Pilkukas sateenvarjo (S)

[Mustekehrääjä]

Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Ikäraja: S
Genre: Jotain… pelkkiä ajatuksia… ei tätä oikein voi luokitella
Yhteenveto: Unohtuneen sateenvarjon ajatuksia
A/N: Osallistuu Tajunnanvirtaa-haasteeseen.
Tulipas tämmöinen kirjoitettua ravintolassa servietille, kun olin saanut syötyä. Aikas hassuhan tästä tupsahti…

Pilkukas sateenvarjo

Sateenvarjo oli unohtunut eteisen nurkkaan. Se oli väriltään kirkkaan keltainen, kokonaan punaisten pallojen täplittämä aivan kuin sillä olisi ollut vesirokko.

Ulkona satoi oikein urakalla ja sateenvarjo tunsi olonsa katkeran yksinäiseksi ja hyödyttömäksi. Se mietti Charlotten auringonlaskunpunaisia kiharoita, jotka liimautuivat nyt pisamaisia poskia vasten, kun sateenvarjo ei ollut tyttöparkaa suojelemassa. Miten turhauttava ajatus olikaan! Kunpa sateenvarjo olisi voinut pomppia Charlotten luokse ja levittää varjonsa tämän ylle. Mutta Charlotte oli unohtanut sateenvarjon, joka saattoi vain odottaa ja toivoa.

Seuraavana aamuna sateenvarjo otettiin mukaan. Se ei ollut Charlotte, mutta silti varjon täytyi avautua, suojella seitsenvuotiasta Mikea sateelta. Mike ei ollut yhtä mukava kuin Charlotte, tämän käsi puristi liian lujaa eikä kynsiä ollut aikoihin leikattu. Silti sateenvarjo oli onnellinen, sillä oli taas joku, jota suojella pisaroilta.

Eikä sateenvarjo enää välittänyt, kun näki Charlotten viikon päästä. Tytöllä ei ollut enää pilkukasta sateenvarjoa, vaan vaaleanpunainen. Mutta pilkukas sateenvarjo ei osannut olla katkera, sillä se oli nyt Miken, ei Charlotten.

[Mustekehrääjä]

Ohgod, luulin vastanneeni tähän kommenttiin! Noo, vastaan nytten, anteeksi hitauteni.

Chelsey, teit mut järjettömän onnelliseks kommentillasi. Ihanaa saada joku leijumistilaan tämmösellä nopealla tajunnanvirralla ah. Kiitoksia kovasti! Tämän järkevämpään en nyt pysty, anteeksi.

[Chuva]

Tää oli tosi kiva!

Pilkukas sateenvarjo oli sympaattinen ja alun surkeudestaan huolimatta loppujen lopuksi aika mukautuvainen. Viikossa siitä tuli Miken sateenvarjo ja sitten ei varmaan enää haitannut, vaikka poika ei leikannutkaan kynsiään yhtä usein kuin uuden sateenvarjon mukaan lähtenyt Charlotte.
Ja tykkäsin tosta alun vesirokko-vertauksesta paljon Se teki sateenvarjosta jotenkin helposti lähestyttävän (... Kuulostaapa järkevältä).

Kaiken kaikkiaan ihana pieni teksti, tällaisia on aina ihanaa lukea!

Tom^^

[Ainu]

Ihana! (: Musta tuntuu, että toi vesirokko-vertaus saa ihmiset samaistumaan siihen sateenvarjoon.
 Multa ainakaan ei tuu läheskään yhtä hyvää tajunnanvirtaa, vaan se muistuttaa mielipidetekstiä... No, jokainen tavallaan...

[yami]

Kommenttikamppanjasta hyvää iltaa yötä! Tykkäsin kovasti! Harvemmin tälläisia ideoita varmaan tulee keksittyä ellei tajunnanvirtaillessa (ainakin itsesensuuri on mulla liian kova ).

Sateenvarjon tekeminen eläväksi oli aika herättelevää - melkein teki mieli mennä paijaamaan omaa sateenvarjoa (jota ei muuten ole). Kielikuvat ja vertaukset olivat tosi mielenkiintoisia ja hauskoja ja useimmat niistä varsin osuviakin (kuten pilkullisuus ja pomppiminen). Miken kynsien kuvaaminen toi tavallaan sateenvarjon lähemmäs lukijaa - kuka tahansa osaa kuvitella pitkien kynsien pureutumisen ihoon, joten lukija asettui aika nopsasti sateenvarjon kaveriksi.

Ja löysinhän minä vähän elämää syvempääkin opetusta tältä tekstiltä - niin vain tilanteet ja ihmiset muuttuvat, mutta silti sitä voi olla, kaiken jälkeen, varsin onnellinen.

Kiitos!

(Ja anteeksi kommentin lyhyys, mutta kun kommentoitavaa tekstimäärääkään ei ollut aivan massiivisesti...)

[Mustekehrääjä]

Oumaigaad! Oon luullut vastanneeni näihin kommentteihin, mutta en sitten näköjään... anteeksi.

Tom^^, ihanaa että tykkäsit! Ei multa oikeen tähän paljoo vastattavaa ole, mutta teit meikän kovin iloiseksi kommentillasi.

Samoin Ainu, kiitoksia kovasti kommentistasi. Mukavaa, että viitsii edes jotain jälkeä pistää, arvostan sitä. Aika jännä, että tästä tuli semmonen fiilis sulle.. mielipideteksti. Voisihan se tavallaan ollakin, kun nyt rupee ajattelemaan.

Iltoja iltoja, yami! Itsekin yllätyin tästä tekstistä kovasti. Mutta tajunnanvirta on hauska juttu... Nähtävästi tajunnanvirtani tosiaan halusi kehitellä tästä jotain opetusta, mikäs siinä. Mukavaa että pidit, eikä kommenttisi todellakaan mikään lyhyt ole. Itsekään tuskin pääsen kovin pitkiin sepustuksiin kommentoidessani.