Mars (JCM): Päällikölleni, Dejah/Carter [K11] Old School Fandom -haaste

[Brangwen]

Nimi: Päällikölleni
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11 (tappamisesta puhutaan sen verran kevyesti, etten uskaltanut laittaa K7-ikärajaa)
Fandom: E. R. Burroughsin Mars-kirjat (John Carter of Mars -elokuva)
Tyylilaji: raapaleita, 100 + 100 + 100 sanaa
Paritus: John Carter/Dejah Thoris
Vastuunvapaus: Tarina ja henkilöt ovat Edgar Rice Burroughsin luomuksia. En tienaa tällä.
A/N: Old School Fandom -haasteeseen ja pari vuosi sitten kirjoittamalleni raapale-triiolle Kuolemankieltäjä


Päällikölleni

Kuka olet, oma päällikköni? Sillä omaksi päällikökseni minä sinua kutsuin jo kauan ennen kuin sanoit nimesi, jo kauan ennen kuin iskit ensimmäisen iskun puolestani, jo kauan ennen kuin kiedoit viittasi ympärilleni ja kutsuit minua omaksi prinsessaksesi. Kuka olet sinä, kalpea kuin Thuria valo, tulinen kuin polttava päivä, sinä, jonka miekka niittää maahan tuhat vihollista?

Kuka olet sinä, joka saat sydämeni lyömään epätahtiin? Saat kuolemankin edessä minut lausumaan sanoja, joita Dejah Thoris, Mors Kajakin tytär ei koskaan lausu yhdellekään miehelle. Mutta sinulle minä lausun ne sanat, tietäen tekeväni itsestäni naurettavan, tietäen, että oma kansani kavahtaisi häväistystäni, kun minä annan sydämeni muukalaiselle.

*

Tyhjän avaruuden halki tulit vieraaseen maailmaan, saavuit sankariksi sotien keskelle. Sinussa löysin vastaukset moniin kysymyksiin, joita väkeni on elämänpuun päivistä asti arvaillut. Sinä olet soturi, rauhan mies, miekkasi puhuu kiivaasti sodan sanoja, mutta sinun sanasi saavat vihollisesi laskemaan aseensa ja tekemään rauhan kanssasi. Sinä kesytit villit tharkit, teit heistä kansani liittolaisia, sinä kaadoit kuoleman jumalattaren ja hänen väärät pappinsa, palasit helvetistä, jota kansani sokeasti oli nimittänyt taivaaksi.

Tämän kaiken sinä teit minun vuokseni, oma päällikköni. Milloin vedit miekkasi, huusit aina nimeni kuin sotahuudon, rukouksen jumalalle, johon et usko. Sanotaan, että oma väkeni rakastaa minua, mutta ei niin kuin minä sinua.

*

Kun lähestyt minua, minä, tuhansien ylväiden esi-isien ylpeä tytär, en käännä katsettani, niin kuin minun pitäisi, en sulje korviani sinun sanoiltasi, joita minun pitäisi kutsua rienaukseksi. Kun lasket miekkasi jalkojeni juureen, minun pitäisi palauttaa sen kärki sydämeesi, mutta niin en tee minä, Dejah Thoris, Heliumin prinsessa, sillä sinä, jota sanotaan sotavaltiaaksi, jeddakien jeddakiksi, suureksi sankariksi, sinä olet taistellut minun puolestani ja voittanut oikeuden kutsua minua omaksesi.

Enemmän kuin Barsoomin sotavaltias, enemmän kuin kylmän pohjolan kukistaja, enemmän kuin Issuksen surmaaja, sinä olet minun päällikköni, minun prinssini, minun puolisoni, ainoa mies, jolle Dejah Thoris antaa sydämensä. Annathan sinäkin sydämesi minulle, oma rakkaani?

[Beatrix Bones]

Kommenttikampanjasta päivää! Täytyy todellakin tähän alkuun todeta, etten tunne etukäteen fandomia (enkä ole koskaan edes kuullut mainittavan tästä), mutta ei haittaa! Uuden kokeileminen on aina mukavaa!

Ensin täytyy todeta, että kirjoitat todella hyvin. Tekstistä pomppasi ensimmäisenä silmille se, kuinka hyvin hallitset kirjoittamisen kaikkine sulavuuksineen ja kuvailuineen - lisäksi minä-muodossa kirjoittaminen sopii sinulle todella hyvin, olet hyvin taitava siinä. Tekstin mystisyys (tai ainakin minulle se oli mystistä, en tiedä sitten ymmärtääkö fandomin tunteva kaiken tästä) oli mukava lisä, sillä itse jäin ainakin pohtimaan sitä, kuka tuo tekstissä mainitsemasi päällikkö on. Nyt häiritsee, kun en tiedä sitä. Onnistuit luomaan sananvalinnoilla lisää epämääräisyyttä, sillä ikään kuin kiertelit ja kaartelit sen ympärillä, että kuka tämä salaperäinen henkilö on. Kysymyksiä kysymysten perään (ja osa jopa retorisia!). Se toimi hyvin, sait mielenkiintoni pysymään hyvin yllä koko ajan.

Fandomia tuntematta en osaa sanoa, liittyvätkö nämä kolme raapaletta toisiinsa, mutta minun silmissäni ne näyttivät liittyvän ja se sopi hyvin. Onnistuit sitomaan kerronnalla kaikki kolme raapaletta hyvin yhteen, eikä missään lukemisen vaiheessa tullut sellaista "hetki, mitä olinkaan lukemassa?" -fiilistä, että se ajatus ei sieltä mihinkään kadonnut, vaikka raapale vaihtuikin.

Annathan sinäkin sydämesi minulle, oma rakkaani?

Viimeisen raapaleen lopussa tullut käännekohta muutti kokonaan sen kuvion, mitä olin ajatellut aiemmin lukiessani. Aluksi olin ajatellut, että kertoja vain jumaloi tätä päällikköään, mutta loppu toi esille sen, että todellisuudessa hän on rakastunut tähän päällikköön. Onnistuneen yllätyksellinen loppu, sanoisinko!

Kiitokset, pidin oikein paljon ficistä!

[Brangwen]

Beatrix Bones: Suuret kiitokset, ja hienoa, että uskaltauduit kokeilemaan vierasta fandomia (finissä on tietääkseni itseni lisäksi yksi, joka on joskus onnistunut löytämään näitä kirjoja jostain kirjaston varastosta). Mukava kuulla, että mystisyys on välittynyt tekstiinkin, eikä jumahtanut siihen kirjoitusprosessin vaiheeseen, jossa keksin, että tämän hahmon ääntä ei olla koko kymmenosasisessa kirjasarjassa kuultu kun max. 10 repliikin verran.

itse jäin ainakin pohtimaan sitä, kuka tuo tekstissä mainitsemasi päällikkö on. Nyt häiritsee, kun en tiedä sitä.

Jos asia ihan oikeasti jäi vaivaamaan, niin tähän "kuka olet" versioon löytyy "minä olen" versio ko. päällikön näkökulmasta täältä (sekin on 3x100).

Vielä kerran, kiitokset kommentista!

-B