Nimi: Syövyttävyyden epidemiasta (eli sininen on väri)
Kirjoittaja: Nide
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: drama, idiotismi
Varoitukset: kuolemista ja päänsärkyä aiheuttavaa dialogin asettelua
A/N: Mä tein sen! Otsikko on mitä on, sori nyt vain, ja teksti... Caps Lockin tuhoaminen voisi vastata mielipidettäni. Mä vihaan dialogin kirjoittamista ja välttelenkin sitä niin paljon kun pystyn, mutta koska haaste, niin. Mä olen kirjoittanut noin hieman yli puolet tästä tammikuussa(?), kahtena eri tekstinä, loput sitten tänään. Tämä on tajunnanvirtaa. Mä olen syönyt
paljon suklaata. Jee.
Osallistuu haasteisiin OTS20 (drama) ja Pako luovuuden vankilasta.
”Se on sininen.”
”Väri?”
”Niin juuri, tietenkin.”
”Tarkoitettiin kyllä esinettä, tuolla noin.”
”Vaasi? Ruma, jos sanoisin.”
”Kynä, idiootti!
… mutta hieno sävy.”
”Sinisiä kyniä on kolme.”
”Sepä se! Ne kaikki yhdessä, ei erikseen.”
”Oi mikä mahtavuus!”*
Se sanoi että hänellä olisi rikkaruohoja napinlävessä, kolme keltaista kaunista.
Tuhottiin, mäiskittiin tiputettiin. Ei huomattu, unohdettiin. Jätettiin tienposkeen lojumaan eikä kukaan tajunnut että siellä ojassa saattoi mellastaa kohta joukkotuho. Muurahaisten reviirille ei kannattanut mennä, sen se sai karvaasti kokea kun ei enää päässyt kävelemään.
Hänen mielestään kaikki oli oikeutettua kunhan ei käynyt hermoille, olisi inhoavana tai kaiken rikkojana. Sääntöjä sääntöjen perään ja hyödyksi, ei noottia turhaan annettu. Yks kaks ja asento.
*
”Viisitoista!”
”Kolmetoista!”
”On luku jota ei voida jakaa tasamäärään.”
”Kerrotaan potensseilla?”
”Ei tainnut käydä peruskoulua loppuun… mutta luku on viisitoista!”
”Yhtä kuin sininen on väri.” *
Ne seisoivat tiellä, siistissä rivissä ja tuijottivat tyhjyyteen. Viisitoista. Sopiva lukumäärä, jaettiin kolmeen ja mietittiin miksi kukaan ei tullut häiritsemään. Oli kaikki hyvin ja jokaiselle ryhmälle oma sinisensä.
Hän pakeni paikalta ensimmäisenä, mutta luku oli silti tasan.
*
”Meitä varoitettiin!”
”Luulen.”*
Ryömivät ojassa ja sitoivat kengännauhoja toisilleen. Hampaat irvessä ja kitalaki tulessa, katuivat päätöstään. Joka viides rukoili Jumalaa. Hän nauroi kotonaan ja poltti piippua jota ei olisi saanut.
Siellä kuhisi ötököitä joita ei voinut nähdä. Ne kömpivät ihon alle ja kutittivat, söivät kaiken lihan ja kuihduttivat sisältä. Ei huomattu ojassa tahi maassa olevia mustia aukkoja, ja kun niihin astuttiin koko komppania kaatui.
*
”Se on hulluuden merkki, niin minulle sanottiin.”
”Naattila ei ymmärrä – ”
” – ja on täysi idiootti.”
”Kärpäsiä on suuri joukko eli lauma eli parvi eli kasa.”
”Etkä sinä ole koskaan osoittanut älykkyyttäsi.”*
Haudassa oli hyvä levätä, suon pohja oli loppumaton ja vetelä, ei kukaan ruumiita löytänyt.
