Nimi: Älä mene
By: rmv
Genre: lievä angst, hurt, oneshot
Fandom. Twilight
Ikäraja: S
DC: en omista muuta kuin mielikuvituksen. Hahmot ovat Meyerin.
Summary: Carlisle on lähdössä Italiasta
A/N: Eräs facebooktoverini sai minut pohtimaan Aroa ja Carlislea ja lopputulos on tässä. Ja suomennos tuolle Io lo so tesoro mio, lo so on Minä tiedän sen aarteeni, minä tiedän. Aro/Carlislea on vain pakko levittää^^ Julkaistu myöskin Be Safe foorumilla.
Älä mene
Aro hiveli nuoren vampyyrin sileää poskea pehmein sormin. Mies oli yksi kauneimmista kuolemattomista joita Aro oli elämänsä aikana nähnyt. Eikä kauneus rajoittunut vain jumalaiseen ulkokuoreen, vaalealla miehellä oli myös tavattoman puhdas mieli. Ahneus ja itsekkyys olivat vain pienen pieni osanen, muuten niin heleää ajatuksenkulkua. Ajatukset olivat kuin kultasiipisiä perhosia, kauniita katsella, Aro mietti. Hän kosketti peukalollaan miehen huulia.
Vaalea mies kohotti katseensa tummanpunaisiin silmiin ja nosti sormensa Aron kädelle. Hellästi nuorempi vampyyri painoi kylmän käden poskelleen ja suuteli valkeaa rannetta. Tumma mies nosti toisen kätensä ja silitti hyväilevästi silkkisiä hiuksia. Vaalea vampyyri sulki silmänsä. Hän antoi huultensa vaeltaa Aron kädellä, suudellen lopulta kyynärtaivetta.
”Älä mene”
Kuiskaus jäi miesten välille kuin muuri. Vaalea mies avasi silmänsä hitaasti ja kohotti ne vakaasti toisen kasvoihin. Aro tiesi vastauksen ilman että nuorukainen sanoi mitään. Hän laski kätensä toisen leuan alle ja kumartui. Mies painoi lempeästi punaiset huulensa vaalean miehen huulille. Nuorempi vastasi katkeransuloiseen suudelmaan. Aro nousi ylös ja perääntyi muutaman askeleen. Vaalea mies näytti surulliselta.
”Minä en voi elää täällä, Aro”
Tumma vampyyri nyökkäsi ja käänsi selkänsä. Vakain askelin Aro käveli ovelle. Käsi oven kahvalla, hän pysähtyi ja kuiskasi:
”Onnea matkaan, toivon että löydät etsimäsi”
”Aro… Aro minä rakastan sinua”
Tunnustus oli kuin pidätelty huokaus, joka oli kuin varkain livahtanut vaalean miehen huulilta. Vanhemman vampyyrin ääni oli tukahtunut:
”Tiedän Carlisle. Io lo so tesoro mio, lo so”
Aro katosi pimeään käytävään. Kultaiset silmät tuijottivat epävarmoina avoimelle ovelle. Lopulta Carlisle kokosi itsensä ja asteli samaiseen pimeään käytävään. Hän sulki oven perässään.
