Love and secrets
Author: ♥ Dracusa ♥, eli minä tietty.
Story: Love and secrets
Beta: Minä, joten vastaan siis kaikista virheistä.
Pairing: H/D, Herm/D ja muitakin parituksia kyllä löytyy.
Genre: Romance, fluffy, drama.
Rating: K-11
Disclaimer: En omista muutakuin juonen, minkä satuin päästäni repäisemään. Kaikki muu, hahmot, maailma, ym, kuuluu tietenkin rakkaalle J.K Rowlingillemme.
Warning: Kaikki romanttinen ja ankara kiroileminen.
Summary: Sota on päättynyt ja jokainen Tylypahkan oppilas on joutunut tulemaan kertaamaan viime vuotensa, mutta kaikki ei sujukkaan niin kuin suunniteltiin. Uusi oppilas saapuu Tylypahkaan, eikä kukaan tunnista häntä. Jotain outoa tapahtuu jälleen ja uusi oppilas liittyy jotenkin salaperäisiin puuhiin, mutta kukaan ei tiedä miten... eikä kukaan tiedä kuka hän on...
A/N: Joo, tämä on ensimmäinen ficcini täällä, joten kommentoikaa rakentavasti (tai vähemmän rakentavasti). Kunhan vain kommetoitte, saatte jokainen sydämmellisen kiitoksen minulta.
Ensimmäinen luku
~Avery Malfoy~
Kuolonsyöjät ovat Atzkabanissa, jopa vanhempani. Ainoastaan minä pääsin pakoon Ankeuttajilta. En tiedä enää minne menisin. Olen epätoivoinen, sanoin kuvaamattoman peloissani. Pimeyden lordi on kuollut. Viime vuoden kertausvuosi alkaisi Tylypahkassa muutaman päivän päästä. En tiedä uskallanko mennä sinne enää. Se kaikki mitä tapahtui, suorastaa riipii sydäntäni, henkeäni, sieluani. Jokainen Tylypahkassa varmaan katselee minua vihaisena, olenhan Kuolonsyöjä, edelleenkin. Pimeyden piirto komeilee vasemmassa kädessäni. Siihenkin kiinnitetään varmaan huomiota ennen pitkää. Opettajathan voi lähettää Ankeuttajat perääni, jos menen sinne. Tai, he eivät voi tehdä sitä muuten kuin Taikaministeriön kautta, mutta kuitenkin. Minua arveluttaa koko vuoden kertaus, koko opiskelu, kaikki. En tiedä mitä tekisin, menisinkö takaisin, vai jäisinkö pois koko vuodelta. Silloin en tosin ole käynyt kouluani loppuun, mutta olisihan sekin parempi kuin Ankeuttajien suudelma... Draco Mafoy käveli pimeitä kujia pitkin, kädet tiukasti taikasauvansa ympärillä. Pitkä, yön musta viitta ympärillään.
Kuolonsyöjien viitta. Draco pysähtyi, kun kuuli huutoja takaansa. Huutoja, joista nuorukainen ei saanut selvää. Ainoastaan hän tajusi huutajan olevan humalassa, äänen sammaloisesta sävystä päätellen. Draco kiihdytti nopeat askeleensa juoksuun. Humalainen henkilö tuli nimittäin vain lähemmäksi ja lähemmäksi häntä. Nuorempi Malfoy oli selvästi kauhuissaan. Humalainen ei nimittäin ollut ottanut pysähtyäkseen, vaan jatkoi hänen perässään.
- Aaaakh..... Kuului Dracon huudahdus, kun hän kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui mahalleen maahan. Hän nousi nopeasti -hieman liiankin nopeasti- ylös ja horjahti hieman. Humalainen oli aivan Dracon takana ja sai viimein otteen hänestä. Malfoy säikähti ja horjahti maahan, kasvot tuota humalaista päin. Humalainen näytti olevan mies, vanhahko mies. Ehkä noin neljänkymmenen hujakoilla. Miehellä oli musta huppari päällään, huppu vedettynä kasvojen suojaksi. Draco ei siis nähnyt miehen kasvoja.
Mies nosti kättään lyödäkseen Dracoa, mutta joku tarttui miehen ranteeseen.
- Jätä hänet rauhaan. Sanoi salaperäinen henkilö humalaiselle miehelle, joka vetäisi kätensä toisen otteesta ja lähti hoipertelemaan pois. Draco oli järkyttynyt, kauhuissaan.
-Anna kun autan sinut ylös. Kuului lempeä miehen ääni. Sama mies, joka juuri pelasti Dracon. Mies ojensi kätensä auttaakseen Dracon ylös. Malfoy tarttui miehen käteen hieman epävarmasti, mutta kuitenkin. Mies auttoi Dracon ylös. Mies näytti suunnilleen saman ikäiseltä, kuin Draco itse. Miehen kasvot olivat nuorekkaat, mutta hyvin miesmäiset. Hiukset mustat kuin tuhka, silmät vihreät kuin smaragdit.
