanuuksia. Jos niitä nyt jotain lainailisi, niin:

ehkä ranskalaiselta viiniltä maistuvat suudelmat olivat liian kitkeriä

ja

Ehkä se oli sitä, mitä tavalliset tylsät ihmiset sanoivat rakkaudeksi

”tai ehkä hän vain halusi olla kuollut.”

Nämä nyt ainakin nousivat kaikista selkeiten esille, kun mietin suosikkikohtiani. Ensimmäinen on jotenkin ihan helkkarin nerokkaasti ilmaistu ja toka nyt vaan sattuu olemaan jotenkin sellanen, että se kyllä vetoaa muhun.

Kiitos tästä ihanaisesta raapaleesta! ♥

[Ametrine]

Oho apua, täältä löytyi kommenttikasa jota en oo huomannut aikaisemmin

ranpururin: Joku tykkää, joku tykkää. Vau. Kiitos ainakin näääääääin paljon! ♥ Mä oon jotenkin hassu koska tykkään tuollaisista "selitysteksteistä" joista puhuit, ja ne onnistuu mulla parhaiten. Totta kai massasta erottuminen viehättää lukijoita muttakunmuttakun tykkään tällaisesta tyylistä ja äh. :'D Anygays, musta on aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa kuulla, että sä pidit ficistä. Pään hakkaaminen näppäimistöön ja feelseistä puhuminen on niin hyviä kehuja että taidan sulaa lammikoksi lattialle. Kiitos oikein paljon, oot ihana.

Ja jos koskaan kirjotat tällä parituksella lisää ni vinkkaa mulle koska lukisin sitä sulta mieluusti enemmänkin hih hih.

Uuuhhhh okei. Haaste vastaanotettu!

fierté: Awwww, sinäkin. Sulan lammikoksi lattialle jälleen kerran. Sun kommentti teki mut tosi onnelliseksi. Mutta äh, lauseenvastikkeet.. Musta tuo kohta ei vaikuta mitenkään oudolta tai väärältä, mutta se todennäköisesti johtuu siitä etten ole asunut Suomessa 1,5 vuoteen ja siksi kielitaito kärsii.. Pelottavaa tällainen, eikö? Okei huhhuh, raivosi johnlockia kohtaan on niin suuri että käperryn nurkkaan vapisemaan ja piipittämään pienellä äänellä että voihan tuon tulkita bromancenakin (niin kuin mä oikeastaan alun perin tein). Älä syö mua
Mutta joo tosiaan. Oot aivan ihana ja paras ja kiitän sua kivaisasta kommentista. ♥

Vlad: No johan nyt! Hemmottelet mut kohta ihan pilalle tuollaisilla kommenteilla. Ylitulkitseminen ei ole koskaan pahasta, ja tuo ajatus elämästä näytelmänä on mun mielestä aika mielenkiintoinen. Ihanaa ihanaa oii olen aivan yliotettu kaikesta mitä kommentissasi sanoit. Hurjan paljon kiitoksia! Luv ya<3

Vanilla M.: Jimlock on tosiaan hieno asia, enkä todellakaan pistäisi pahakseni jos se joskus tekisi vallankumouksen sherlock-ficciosastolla. Ja oii, kiitos tosi paljon rakentavasta kritiikintapaisesta sekä erilaisen näkökulman tarjoamisesta. Sun sanoissa on perää! On upeaa kuulla että pidit ficistä kokonaisuudessaan. Kiitos kiitos kiitos. ♥