Nimi: Buttercupin joulu
Kirjoittaja: Jeeetu
Ikäraja: S
Disclaimer: minä omistan vain toisen kissan, kaiken muun omistaa Suzanne Collins, en saa tästä rahallista korvausta
Fandom: Nälkäpeli
Päähenkilö: Buttercup
Genre: angst, fluffy
A/N: joululahjaficci Scaramouchelle ♥
Buttercup kipitti lyhyillä jaloillaan keskellä Vyöhykkeen 12 autioita katuja. Oli joulu, kaikki muut olivat kotona perheensä parissa. Buttercup oli ollut kadulla siitä saakka, kun Prim oli kuollut, se ei pystynyt elämään kenenkään ihmisen kanssa samassa talossa enää.
Buttercup löysi roskiksesta vanhoja kalanruotoja, joita se alkoi innokkaana syömään. Se ei ollut löytänyt viime päivinä mitään syötäväksi kelpaavaa, joten sillä oli kova nälkä.
Varjo liikahti Buttercupin takana. Buttercup kääntyi nopeasti valmiina hyökkäämään.
Buttercupilta tipahti melkein silmät päästä, kun se näki varjon aiheuttajan. Se oli kaunein tyttökissa, jonka Buttercup oli koskaan nähnyt. Sillä oli paksu harmaa turkki ja vihreät silmät. Tyttökissa huomasi Buttercupin tuijotuksen.
“Enkö saa tulla tähän syömään?” kissa maukui ja silmäisi Buttercupia epäileväisti.
“Tietysti”, Buttercup vastasi ja yritti nuolla turkkiaan huomaamattomasti. Kumpikin kissa oli hetken hiljaa, ne rouskuttivat kalanruotoja samaan tahtiin.
“No, oletko sinäkin kulkukissa?” Buttercup kysyi.
“Mitä sinä oikein yrität?” toinen kissa sanoi piikikkäästi.
“En mitään”, Buttercup loukkaantui. Ei ollut kivaa, kun Prim oli ollut ainoa, joka oli rakastanut sitä sen entisessä elämässä ja nyt tuo vieras tyttökissakaan ei pitänyt Buttercupista.
Toinen kissa oli hetken hiljaa.
“Minä en ole niitä kissoja, jotka pistävät heti kimpsut ja kampsut yhteen, jos joku vähänkin vihjailee. Siitä tulee vain harmia, esimerkiksi pesue kissanpentuja, jota kukaan ei ole toivonut. Minä olen ihan tyytyväinen näin. Hyvästi”, kissa totesi arvokkaasti ja lähti.
Buttercupia suretti ja sen naama kääntyi alaspäin. Miksi sille kävi aina näin?
Tyttökissa tuli takaisin.
“Itse asiassa minä pidän tuosta oranssista turkistasi. Olen kulkukissa, olen ollut koko ikäni. Mamma teroitti jo pienenä, ettei saa lähteä vieraiden poikakissojen matkaan tai voi tulla epätoivottuja jälkeläisiä. Mutta nyt minun pitää mennä”, tyttökissa sanoi pahoittelevasti ja nuolaisi Buttercupia poskelle. Sitten se lähti uudestaan.
“Odota. Etkö halua kuulla minun tarinaani?” Buttercup kuiskasi hiljaa. Tyttökissa tuli takaisin.
“No, mikä se on?” tyttökissa kysyi.
“Minäkin olin ensin kulkukissa, mutta sitten minut pelastettiin ja eräs pikkutyttö rakasti minua ja minä häntä, mutta sitten tämä pikkutyttö tapettiin. Siitä saakka olen taas vaeltanut kaduilla, en ole pystynyt mennä takaisin tytön perheeseen”, Buttercup kertoi hiljaa.
“Oikeastiko?” tyttökissa kysyi. Buttercup nyökkäsi apeana. Tyttökissa nuolaisi Buttercupia.
Se oli Buttercupin elämän paras joulu.