Nimi: Timantteja taivaan täydeltä
Fandom: Aku Ankka
Genre: draama, fluffin ripaus
Hahmo(t): Aku Ankka/Iines Ankka
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Aku Ankka kuuluu Disneylle, minä vain lainaan ja leikittelen. :>
A/N: Tämä löytyi kirjotustiedostoista tämmöisenään (vähän muokkasin) ja epäilen, että tämä on joku sanasota-tuotos, kun sieltä löytyi muutakin sotasaalista, mistä tämän bongasin. Tämä oli oikeastaan aika soma ja Fini tarvitsee lisää Aku Ankkaa, joten olkaapa hyvä!
Timantteja taivaan täydeltä
“Lupasit minulle
timantteja, Aku Ankka!” Iines kivahti, kun Aku ajoi vanhaa punaista autoaan kohti korpea. Ankkalinnan kyltti oli näyttänyt jo aikaa sitten viittäkymmentä kilometriä Iineksen mielestä väärään suuntaan — se tarkoitti myös viittäkymmentä kilometriä liian kaukana kulta- ja koruliikkeistä.
“No tuota… Eivät ne varsinaisesti timantteja ole”, Aku mutisi ja tunsi, miten hänen niskaansa kuumotti. Idea oli tullut pojilta, kun Aku oli koettanut ryöstää heidän rahapossunsa.
Poikien oli parempi olla oikeassa, Aku toivoi.
“Miksi me ajamme Korpilaaksoon?” Iines tuhahti ja risti kädet rinnalleen. Aku oli jo vastaamassa, kun uskollinen 313 pamahti ja posautti pakoputkestaan mustan pilven ja lakkasi hyrräämästä eteenpäin.
“Ilta hämärtää, olemme kaukana Ankkalinnassa ja autosi päätti hajota! Vaadin selityksen, Aku!” Iines sanoi ja lisäsi kipakasti vielä perään: “Toivottavasti
Hannu ajaa pian ohi, kuten hänellä on tapana silloin, kun autosi lakkaa toimimasta.”
Akua kiukutti niin, että hän oli menettämässä malttinsa, mutta hän oli päättänyt, ettei hermostuisi tänä iltana (tai ei ainakaan menettäisi malttiaan ennen kuin tuurihaukka ilmestyisi tyhjästä, jos oli jälleen ilmestyäkseen).
“Voimme kävellä tästä eteenpäin”, Aku sanoi vaivaantuneena tietäessään, ettei Iines suostuisi moiseen vaan pysyisi autossa kuin tatti odottamassa Akun raivostuttavaa serkkua.
“Hyvä on”, Iines tuhahti, kun aikaa oli kulunut jo jonkun aikaa ja tumman yötaivaan pilviverho alkoi rakoilemaan.
(Akun teki mieli sanoa, että heillä olisi jo kiire, mutta Iines ei vaikuttanut sille, että haluaisi kiirehtiä kiivetessään autosta pahan tuulisena.)
Ankat lähtivät kävelemään kohti Korpilaakson ainoata kukkulaa Akun napattua kantoon heidän eväskorinsa ja lämpimät viltit, mitkä oli ottanut mukaan.
Iines osoitti mieltään koko matkan, eikä pukahtanut sanaakaan, kunnes he olivat nousseet kukkulalle, jonka alla avartui Korpilaakso. Aku levitti yhden viltin maahan ja kietoi toisen Iineksen ympärille.
“Istu alas”, Aku sanoi ja hieroi niskaansa peläten, että poikien idea sittenkin epäonnistuisi.
“Et kai ajatellut, että jäämme yöksi tänne?” Iines kysyi kauhuissaan katsellen ympärilleen.
“Katso ylös, pulu”, Aku sanoi ja osoitti taivaalle. “Pojat sanoivat — tai siis,
minä ajattelin, että haluaisit niitä timantteja. Tuossa niitä on taivaan täydeltä”, Aku sanoi ja vilkaisi itsekin taivaalle välttääkseen mielitiettynsä katsetta.
Taivaalla loistivat tähdet monta kertaa kirkkaampina kuin kaupungissa ja tähtivyöt loivat toinen toistaan hienompia kuvioita. Niiden valkoinen hehku oli paljastunut pilviverhon takaa ja täysikuu valaisi koko Korpilaakson.
“Oih! Aku täällähän on kaunista!” Iines henkäisi ihastuneena.
“Jospa ne kelpaavat”, Aku sanoi ja sujahti Iineksen kanssa saman viltin alle (vilkaisten ohi mennen myös olkansa yli ettei ainoatakaan arpajaisvoittoautoa ollut näköpiirissä kukkulalle johtavalla tiellä).
“Kiitos, Aku. Kyllä sinä joskus jaksat yllättää”, Iines sanoi. “Voi Aku.”
Niin he kaksi jäivät ihastelemaan tähtitaivasta, jossa vilahti muutama tähdenlentokin heidän ilokseen. Eväskorin antimet riittivät heille pitkälle yöhön ennen kuin heidän piti lähteä takaisin kohti Ankkalinnaa.
Vaikka auto olikin edelleen rikki taisi Iines silti tämän kerran antaa anteeksi vanhan auton temppuilut Akun rassatessa sen kuntoon. Jonkun ajan kuluttua he pääsivätkin jatkamaan matkaansa takaisin kotiin ja Aku kiitti kerrankin onneaan.
“Aku. Oliko idea poikien?”
Aku punastui, mutta eihän sitä pimeässä Iines nähnyt.
“He saattoivat vähän avittaa.”
Iines kyllä arvasi, että pojilla oli näppinsä pelissä. Iinekselle kuitenkin riitti, että hänen poikaystävänsä oli vienyt hänet tälle ihanalle retkelle.
Tällaiset timantit kelpasivat hänelle ihan hyvin.
