Kirjoittaja: Hallahäive
Fandom: Cabin Pressure
Ikäraja: K-11
Paritus: Martin Crieff/ Douglas Richardson, mainintana myös Carolyn/Herc
Genre: Huumoriin taipuvaista draamaa
Disclaimer: En omista arvon lentäjiä tai stuerttia. He kuuluvat BBC:lle ja John Finnemorelle.
A/N: Osallistun tällä ficillä Dialogihaaste vol. 5:n. Blokin poistoon paras keino on näemmä kirjoittaa myöhään illalla CP:stä, tästä hyvää mieltä uhkuvasta fandomista kunnes huomaa että on itsekin ihan pirteä vaikka pitäisi mennä nukkumaan. En ole vähään aikaan taas kuunnellut, mutta toivottavasti ote hahmoista pitää siitä huolimatta. Laitoin mukaan selventämään puhujan nimen ennen replaa näin varmuudenvuoksi. Kommentit olisivat Arthurin sanoja lainatakseni loistavia. Toivon että tämä piristää lukijansa päivää.
Summary: Pienessä sängyssä malesialaisessa hotellissa on kaksi unetonta lentäjää ja yksi yökyläilystä intoileva stuertti. Seuraa rauhallinen yö.
Unettomat Malesiassa
Arthur: ”Douglas, Kippari, oletteko hereillä?”
Martin: ”...valitettavasti.”
Douglas: ”Ei, Arthur. Olen täysin matkannut höyhensaarten pehmeään huomaan.”
A: ”Ai. En ole koskaan aiemmin kuullut että Douglas puhuu unissaan! Oletko sinä, Kippari?”
M: ”Arthur. Douglas ei puhu unissaan.”
A: ”Puhuupas! Sinä kuulit—”
D: ”Martinin väärinkäsitys johtunee hänen tunnetusti ongelmallisista korvistaan...”
M: ”Ei, ei johdu, Douglas. Ja Arthur, kukaan unessa oleva ei kiusoittele ketään.”
A: ”Oletko varma? Koska Kippari, Douglas on... Douglas. Ja äiti sanoi, että Douglas puhuisi kuolleetkin pyörryksiin. Vaikka nukkuvat eivät tietenkään ole sama asia kuin kuolleet, vaikka lapsille sanotaankin toisin, mutta—”
M: ”Arthur, minä olen varma. Douglas, voisitko ystävällisesti ilmaista Arthurille olevasi hengissä.”
D: ”Kuten Sir toivoo. Olen valveilla nyt.”
A:”Mutta et siis äsken ollut! Minähän sanoin.”
M: ”Voi hyvä luoja...”
D: ”Arthur, onko jokin syy minkä vuoksi sinä et nuku? Ja tarkemmin ajatellen, mitä sinä edes teet meidän hotellihuoneessamme?”
A: ”No, katsos, äiti törmäsi Herciin aulassa ja sanoi, että voisin tulla tänne yöksi tai oikeastaan että minun olisi parasta tulla tänne yöksi tai muuten... Ja se on loistavaa, koska se on vähän kuin meillä olisi pyjamabileet, vaikka minulla ei olekaan pyjamaa vaan boxerit ja t-paita, enkä tiedä mitä teillä on päällä, ja—en varmaan olisi saanut kertoa tuota ensimmäistä.”
D: ”Toisin sanoen Carolyn halusi sinut pois hänen ja Herculeksen kyseenalaisten touhujen tieltä ja koki parhaaksi tunkea sinut tänne. Siitäkin huolimatta että tässä vielä kyseenalaisemmalla jousituksella varustetussa sängyssä on ahdasta jo kahdella ihmisellä.”
A: ”Eivät ne varmaankaan olleet kyseenalaisia. Tai siis. Juu, niin.”
M: ”Ymmärtääkö Carolyn, että meidän tulee saada säännösten mukainen määrä unta sopivassa ympäristössä tai emme voi lentää huomenaamulla? Malesiasta on pitkä matka ja pilottien tulee—”
D: ”Martin, suoraan sanottuna uskon, että niin kauan kun kumpikaan ei niin sanotusti nukahda rattiin, Carolyn ei voisi vähempää välittää.”
M: ”...inhoan sitä kun olet oikeassa. Mutta hänen pitäisi välittää!”
A: ”Hei, anteeksi, mutta mihin kohtaan minun pitäisi tulla? En näe mitään, mutta en siksi myöskään löydä valoja ja...”
D: ”Martin, tule tänne. Arthur, oikea puoli on sinun.”
M: ”Mi-mi-mitä sinä teet?!”
D: ”Arthur vaikuttaa joko potkijalta tai peitteiden vohkijalta ja niinpä haluan mieluummin nukkua arvon kapteenin vieressä. On myös loogista, että pienin menee keskelle.”
M: ”Se ei tarkoita, että sinun tarvitsee... tarvitsee kähmiä minua, Douglas. Sitä paitsi, pituudella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.”
D: ”Älä huoli, ménage à trois Arthurin kanssa ei ole minua kiehtova ajatus. Se tuntuisi... häiritsevältä. Kunhan avitin sinua lähemmäs, jotta pääset nukkumaan kaipaamasi säännösten mukaiset tunnit, Sir.”
M: ”...”
A: ”Pitäisikö meidän pelata totuutta ja tehtävää?”
D: ”Miksi kummassa me pelaisimme sitä keskellä yötä, Arthur?”
A: ”Siksi tietenkin Douglas, että minä olen yökyläilemässä. Ja nämä ovat melkein pyjamabileet. Ja niin niissä tehdään.”
D: ”Kuinka aukotonta logiikkaa, eikö vain Martin?”
