Ehdotus tulevalle vuodelle, S

[Subbe93]

Ficin nimi: Ehdotus tulevalle vuodelle
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Charlotta & Adrian

A/N: Spurttiraapale III, sana: Kirja

Ehdotus tulevalle vuodelle

Charlotan teki mieli itkeä. Juuri tulleet kirjeet siitä, ettei hän tänäkään vuonna päässyt minnekään opiskelemaan, saivat hänet onnettomaksi. Kolmas vuosi, ja hän jäisi taas kotiin turhan pantiksi.
      Se tuntui pahalta. Hänestä alkoi tuntua, ettei hän pärjännyt missään. Hänestä ei ollut mihinkään. Hän tunsi itsensä vajaaksi ja tyhmäksi, varsinkin, kun kaikki muut ikätoverit olivat päässeet opiskelemaan. Sitä paitsi uraa uurtavan poikaystävän rinnalla hän vasta itsensä tyhmäksi tunsikin. Adrian oli niin fiksu, hänellä oli jo kaikki suunnitelmat tulevaisuuden kannalta mielessä ja tiesi, mitä teki. Hän opiskeli koko ajan ja teki töitä ollakseen mahdollisimman pian valmis luomaan oman rakennusyrityksensä. Mitä Charlotalla oli? Ei mitään.
      Adrianille oli aina ollut tärkeää suunnitella asiat huolellisesti, tehdä jotain asioiden eteen ja tienata. Charlotta junttasi vain paikoillaan, eli loisena poikaystävänsä jaloissa. Ei hänestä ollut mihinkään.
      Kuului papereiden kahinaa, ja Charlotta oli ihan varma, että Adrian oli laskenut päätöspaperit takaisin olohuoneen pöydälle. Charlotta piti katseensa tiukasti huoneen yhdessä nurkkauksessa ja toivoi, ettei Adrian puhuisi mitään töiden etsimisestä tai kysyisi, miten Charlotta aikoisi kuluttaa tämän vuoden. Charlotalla ei ollut vastauksia. Hänellä ei ollut työkokemusta mistään, eikä sen puoleen tiennyt, mistä voisi saada töitä. Sitä paitsi hänen oloaan vain pahensi pelkkä tulevaisuuden ajatteleminen. Oliko hänellä edes tulevaisuutta?
      ”Oletko ajatellut sitä kirjan kirjoittamista?”
      Adrian oli hyvin erilainen kuin Charlotta, ja arvosti paljon enemmän konkreettisia ja varmoja rahantulolähteitä kuin niitä epävarmoja, eikä siksi ollut useinkaan ottanut suuremmin kantaa Charlotan haaveeseen kirjoittaa oma kirja. Siksi Adrianin kysymys tuli täysin yllätyksenä, eikä Charlotta voinut estää yllättyneisyyttään nostaessaan katseensa mieheen.
      ”Öh… minä… En kai?”
      Ei, ei hän ollut ajatellut…
      Adrian siirsi katseensa takaisin papereihin, jotka makasivat pöydällä. ”Ajattelin vain… Nyt voisi olla hyvää aikaa kirjoittaa ja kokeilla, miten kävisi.” Sitten tuo kohautti olkiaan ennen kuin käänsi selkänsä naiselleen. ”Toki ei ole mikään pakko”, hän lisäsi ennen kuin poistui olohuoneesta.
      Charlotta tuijotti miehen perään. Toteuttaa oma haave...

[LillaMyy]

Terveisiä kommenttikampanjasta! (:

Valitettavasti tiedän liiankin hyvin sen tunteen, kun saa sen kirjeen, jossa ilmoitetaan, että "valitettavasti et pääse opiskelemaan, blaablaablaa". Se ei todellakaan tunnu kivalta! Itse tosin sain jo toisella hakukerralla opiskelupaikan, että siten olen paremassa asemassa kuin Charlotta, mutta osaan silti kuvitella miltä se tuntuu, kun saa lukea ne samat jutut jo kolmatta kertaa.

Charlotta piti katseensa tiukasti huoneen yhdessä nurkkauksessa ja toivoi, ettei Adrian puhuisi mitään töiden etsimisestä tai kysyisi, miten Charlotta aikoisi kulutta tämän vuoden.