Harry Potter.... Kävi ajatus Dracon mielessä, kun hän näki miehen silmät ja hieman tutut kasvon piirteet. Miten hän oli onnistunutkaan niin kauan olla ajattelematta perivihollistaan. Hän kuitenkin ihmetteli,
miten Harry voisi olla ilman pyöreitä lasejaan...- Olen Harry Potter. Kuka sinä olet? Mies kysyi, eli siis Harry. Draco oli hämillään, todella hämillään. Mies todellakin oli Harry Potter -ilman lasejaan-. Potter ei tunnistanut häntä, se oli todella kummallista. Olihan Draco muuttunut kesän aikana, muttei sentään niin paljoa, ettei häntä tunnistaisi. Samat platinan vaaleat hiukset, jään harmaat silmät ja oikein miehekäs olomuoto. Oikeastaan todella seksikäs. Draco mietti hetken minkä sanoisi nimekseen.
- Olen Dra-... siis Avery Malfoy...
****
Draco nousi istumaan, hieroi samalla silmiään. Hän venytteli vielä käsiään ja vartaloaan, oikein kissamaisesti ja aukaisi vasta sitten silmänsä. Nuorukaisen katse kiersi huonetta, hän ei tunnistanut sitä. Hetken hän mietti missä oli ja mitä teki siellä, kunnes muisti edellisillan...
- Tule luokseni, asun tässä lähellä. Harry oli pyytänyt ja Draco oli vain nyökännyt hyväksyen tarjouksen.
He olivat kävelleet vain muutaman korttelin läpi ja olivat sitten huomanneet pian pienen omakotitalon.
Sisällä talossa oli ollut hieman sekaista, mutta kuitenkin oikein kodikasta. Harry oli näyttänyt vieraalleen huoneen, vessan, kaikkein tärkeimmät.
Harry oli mennyt pian omaan huoneeseensa ja Draco oli riisunut vaatteensa, jättäen vain bokserit päälleen.
Hetken päästä talossa oli kuulunut vain kahden ihmisen kuorsaus...Draco ei voinut uskoa tätä todeksi. Hän oli mennyt Harryn kotiin. Ilman vastusteluja. Hänen vihollisensa kotiin. Harryn, jota hän niin paljon vihasi. Mutta hänellä ei toisaalta ollut paljoakaan vaihtoehtoja, asuinsijaa eikä kattoa pään päällä ollut.
Koputus kuului huoneen ovelta ja Draco havahtui mietteistään. Ovi aukesi, ja kukas muukaan ovella olisi ollut virnistelemässä, kuin Harry Potter.
- Sinähän olet jo hereillä Avery. Tule keittiöön, kun olet pukenut. Harry sanoi hymyillen ja häipyi ovelta keittiöön. Draco tuhahti ja nousi sängyltä. Hänen katseensa kiersi huoneen vaaleissa tapeteissa ja valkoisissa kalusteissa. Aika väritöntä ja hieman kirkasta Dracon makuun. Musta sopisi paremmin hänen mielestään. Draco otti eiliset vaatteensa, mustat tiukat nahkahousut ja valkoisen hihattoman paidan ja tunki ne päälleen. Kuolonsyöjien viittaa hän ei edes viitsinyt laittaa päälleen, joten hän päätti mennä näin keittiöön.
Harry istuskeli keittiön pöydän ääressä, lueskeli samalla lehteä ja siemaili välillä kupistaan mustaa kahvia. Draco käveli pöydän ääreen, missä oli myös hänelle kuppi kahvia ja kaksi paahtoleipää. Hän istuutui ja piti katseensa Harryssa. Harryn nostaessa katseensa lehdestä Dracoon, käänsi Draco vaivautuneena katseensa aamiaiseen. Hän otti kupin käteensä ja siemaisi kahvia. Ihanan kofeiinin maku hivelöi Dracon makunystyröitä.
- Oletko muuten sukua Draco Malfoylle? Kysyi Harry yllättäen, sai Dracon nielaisemaan kahvin väärään kurkkuun. Hetken Draco yski hieman, mutta rauhoittui sitten.
- Öö... tuota.... Tavallaan... Draco vastasi hiljaa ja epävarmasti.Hän ei tiennyt nimittäin kannattiko hänen sanoa olevansa -muka- itsensä serkku tai muuten sukulainen. Harry laittoi lehden pöydälle ja katsoi tarkaan Dracoa. Harryn mietteliäs ilme sai Dracon hieman ärsyyntyneeksi ja vaiteliaaksi. Hän jatkoi aamiaistaan, eikä sanonut mitään. Harry ei viitsi enää kysellä, hänestä Dracon reaktio oli outo. Mutta toisaalta, se oli ihan ymmärrettävää, kun ajatteli Dracon Kuolonsyöjä taustaa. Keittiössä oli ahdistavan oloinen hiljaisuus, kun kumpikaan ei sanonut mitään. Draco sai syötyä aamiaisensa ja juotua kahvinsa. Hän oli juuri nousemassa pöydästä, kun Harry sai möläytettyä ilmoille uuden kysymyksen...