M: ”Ei.”
D: ”No, kun kerran nyt olemme kaikki hereillä Carolynin huomaavaisuuden tähden, niin tuskinpa muutama kierros ketään haittaisi.”
M: ”Totta kai se haittaisi, meidän pitää nousta viimeistään puoli seitsemältä aamulla.”
A: ”Mutta Kippari, sitten olisit ainakin pirteä aamulla.”
M: ”Miten niin?”
A: ”Koska pelit piristävät kaikkia, tietenkin. Ja tässä ei voi edes hävitä, joten olisit varmasti loistava!”
M: ”...lopeta se nauraminen Douglas.”
D: ”En naura. Kunhan harjoitan vatsalihaksiani positiivisessa mielessä... en olisi kuvitellut sinua potkijatyypiksi, Martin.”
M: ”Minä sinulle—”
A: ”Kuka aloittaa?”
D: ”Jos arvon kapteeniltamme kysyttäisiin ensimmäisenä.”
A: ”Okei! Kippari, totuus vai tehtävä?”
M: ”...”
D: ”Älä suotta ujostele, Martin. Pimeässä hehkuvat poskesi eivät edes tule näkymään.”
M: ”...totuus.”
A: ”Hyvä on. Olen aina halunnut tietää... Miksei jääkarhujen tarvitse leikata kynsiään?”
D: ”...”
M: ”...”
D: ”Arthur, oletko varmasti ymmärtänyt tämän pelin idean?”
A: ”Totta kai. Martinin pitää kertoa minulle totuus asiasta jonka haluan tietää. Etkö ole aiemmin pelannut, Douglas?”
D: ”Kaiken tämän ajan jälkeen jaksat hämmästyttää meitä joka ikinen päivä, Arthur. Ja joka ikinen yö, näemmä.”
M: ”Niiden ei tarvitse leikata kynsiään, koska niiden pitääkin olla pitkät. Ja ne kuluvat kaiketi jäätä vasten tai jotakin.”
D: ”Sir on siis vallan perehtynyt le bear polarin tapoihin?”
A: ”Hienoa, Kippari! Tiesin että osaisit vastata.”
M: ”Totuus vai tehtävä, Douglas?”
D: ”Hm... tehtävä.”
M: ”Hienoa, Arthur, sinä voit myöskin osallistua.”
A: ”Selvä!”
M: ”Teidän tehtävänne on sulkea suunne ja silmänne ja ruveta nukkumaan.”
A: ”Mutta...”
M: ”Hyvää yötä.”
A: ”...”
D: ”...”
*
A: ”Omenat eivät kuulu safarille.”
M: ”Mhm...”
D: ”Martin... Martin.”
M: ”Mitä nyt?”
D: ”Arthur puhuu unissaan, jos jotenkin et sattunut huomaamaan asiaa, joten voisitko... tökätä häntä kylkeen tai jotakin.”
A: ”Ei, ei, ei... ei violettia...”
M: ”... sillä ei näytä olevan paljon vaikutusta.”
D: ”Eipä tietenkään.”
A: ”Violettia, Kippari.”
M: ”Oliko sinun aivan pakko herättää minutkin, Douglas?”
D: ”No sinähän se olet, jota Arthur unissaan kutsuu.”
M: ”Oletko mustasukkainen?”
D: ”Mitä jos vaikka olisinkin? Tunnen kyllä, että Arthurinkin kädet ovat sinun ympärilläsi.”
M: ”Koska kaikki tietävät etten halua mitään enempää kuin litistyä kahden mustekalan väliin.”
D: ”Minä en tiennyt aiemmin, mutta... kaikilla on omat fetissin—”
M: ”Jos lopetat tuon lauseen, niin vaihdan puolta ja sinä saat ilomielin nauttia Arthurin kanssa syleilystä.”
D: ”No, no, se ei liene tarpeellista.”
M: ”Siinä tapauksessa hyvää yötä.”
D: ”En ole enää väsynyt. Arthur tuhisee jo, joten mitä jos irrottautuisit hänestä ja tulisit hieman lähemmäksi, mon capitain.”
M: ”...yritätkö vihjata mitä luulen että sinä...”
D: ”Mhmm. Mitä kuvittelisit, Martin?”
M: ”E-emmehän me voi. Arthur on vieressä. Arthur. Se on ihan kuin olisi kolmevuotiaan kanssa samassa sängyssä samalla kun...”
D: ”Täydellisen tyytyväisesti untenmailla matkaavan kolmivuotiaan, jonka ei tarvitse tietää mitään...”
M: ”Onko sinulla ollenkaan moraalia, Douglas? Sitä paitsi luulin ettei kolmenkimppa kiinnostanut sinua.”
D: ”Tietenkin minulla on. Eikä kiinnostakaan. Mutta ottaen huomioon, että Arthur nukkuu ja minun taitoni salakuljettajana...”
M: ”Vastaus on yhä ei. Miten sinut saa hiljenemään? Meidän pitää yhä herätä puoli seitsemältä.”
D: ”No mutta, kyllähän Sir tietää vastaukmmpth...”
M: ”Tyytyväinen?”
D: ”Voisin olla vielä paljon tyytyväisempikin, mutta kieltämättä oiva alku.”
M: ”Mi-minun päätäni särkee.”
D: ”Ah, no mikäli niin on...”
M: ”Kyllä on.”
D: ”Hyvä on sitten. Tulisitko silti vähän lähemmäs?”
M: ”...hyvä on.”
D: ”Kauniita unia, mon capitaine.”
M: ”Öitä.”
A: ”Sämpylöitä, hyvät herrat?”
M ja D: ”Voi ei...”
