Nimi: Ollaan ihan hiljaa
Kirjoittanut: Jim
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: tulkinnallinen johnlock
Ikäsuositus: S
Tyylilaji: angst
Varoitukset: hömm henkinen väkivalta ja kliseet
Disclaimer: en omista! En saa rahaa ja sillei.
A/N: en tiiä mistä toi nimi tuli :__D jajaja sori tämä kliseekakka. Osallistuu otp10-haasteeseen :'D ja jerrykin on tappamatta mua, jookoskookos? Kommentit ovat elämäniloni
Ollaan ihan hiljaa
Keittiön pöytä oli täynnä omenia ja niiden vieressä oli kaksi kupillista vihreää teetä. Toisesta kupista tee oli hävinnyt ja toisessa se oli kylmää. Vaaleahiuksinen henkilö istui keittiön ikkunalaudalla tuijottaen ulos, katsoen kuinka pilvet liukuivat taivaalla kuin vesivärit siveltimen alla.
Se oli turhaa, ja hän tiesi sen, kaikki oli jo menetetty ja sama mantra kaikui hänen päässään yhä uudelleen ja uudelleen, eikä ovi kolahtanut kertaakaan sen merkiksi, että joku olisi tullut sisään. Hän oli yksin, jäänyt yksin sateiseen ja harmaapilviseen maailmaan, jossa tee oli kylmää ja viikot yksinäisiä.
Joka yö John heräsi erilaisiin painajaisiin, jossa aavikonhiekka sumensi silmiä ja yhdellä pomminräjähdyksellä hiekka valuikin jo kattoja pitkin. "
Älä, älä, älä," siihen huutoon hän aina heräsi sydän lyöden huimaavan nopeasti, mutta unessa hänen vieressään seissyt mies ei kuunnellut häntä, vaan heittäytyi tuuleen muuttuen polttavaksi hiekaksi, ja aurinko sokaisi Johnin silmät jälleen. Lakanat olivat hiestä ja kyynelistä märät, eikä se ollut enää elämää, jota John olisi kaivannut.
Vasen käsi tärisi ottaessaan kaksi kuppia pöydältä, ja tärinän vuoksi teetä täynnä ollut kuppi putosi lattialle repien tuskan terävin kynsin Johnin rinnassa olevat jääkylmät haavat auki raapaisu raapaisun jälkeen. Pääkallo, Johnin ainoa hyvä muisto Sherlock Holmesista, nauraa vierellä ja sanoo sitä suruksi, mutta Johnille se on kidutusta.
Noniin tadaa \o/
miks mä sanoin tadaa, vaan idiootit sanoo tadaa