- Oletko jästi vai velho? Draco räjähti nauruun ja istui uudelleen tuolille, ettei vain tippuisi lattialle. Hän nauroi pitkään, oikein jään kylmällä äänellä. Harry meni hämilleen, hän ei tietänyt mikä oli niin hauskaa. Hetken aikaa vei, ennen kuin Draco sai rauhoitettua jälleen itsensä.
- Olen ihan velho, niin kuin sinäkin Harry. Draco vastasi sitten ja pyyhki naurun kyyneleitä silmistään. Harry huokaisi helpotuksesta ja naurahti itsekkin hieman.
- Ja minä kun ajattelin sinun olevan jästi, Avery. Harry sanoi ja virnisti hieman. Draco katsoi Harrya silmiin, unohti kaiken muun.
- Avery? Mikä sinun tuli? Harry kysyi sitten, hän huomasi Dracon menneen ihan sanattomaksi ja tuijotti vain häntä. Draco säpsähti ja siirsi katseensa sitten pöytään, mutisi hiljaa samalla. Hän ei itsekkään tiennyt, miksi hän vaipui ajatuksiinsa ja jäi tuijottamaan toisen silmiä. Harryn silmät olivat vain niin... kauniit. Draco nousi ylös tuolilta ja meni takaisin huoneeseensa. Hän tarvitsi aikaa miettiä.
Hän meni ikkunan luokse ja istui ikkunalaudalle. Dracon katse oli huoneen seinässä, mutta ei kauaa. Hän nimittäin käänsi katseensa ikkunasta ulos. Ulkona oli valoisaa, paljon jästilapsia leikki pihamailla. Lähellä näkyi vihreä puiston tapainen aukea alue. Omakotitaloja oli tien vierustat täynnä. Isoja ja pieniä, vaaleita ja tummia. Dracon katse kiinnittyi tien päähän. Näkyi vihreä välähdys ja sinne ilmestyi kaksi henkilöä. Ketkä kaksi, sitä ei Draco nähnyt. Mutta sen Draco huomasi, henkilöt tulivat sitä taloa kohti, missä hän oli ja he kävelivät käsi kädessä...
Harry jäi keittiöön, hieman hämillään tosin.
Avery käyttäytyi todella oudosti... Sanoinkohan jotain väärin...? Harry pohdiskeli mielessään. Hän raapi niskaansa varmaan tunteja, siltä hänestä ainakin tuntui. Hän ei liikkunut paikaltaan muuten, kuin vain kävelläkseen ympyrää. Harry ei halunnut sillä hetkellä mitään muuta, kuin selvittää mitä hän oli sanonut väärin tai miksi sitten Avery oli käyttäytynyt niin oudosti. Hän ei ollut tuntenut Averya, kuin vasta joitain tunteja, mutta silti Avery tuntui harvinaisen tutulta.
Yhtäkkiä soi ovikello. Harry säpsähti ajatuksistaan ja syöksyi eteiseen. Ryhdistäydyttyään, hän avasi oven. Hänen suunsa aukesi hämmennyksestä.
- Hermione! Ron! Harry huudahti ja halasi molempia. Hermione ja Ron hymyilivät ja halasivat Harryä. Kolmikko menivät olohuoneeseen ja Harry lähti keittiöön hakemaan kaikille kahvia. Hän tulikin takaisin olohuoneeseen kahvikupit tarjottimella, kahvikupit täynnä mustaa kahvia. Ihanan kofeiinin tuoksu levittäytyi taloon. Hän laski tarjottimen olohuoneen pienelle sohvapöydälle ja istui itse nojatuoliin. Hermione ja Ron istuivat viereisellä sohvalla. Jokainen otti yhden kahvikupin käteensä tarjottimelta ja alkoi juomaan kahviaan hiljaisuuden vallitessa. Ennen kuin he kerkesivät edes suutaan avata puhumisen aloittamiseksi, ilmestyi Draco, huoneen ovelle. Hän nojasi ovenkarmiin ja katsoi Hermionea ja Ronia. Hän oli nähnyt heidän tulevan talon pihaan, ennen kuin ovikello oli soinut.
- Ai, Avery. Liity sinäkin vain seuraamme. Harry sanoi hymyillen, kun hän huomasi nuoren herran tulleen olohuoneeseen. Draco istui toiselle nojatuolille, piti katseensa Harryssä, Hermionessa ja Ronissa. Hän ei tohtinut sanoa mitään.
