JOUTSENLAULU.
"You loved me and I froze in time
Hungry for that flesh of mine
But I can't compete with a she wolf
who has brought me to my knees
What do you see in those yellow eyes
Cause i'm falling to pieces."
Nimi: Joutsenlaulu
Kirjoittaja: Harhakuva
Ikäraja: K-11//Keiju muokkasi ikärajan vastaamaan Finin ikärajoja
Paritus/Henkilöt: Sona/Remon
Tyylilaji: Jännitys/Rakkaus
Yhteenveto: Sonador on tuleva johtajamaan Eclípsiaa - maata, jossa sudet saavat elää
rauhassa. Sonalle on jo valittu puoliso, kumppani johtamaan maata tämän rinnalla.
Mutta miten käy, kun perijätär rakastuukin urokseen, johon kukaan ei luota?
Urokseen, josta seuraa pelkkää harmia.
Varoitukset: Veri lentää välillä, vähän.
A/N. Inspiraatio iski niin että pamahti, muunmuassa ylläolevan biisin avustuksella
mutta Eclípsia on täysin minun keksimä maa.
Sumu ei ollut yhäkään hävinnyt Eclípsian yltä. Nuori perijätär, Sonador kulki Eclípsian loputtomilta tuntuvia polkuja pitkin, vaitonainen ilme katseillaan. Se ei halunnut
ketään kirpputurkkista, ja muutenkin ärsyttävää urosta rinnalleen, ei. Itseasiassa, jos
se olisi saanut päättää, olisi narttu johtanut Eclípsiaan yksin - jos ollenkaan. Ei se ollut
pyytänyt syntyä perijättäreksi, ei milloinkaan. Johtajana ei kerennyt pitämään hauskaa.
Sonan pitkä, kermanvivahtava harjas laahusti maata, myrkynvihdreiden silmien siristyessä.
Narttu oli aina ollut ylpeä sudenperimästään. Sen selkää koristi kauniit, mustat raidat ja
vasemman silmän ympärillä oli pieni musta läikkä. Sen kaunis, rusehtava turkki leikitteli tuulen kanssa. Vaimea huokaisu karkasi tämän pihahtavilta suupieliltä, samalla kun narttu kovensi vauhtiaan aavistuksen kovemmaksi.
Kumpa se olisi voinut vain karata. Karata kauas, kauas täältä.
Maa humisi nartun tassujen alla. Oli ihan hiljaista. Sona oli aina ollut erinomainen taistelija,
siispä se ei älynnyt pelätä henkikultansa puolesta. Ei ollenkaan. Kunnes puskasta kuului rasahdus. Sieltä astui esiin tummaturkkinen uros, jonka perijätär tunnisti oitis. Se oli Rem,
tai oikealta nimeltään Remon. Remon oli aikoinaan karkotettu Eclípsian maila, ja samassa
narttu tajusikin miksi se oli urokseen törmännyt; se oli matkaltanut liian kauaksi kotiaan,
ja oli päätynyt Eclípsian syrjäseuduille, minne kyseinen uros oli jo vuosia sitten karkoitettu.
"Rem." Kermaharjas tuhahti, ottaen askelia taaksepäin. Arpisen uroksen kasvoille kohosi
maaninen hymynkaare, kun se otti askelia lähemmäs narttua. Narttu vilkaisi lonkkansa kohdalle merkittyä X-merkkiä, josta tunnisti kaikki Eclípsialaiset. Remonilla se oli yhä, ainakin osittain. Pöly ja lika oli peittänyt sen suurimmaksi osaksi. "Perijätär", uros vastasi virnistäen
jotenkin hullunpuoleisesti. "Sinulle se on Sonador.", narttu vastasti.