Tuolta kuluttaa-sanasta on tipahtanut viimeinen a pois.

Teksti kuulostaa niin todenmukaiselta, että voisin kuvitella sen perustuvan joko omakohtaisiin tai jonkun tutun kokemuksiin, tai sitten sä vaan osaat todella loistavasti kuvitella, miltä ko. tilanne tuntuisi, jos se sattuisi kohdalle osumaan. Kaikista vaikeinta tilanteesta varmaan oikeastikin tekee se, että sillä poikaystävällä on jo töitä ja tuntuu todella tyhmältä jotenkin elää sen 'siivellä'. Itse en osaa tähän sanoa mitään, mutta voisin kuvitella sen syövän ihmistä aika tavalla, kun joutuu elämään toisen nurkissa voimatta auttaa yhtään siinä elämisessä, kun ei vaan ole sitä rahaa. Eikä se varmasti parisuhteellekaan tee kovin hyvää... /: Oli kyllä yllättävänkin positiivinen loppu tälle, kun Adrian ehdotti Charlotalle, että tämä voisi kokeilla kirjan kirjoittamista kuten tämä oli ilmeisesti jo pidempäänkin haaveillut. En osannut odottaa ihan tuollaista, mutta jotenkin se sopi tähän ja näin teksti ei jäänyt ihan pelkästään synkeäksi, vaan nyt voisi odottaa, että jonkinlainen kultareunus se tälläkin pilvellä on. (:

Kiitoksia miellyttävästä lukukokemuksesta, tämä oli todella mukavaa luettavaa! (:

[Subbe93]

Oooh, kiitos huomautuksesta! Nyt on korjattu

Voi, kiitos kommentista! Itse olen tosiaan kaksi kertaa jäänyt ilman opiskelupaikkaa, kolmas kerta toden sanoi, eli tänä vuonna pääsen opiskelemaan Mutta onpa tässä vuoden aikana silti tullut moneen otteeseen mietittyä, mitäs sitten, jos ei tänäkään vuonna... Eli joo, periaatteessa olen heijastanut itseäni ja pelkojani Charlottaan ja hänen elämäänsä. Toki, minulla ei ole poikaystävää ja asun vieläkin kotona, ettei ihan täysin ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuten sanoin, on tämä asia painanut monesti mieltä, joten annoin saman ongelman hahmolleni saadakseni jotenkin kivalla tavalla käsiteltyä asiaa. Ja kyllähän tuo hieman oloa helpotti, varsinkin, kun olen itse vielä taipuvainen ajattelemaan, että asiat kyllä järjestyy. Toki välillä se vaatii kärsivällisyyttä tai ehkä joltakulta pientä rohkaisua ottaa ohjat omiin käsiin

[Subbe93]

Kiitos, kiitos! Kerrankin minullakin onnea jossakin

No joo, nimien takana on tarina about 11-12 v. Subbesta, joka aikoinaan loi nämä hahmot, mutta ei kelpuuttanut jostain syystä niin tavallisia nimiä kuin Anna ja Tuomas (tyylillä). Hain silloin erikoisia nimiä -kirjan kirjastosta (tai jonkun vastaavan) ja bongailin pitkän aikaa jotain sellaisia nimiä, jotka miellyttäisivät, ja tuossa tulos. Nyt harmittelen sitä, varsinkin, kun kaiken on tarkoitus tapahtua Suomessa, mutta en pysty oikein mitenkään vaihtamaan niitä nimiä toisiin - olen niin kiintynyt vanhoihin, eikä Charlotta olisi enää Charlotta, jos se olisikin Minna. Tai Sanna... Eikä Adrian Adrian, jos se olisikin Saku tai Petteri...
Eli sen siitä saa, kun joskus vuosia sitten on luonut jotain, ja ollut samaan aikaan kovin nirso :'D

Oooh, joops! Jäänyt näköjään moka tuonne väliin... Heh heh, hupsista ^^'

Mutta hei, kiitos kovasti kommentista! Ihanaa, että kommentoit (ja onneksi minulla tosiaan kävi tuuri ja voitin lotossa :'D)