Kirjoittaja Aihe: Ei mustaa, vaan valkoista || Regulus, Sallittu, Haaste-fic  (Luettu 1667 kertaa)

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Author: Börje
Henkilöt: Regulus, Sirius mainintana
Genret: Drama
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Rowling omistaa Reguluksen ja muut tässä Potteriin viittaavat asiat.
yhteenveto: Lampaat ovat valkoisia, lumi on valkoista.
A/N: Osallistuu FF10-haasteeseen sanalla 2.valkoinen. Kuvittelin Reguluksen jonkun 6-8 vuotiaaksi. :)

Ei mustaa, vaan valkoista

Lampaat ovat valkoisia, lumi on valkoista. Jotkut kivat kukatkin ovat valkoisia. Miksi ne ovat valkoisia? Äiti ei koskaan selitä minulle mitään ja Sirius viettää enemmän aikaa yksikseen. Ja käskee minun mennä muualle, jos kysyn jotain. Isältäni en edes uskalla kysyä. Oljo ei edes osaa selittää mitään.
Äiti sitä paitsi vihaa valkoista, musta on hänen mielestä kivempi väri. Musta on synkkä ja pimeä väri minun mielestäni. Valkoinen olisi hauskempi. Kalmanaukiokaan ei olisi noin tyhmä paikka asua jos se olisi värikkäämpi. Mutta ei. Äidin mielestä, kaikki pitää olla mustaa, tai kyllä hänkin tuosta mielipiteestä joustaa mutta jotain tummaa väriä kuitenkin.
Kun minä muutan omaan kotiin ja saan sisustaa sen omin päätöksin, siitä tulee mahdollisimman värikäs ja valkoinen.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 22:03:47 kirjoittanut Pops »
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Herkkuoone

  • Vieras
Kalmanaukiokaan ei olisi noin tyhmä paikka asua jos se olisi värikkäämpi.
Tässä esiintyy sama virhe, jonka teen usein myös itsekin: Kalmanhanaukio on pirun vaikea kirjoittaa oikein ilman, että se yksi ja tietty tavu putoaa välistä pois. :< Tämän lisäksi tuossa sanoilla "Äidin mielestä" alkavan virkkeen ensimmäinen pilkku on vähän omituisessa paikassa, sen voisi jättää pois ja/tai siirtää sen toiseen kohtaan samaisessa virkkeessä; mutta-sanan edestä pilkku nimittäin uupuu. :>

Hih, tämäpäs oli kiva. (Joo, minulla on menossa kauhea vimma kaivaa kaikkien vanhimpia tekstejä esiin) Sirius ja Regulus ovat mukavia hahmoja ja olin aika yllättynyt siitä (positiivisessa mielessä tietysti!), että olit valinnut tähän päähenkilöksi Reguluksen. Olen tainnut lukea useammankin ficin tällä samaisella perusajatuksella, mutta ainoa poikkeavuus on se, että valkoista rakastava on perheeseensä muutenkin ärsyyntynyt Sirius. Jännää lukea asiasta Reguluksen näkökulmasta, kun on jotenkin tottunut siihen, että Sirius oli aina se erilainen ja kapinoiva näistä kahdesta - tosin eihän sitä voi tietää, voihan Reguluksella olla samanlaisia piirteitä myös.

Miksi ne ovat valkoisia? Äiti ei koskaan selitä minulle mitään ja Sirius viettää enemmän aikaa yksikseen.
Minusta tämä oli hieno kohta ja laittaa kyllä ajattelemaan rouva Mustan motiiveja. Miksei tämä kerro pojalleen valkeasta? Hän ei kenties tahdo poikansa ryhtyvän "valkoiseksi" ja hylkäävän perheensä totaalisesti? Vähäsen tuli tästä lauseesta mieleen se Dursleyden Harrylle asettama "älä kysele"- sääntö, koska siinä on jotain samaa kuin tässäkin.. Ja niin! Sirius vielä samassa lausessa, hii! <3 Näinkin lyhykäisellä kuvauksella sait luotua päähäni selkeän kuvan Reguluksen ja Siriuksen nihkeistä suhteista, sekä siitä, ettei Sirius välitä viettää aikaa perheensä kanssa, vaan tahtoo olla itsekseen. Ei sillä, ei Mustan perhettä ehkä ihan heti voisi kuvitella mihinkään yhteiseen illan viettoon. x)

Tuon lainaamani kohdan lisäksi tykkään erityisesti myös lopetuksesta: se on äärettömän suloinen ja laittaa hymyn karehtimaan huulille. Ihanaa, ettei nuori Regulus anna perheensä lannistaa itseään, vaan hän uskaltaa haaveilla omasta kodistaan, jonka sisustaa mahdollisimman värikkääksi. :>

Kiitos. : )
~ Herkku.