Kuten aiemmin päivällä lupasin irkissä, tein valintani ja päätin kommentoida tätä ihan vain jo parituksen vuoksi. Toinen valintaani vaikuttava seikka oli tekstin asettelu: se näyttää näin keskitettynä ihan mielettömän houkuttelevalta!
Hetkellisesti voin muistaa jopa sen vihan, minkä takana piileskelimme liian monta vuotta.
Mä ehkä itse vaihtaisin tuohon minkä-sanan tilalle jonka-sanan, koska yleisesti mikä-sanan ajatellaan viittaavaan koko edeltävään lauseeseen, kun taas joka-sana viittaa yleensä siihen edeltävään sanaan. Tässä kohdassa kun viitataan selkeästi siihen vihaan, jonka takana piileskeltiin. :>
Tää on hieno teksti. Mä olen aina ollut jollakin tapaa heikkona teksteihin, joissa rytmitys ja sanavalinnat luovat runomaisuutta ja tässä sitä tosiaan oli! Rakenne tuntuu hyvin suunnitellulta, koska tekstin rytmi ei muutu radikaalisti missään kohdassa. Ja kaikki pilkut ja pisteet. Melkein kuin sommiteltuna tuonne joukkoon. Vau!
Harryn tuntemukset välittyvät tekstistä hyvin ja on hienoa, että ne kaikki eivät edusta sitä väriskaalan samaa päätä, vaan seassa on myös pilkahduksia muustakin. Onnesta, joka heillä on ollut. Vihasta, joka vallitsi joskus heidän välillään. Rakkaudesta, joka sai heidät käpertymään sylikkäin sohvalle. Mutta nyt, toisen mentyä, surullisuus on ottanut Harryn valtaansa. Ja niin! Se piti sanomani, että minusta on hienoa, että pidit nämä henkilöt nimettöminä, mutta annoit silti lopulta pienen vihjauksen siitä, kumpi heistä on minäkertoja.
Hautakivi on yhtä valkea kuin hiuksesi, ja kiveen kaiverrettu teksti yhtä vihreä kuin silmäni.
Tämä kohta, jossa tuon edellä mainitun vihjauksen teit, nousi suosikkikohdakseni. Jotenkin vain nuo vertaukset ja tietynlainen vastakkain asettelukin.. Ne vain yksinkertaisesti sulattivat sydämeni. Jäin muuten miettimään sitä, että miksi tuo kiven kaiverrus on vihreä? Onko Harryllä tekemistä asian kanssa vai onko teksti vain ajan myötä muuttanut väriään? Vihreä ei minusta ole mitenkään kauhean tavallinen väri hautakivien kirjoituksissa.
Kiitos kaunis. : )
~ Herkku.