Valoa pimeää enemmän | S | Valve/Alisa

[Okakettu]

Kirjoittaja: Okakettu
Ikäraja: S
Tyylilaji: romanttinen haikailu
Paritus: Valve/Alisa
Yhteenveto: Sillä millaisen unen ne ovatkaan loihtineet, henget ja ennen kaikkea hänen petturimainen sydämensä.

A/N: En olisi ikinä uskonut, että saan joskus kirjoitettua tekstin 12+ virkettä -haasteeseen, häkellyttävää! Tuntuu, että tämä auttoi hiukan myös blokkiin. Tarkoitukseni oli julkaista vaihteeksi jotain ihan uutta, mutta pakollisista sanoista tuli minulle heti mieleen Valve, joten. Ævintýrin (K11) aikajanalla tämä sijoittuisi jonnekin kohtaa Valven etäisyyskautta ennen Hiisiprinsessa-välikohtausta, siis osien 263-280 paikkeille. Mikäli ei halua millään tavalla spoilaantua Valven mietteistä, ennen tämän lukemista kannattaa olla edennyt päätarinassa osaan 318 asti. Ei tässä nyt kuitenkaan varmaan mitään erityisen suuria paljastuksia ilmene...

Spoiler: Virkehaasteen sanat • näytä

1.   sammal
2.   harmaa
3.   heiveröinen
4.   pisara
5.   marmori
6.   vapaus
7.   antaa
8.   napata
9.   vaara
10.   yhdessä
11.   ettei
12.   kevät
13.   musta
14.   vihollinen
15.   pilvi
16.   kantaa
17.   viilto
18.   pilari
19.   + jokeri
20.   kai
21.   kulmikas
22.   ristikko
23.   ilo
24.   hiljaisuus
25.   iho
26.   varma

Valoa pimeää enemmän

Alisan paljaat jalat uppoavat äänettömästi metsäpolun sammaleeseen hänen edellään.
 
Tytön punahehkuiset hiukset ovat villi virta tunnollisen palmikon sijasta, puiden lomasta erottuva taivas täysin vailla harmaita loppusyksyn sävyjä. Moisten huomioiden takia Valve joutuu hylkäämään heiveröisen haaveensa siitä, että tämä on totta, että hän on unennäkemisen sijasta sittenkin hereillä.

Sillä millaisen unen ne ovatkaan loihtineet, henget ja ennen kaikkea hänen petturimainen sydämensä; Alisan mekko on kevyttä ja vaaleaa kangasta, kastepisarat hohtavat tämän kaulalla ja hiussuortuvissa kuin helmet. Hänen morsiamensa ei ole marmorinvaalea ja hauraansievä olento kuten hovia asuttavat ylhäisöneidot, vaan varmaryhtinen ja auringon päivettämä myös kaikessa herkkyydessään. Valve näkee, että vihreissä silmissä loistavat metsän herättämä vapaus ja riemu, kun Alisa kääntyy ja ojentaa kätensä häntä kohti.

Hänen ei pitäisi antaa periksi mielihalulle, ei edes paikassa, joka ei ole totta. On kuin unen kangas vaistoaisi hänen epäröintinsä, sillä yhtäkkiä sammaleen muuttunut muoto saa Alisan horjahtamaan – ja niinpä Valve ei voi muuta kuin ylittää etäisyyden heidän välillään ja napata kiinni tämän olkapäästä. Vetää lähelleen työnteosta jäntevän kehon ja valon tuoksun, punertavat avoimet hiukset, vaikka kiivas rytmi hänen kurkunpäässään kertoo, miten suuri vaara ja houkutus se on.

Yhdessä, huokaa puolestaan hänen hämäränsä, hyvillään kosketuksesta; aina häntä itseään rehellisempi. Jopa unessa Valve tajuaa toivovansa, ettei Alisa huomaa, kuinka vaikeasti hän nielaisee. Tämän tutkiva katse on palanen todellisuutta, vakavanutelias ja suora, mutta samalla paljon pehmeämpi kuin heidän kohdatessaan keväällä ensimmäisen kerran.

Seremonian muistaminen saa jonkin mustan painamaan hänen rintakehäänsä. Valve tietää olevansa itse pahin vihollisensa, että hänen ei pitäisi antaa Alisan sotkeutua kanssaan menneisyyden kahleisiin. Silti hän osaa ajatella vain sitä, kuinka hyvin Alisa sopii hänen syliinsä, katsoa miten pilvien varjot kulkevat mekon paljastamien solisluiden poikki.

Hänen alati kantamansa kaipaus on äkisti niin paljon, ettei hän ole kestää sitä.

Valve kumartuu lähemmäs, vaikka tuntee syyllisyyden kuin viillon. Korppikuninkaan iätön kylmyys on tukipilari, johon hän tällaisina hetkinä aina tarrautuu, mutta ei kykene tekemään niin nyt. Alisa tarkastelee häntä miltei itsepäisen oloisesti, odottaen, odottaen. Sekin on kai yksi todellisuuden heijastus.