- Tässä ovat ystäväni Hermione Granger ja Ron Weasley. Ron, Hermione. Tässä on Avery Malfoy. Harry esitteli heidät toisilleen ja siemaisi kahviaan. Hermionen ja Ronin suut aukesivat hämmistyksestä.
Avery Malfoy.Kaikki olivat hiljaa, joivat vain kahviaan. Dracokin oli hakenut itselleen kupin kahvia keittiöstä. Istui jälleen nojatuolissa, katsoi vain lattiaa. Ja niin teki kaikki muutkin.
- Emme tainneet kertoa syytä, miksi tulimme luoksesi? Hermione tajusi. Hän katsahti jokaiseen ja otti sitten Ronia kädestä kiinni. He saivat oitis Harryn ja Dracon mielenkiinnon.
- Sinä varmaan tiedätkin, että joudumme käymään viime vuosiluokan uudestaan? Hermione kysyi ja Harry nyökkäsi vastaukseksi.
- Tylypahkaan on siis tulossa myös joitakin Kuolonsyöjiä, oppilaita siis. Hermione jatkoi ja siirsi katseensa lattiaan. Hänestä Kuolonsyöjät olivat liian vaarallisia. Vaikkakin he olivat Tylypahkan oppilaita. Ron siirsi myös katseensa lattiaan, Harryn suu vain aukesi hetkisestä hämmennyksestä. Hän ei ymmärtänyt miten McGarmiva voisi antaa Kuolonsyöjien tulevan kouluun. Dracon kasvoille muodostui oikein Luihuismainen hymy.
- Tuleeko myös Draco Malfoy? Harry kysyi ja Dracon ilme muuttui yhä Luihuismaisemmaksi. Kukaan ei tosin tainnut huomata sitä, he eivät edes muutenkaan olleeet tajunneet Dracon oikeaa henkilöllisyyttä.
- Emme tiedä. Malfoysta ei ole kuulunut mitään sodan päätyttyä. Hän vain... katosi. Ron vastasi Harryn kysymykseen. Dracolla oli vaikeaa pitää pokkansa, mutta onnistui siinä kuitenkin täydellisesti.
- Katosi? Voiko sellainen edes olla mahdollista? Onhan jonkun täytynyt nähdä hänet... Harry kyseli ihmeissään. Draco suorastaan räjähti nauruun. Kaikki kääntyvät katsomaan nauravaa Dracoa. Harryn kysymykset ja ihmettely oli todellakin hauskaa, Dracon mielestä.
- Mikä on noin hauskaa? Ron kysyi Dracolta, kun hän sai itsensä rauhoitettua hieman.
- Draco Malfoyn "katoaminen" on hyvinkin mahdollista. Hän on kuitenkin mestari piiloutumaan. Draco sanoi ja hymyili jälleen Luihuismaisesti.
- Ja, mistä sinä sen tiedät? Ron kysyi närkästyneenä. Häntä ärsytti, kun toinen ei ottanut tilannetta vakavasti.
- Ron, rauhoitu. Hermione yritti rauhoitella Ronia. Ron, kun näytti hänestä jo olevan liian suuttunut.
- Avery on sukua Dracolle. Etkös sinä niin sanonutkin, Avery? Harry kysyi ja katsoi Dracon kasvoja. Hän muistutti niin paljon Dracoa. Draco meni hiljaiseksi, eikä sanonut mitään. Hän vain nyökkäsi pienesti. Hermione ja Ron katsahtivat toisiaan ja siirsivät vasta sitten katseensa uudelleen Dracoon. Draco nousi ylös, laittoi tyhjän kahvikuppinsa pöydälle ja lähti huoneesta. Hermione, Ron ja Harry jäivät vain katsomaan hänen peräänsä.
- Mikä hänelle tuli? Ron kysyi lopulta ja katsoi Hermioneen ja Harryyn.
- Hän ei näköjään halua puhua Dracosta, varsinkaan sukulaissuhteesta häneen. Hermione vastasi hiljaa. Hän katsoi Harryyn kysyvästi, joka vain pyöritti hieman päätään.
- Hän meni samanlaiseksi, kun kysyin, onko hän sukua Malfoylle. Hänhän on Malfoy myös. Harry tajusi vastata ja laski katseensa lattiaan. Hän oli itsekkin hämmentynyt, mutta samalla myös harmissaan. Hänen olisi pakko selvittää, mikä vaivasi Averya...
A/N2: Anteeksi, jos tuli hieman tylsä luku, mutta tässä tämä nyt kuitenkin on
. Tämä luku vaikuttaa enemmänkin protologilta, kuin ensimmäiseltä varsinaiselta luvulta. Mutta.. Ensi luvussa sitten tapahtuukin
.
