Fandom: Disney Herkules/Notre Damen kellonsoittaja
Ikäraja: S
Genre: Romance, Fluff
Pari: Esmeralda/Meg
Yhteenveto:
Jos nyt pyytäisit jäämään, en epäröisi hetkeäkään. Haasteet: One True Something (Disneyn animaatiot), Hieman erilainen songfic
A/N: Tuossa kohta tulee kohta, jossa lukee
Music: Oikeesti by Finlanders. Silloin laitatte ko. kappaleen soimaan YouTubesta. Ja kommentit olisivat kivoja
Oikeesti vai leikisti?Huomasin ensimmäiseksi sinun kauneutesi, peitellyn haurautesi. Tulit lähemmäs minua toisin kuin muut. Hauraan ulkomuotosi alle kätkeytyi tulinen sielu, jota syntyperäni ei pelottanut. Houkuttelit minut mukaasi tähän puutarhaan. Siihen asti olin tavannut vain toisenlaisia naisia, joista kukaan ei ollut aiheuttanut samanlaista reaktiota minussa. Tarvetta tulla hyväksytyksi, rakastetuksi.
Viaton flirtti, hellät kosketukset, kevyet suudelmat poskelle, ne kaikki ovat ihania. Sen pidemmälle emme menneet ensimmäisellä kerralla. Halusin lisää, mutta minun oli hillittävä itseni. En halunnut säikäyttää sinua. Läheisyytesi on huumaavaa, en haluaisi päästää sinusta irti. Kukaan Pariisissa ei ole koskaan hallinnut ajatuksiani samalla tavalla kuin sinä. Yöllä unissani näin sinut, päivällä näytit livahtavan tyhjille kujille.
Jos nyt pyytäisit jäämään, en epäröisi hetkeäkään. Mustalaisilla ei ole kotia, jota kaivata. Meille koti on siellä, missä me olemme. Seurassasi tunnen olevani kotona.
Kuunvalo heijastaa vaaleaa marmoria, jolla istut ja nielaisen jännittyneenä. Kaikki tai ei mitään, niin minulle on opetettu.
”Meg?” sanon astuessani lähemmäs ja heitän sinulle valkoisen kukan, jonka nimeä en oppinut vielä. Se on hauras, puhdas, kuten sinäkin.
”Esmeralda”, katsot minua kummastuneesti ja nappaat kukan ilmasta kiinni.
(Music: Oikeesti by Finlanders)Istun viereesi, meidän jalkamme koskettavat toisiaan ja mietin, miten aloittaa. Tiedän, ettei sinun ja sankaripojan välillä ole mitään, mutta silti en ole varma itsestäni. Outoa, aina ennemmin olen ollut tyyni ja rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Pystyn kyllä tähän. Henkäisen syvään ja nojaudun nopeasti puoleesi. Hätkähdät ja käännyt sivuttain minuun.
”Esmeralda?” kuiskaat hämmentyneenä ja huomaan punan kohoavan kasvoillesi.
”Kaikki hyvin”, vakuutan ja haen lupaa silmistäsi. Minun piti olla viettelijä, se joka tekisi aloitteen. Silti minä tunsin sinun huulesi omillani. Haparoimme arasti toistemme huulilla, kumpikaan ei ollut varma, mitä tehdä.
Nautimme toistemme läheisyydestä, kietoudumme varovaisesti yhteen. Koko ajan mieltäni kalvaa pelko, että joku tulee. Sama näkyi silmistäsi, kun huulemme koskettivat toisiaan uudestaan tällä kertaa varmemmin.
”Meg?” suuni tuntuu kuivalta pelon palatessa. Vaikka suutelit minua, se ei tarkoita, että vastaisit tunteisiini, muistutin itselleni.
”Niin, kultaseni?” kuiskaat korvaani ja sipaiset huuliani kukalla. Näytät hallitsevan tilanteen täysin toisin kuin aikaisemmin. Nyt roolimme ovat vaihtuneet ja minä olen epävarma tyttö sinun ollessa viettelijä.
”Minä oikeasti pidän sinusta”, saan kuiskattua tukahtuneesti ja katson silmiisi tukea hakien. Hymyilet, mutta en osaa sanoa oletko huvittunut vai ilahtunut. Sekunnit, minuutit, en ole varma, valuvat ajan ikuisuuteen ja katsomme toisiamme.
Sydämeni valtaa pelko, entä jos tämä on sinulle vain leikkiä?
Hiljaisuuden rikkovat sanasi, jotka luen huuliltasi kykenemättä luottamaan korviini.
”Jäätkö siinä tapauksessa luokseni?”
***
Fin