”Minä kun luulin, että minun pitäisi olla meistä se rohkeampi”, hänen morsiamensa sanoo hymy hiukan kulmikkaana. Valve hymähtää ja painaa suudelman tämän paljaalle olkapäälle, varjojen muodostamalle hienopiirteiselle ristikolle. Alisa värähtää suloisesti; tämän koskettaessa hänen kasvojaan siinä kaikuu sama monimutkainen ilo, jota myös hän itse tuntee. Metsän hiljaisuus kätkee heidät ja tämän hetken sisäänsä, sallii salaisen ikävöinnin muuttua joksikin totta muistuttavaksi.

Alisan iho on Valven huulia vasten kesänlämmin. Hän on varma, että katuu heikkouttaan herätessään, mutta juuri nyt hänen sydämessään on valoa pimeää enemmän.

**

A/N2: Virkehaasteen lisäksi tämä teksti osallistuu Otsikoinnin kevätkurssille aiheena lopetusotsikko.

[Kaarne]

Ei moro, saan kommentoitua Hunajapähkinöitä ja sillä aikaa tänne ilmestyy tällainen. Mikä onnenpäivä! ♥

En kyllä osaa sanoa tästä mitään järkevää, mutta olipa kaunis teksti!!! (En kyllä ikinä käytä kolmea huutomerkkiä, mutta nytpä käytän. ) Hauskaa myös, että ollaan molemmat tahoillamme kirjoitettu tällaisista toiveunikohtauksista, mutta sinun tekstissäsi on päivä ja aurinkoa ja lämpöä, ja minun tekstissäni oli yö ja pimeää ja pakkasta.

Kuvailu oli tässä aivan täydellistä! Kaikki nuo värisävyt ja varjot solisluilla ja kastepisarat Alisan hiuksissa ja juuri tuo unen värikylläisyys ja samalla hauraus välittyivät upeasti. Tavallaan minusta on hirveän harmi, jos tätä ei saa ujutettua varsinaiseen Ævintýriin, koska minusta tämä oli yksinkertaisesti vain tosi vahva teksti, ja kuvasi upeasti Valven tunteita ja epäröintiä.

Yksityiskohtia, joista tykkäsin kovasti: Alisan varmaryhtisyys ja päivettyneisyys, rytmi juuri kurkunpäässä (tuntemuksesta saa hyvin kiinni!), hämärä valvea rehellisempänä, kulmikas hymy, tuo lopetus! Lopetus otsikkona toimii tässä myös upeasti. ♥

Ihan tosi hieno teksti. Laitan uudestaan kolme huutomerkkiä: !!! ja vielä että 6/5.

P. S. EKA!

[Crys]

asdfghj <3333  Romanttista haikailua tosiaan <3 ja vielä että Valve haikailee Alisan perään <3<3<3 kaunista, herkkää, ihanaa, nättiä <3 en osaa sanoa nyt mitään järkevää mutta <3<3

-Crys

[Okakettu]

Vehka: Kommenttisi ajoitus Hunajapähkinöitä-tekstiin oli kieltämättä erinomainen.  Olen myös hyvin otettu tuosta kolmen huutomerkin käytöstä, heh. Selvästi great minds think alike mitä tuohon toiveunikohtauksen käyttöön tulee, tykkään niistä itse paljon, ja minusta oli tämän tekstin suhteen hauska ajatus, että Valve ja Alisa ovat uneksineet vähän vastaavia kumpikin tahollaan. Olen hirmuisen iloinen että tykkäsit tästä ja koet, että tämä voisi olla osa ihan varsinaista Ævintýriakin, aa. Nuo mainitsemasi yksityiskohdat, joita pidit onnistuneina, ilahduttivat paljon myös. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentoinnista, ja että tämä sai ihan oman mainintansa tuolla päivän ilonaiheet-topassa. ♥

Crysted: Juurikin hyvä reaktio, todella ihana kuulla, että tykkäsit! Ja että tuo tyylilaji tuntui sopivalta, minä olin jo lähettämässä tätä kun hoksasin, että tjaa, tälle pitää keksiä varmaan vielä joku genre. Tässä kohtaa tarinaa Valve ei juuri muuta tehnyt kuin synkistellyt ja haikaillut Alisan perään, mikä oli Valvesta hyvin valitettavaa. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentoinnista! ♥

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei ja onnea voitosta!

Luin tämän tekstin suurella mielenkiinnolla, sillä kirjoitin itsekin 12+virkettä näillä sanoilla (en ole vielä julkaissut ). En tunne tuota pitkää originaaliasi Ævintýriä, mutta tähän pääsi minusta tosi hyvin mukaan ja oli suloisen haikea teksti. Valve ja Alisa vaikuttavat kiinnostavilta hahmoilta. Eniten pidin kauniista kuvailusta kuten:

kastepisarat hohtavat tämän kaulalla ja hiussuortuvissa kuin helmet.

katsoa miten pilvien varjot kulkevat mekon paljastamien solisluiden poikki.

Unenomaisuus tuli tästä läpi ja untahan tässä nähtiinkin.

Kiitos ihanasta palasta! 

[Okakettu]

Kelsier: Kiitos sinulle vielä paljon arvastasi, omalla onnellani tuskin olisin voittanut ensi vuonnakaan. Hienoa kuulla, että tämä toimi myös ilman Ævintýrin lukemista ja kuvailuni miellytti. Unenomaisuutta koetin juurikin tavoitella tuon virkehaasteen puitteissa. Kiitos kommentistasi, ja mukavaa että löysit listauksestani kommentoitavaa kommenttiarpajaisiin. ♥