Kirjoittaja Aihe: Holmes NYC: Surutyötä, K-11, Sherlock Holmes/Irene Adler  (Luettu 2136 kertaa)

starseeker

  • ***
  • Viestejä: 76
  • touché
Nimi: Surutyötä
Kirjoittaja: Kani
Ikäraja: K-11
Genre: Drama, vähän angst
Sarja: Holmes NYC (Elementary)
Paritus: Viittauksia Holmes/Adleriin
Varoitukset: Henkilö, joka on huumeiden vaikutuksen alaisena, ei mitään graafista tai ällöttävää. Kiroilua.

AN: Koska halusin kirjoittaa jotain Elementaryn Sherlockista. Seuraan sarjaa Suomen tahdissa, joten en tiedä esiintyykö kuuluisa neiti Adler siinä, mutta otin hänet toiseksi osapuoleksi kuitenkin.



Surutyötä



Minä tein sen vain koska sinä -

Tyhjyys.

Ei tunteita.

Nälkää?
Ei, tuskinpa.

Sehän olisi mahdotonta.

Lämmin olo valtasi kehoni, tuntui kuin painuisin hitaasti läpi kaakeleista, jonnekin pois, pois toisten ulottuvilta.

Pois omista muistoistani.

Irene Adler.

Jos olisin ollut selvä -

Hah, kissa.

 - nimi olisi saanut karvaan maun kielelläni.

Perhanan viettelijätär, myrkyllinen käärme.

Nauroin kissalle, oloni oli vapaa.
Kipua ei ollut olemassa.

Eikä ollut sinuakaan.
Meitäkään.
Koskaan ollutkaan.

Himokin oli kadonnut.
Sammunut.
Puhallettu pimeäksi ja lukittu alitajunnan varastohuoneistoihin, jossa -

- koputusta. Narinaa.

"Mitä helvettiä, tyyppi!"
"Ei jumalauta, tulkaa kattomaan! Jätkä on ihan sekasin!"
"Pölli sen rahat! Pölli sen rahat!"
"Ei täällä ole mitään! Vittu."

Ilmavirta.
Olisi pitänyt koskea, mutta -

Surinaa.
Mehiläisiä.
Vihaisia mehiläisiä laatikossa.

Klassinen musiikki oli aina niin kaunista.

- jätit minut yksin.
« Viimeksi muokattu: 17.02.2015 07:59:47 kirjoittanut Kaapo »
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.

Clearwater

  • Sudentuoja
  • ***
  • Viestejä: 313
  • chaos born in candlelight
Ai että tää oli hauska : D

Lainaus
Jos olisin ollut selvä -

Hah, kissa.

 - nimi olisi saanut karvaan maun kielelläni.

Ehdoton suosikkini^^ Pitää vieläkin yrittää pyyhkiä jotain sairasta virnettä naamalta. Mielestäni tässä oli kumman sherlockmainen sävy. Rakentava jää nyt unholaan ihan kokonaan, anteeksi. Sanon kuitenkin, että tykkäsin tästä.
it's hard to light the candle,
easy to curse the dark
instead.

starseeker

  • ***
  • Viestejä: 76
  • touché
Kiitoksia kommentista, Clearwater :3 Itsekään en ole mikään mestari rakentavien kommenttien saralla, joten eipä haittaa. Kaikki kommentit on kivoja. Hienoa, että sain sherlockmaisen sävyn välittymään lukijalle, oli nimittäin aluksi vähän epävarma olo sen suhteen.
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Tänpäiväisen episoodin perusteella sanoisin, että (SPOIL!) kyllä me vielä Irenestä kuullaan!

Olipas jännä ficci. Hyvin runomainen, oikukas ja... melankolisen ankea. Täytyy myöntää, että olen tämän fandomin suhteen ollut hyvin varovainen, jopa vastahakoinen ja ennakkoluuloinen, mutta alan lämmetä tässä pikkuhiljaa. Ovathan ne hahmot kuitenkin erilaisia kuin... niin, BBC:n versiossa. Tuli sekin nyt sitten vedettyä mukaan, vaikka yritin välttää vertailua.

Joka tapauksessa, pidin kovasti tämän tekstin tunnelmasta. Kuinka mukana on niin sekavuutta, katkeruutta kuin itsepetostakin. Vai onko se itsepetosta? Se että minä tein sen vain koska sinä. Hmm. Niin. Tästä on vaikea sanoa, onko mikään absoluuttisesti totta, mitä on oikeasti tapahtunut, vai selitteleekö Sherlock jotain itselleen. Ja se tekeekin kaikesta astetta kiinnostavampaa.

Tuot tässä onnistuneesti esiin Sherlockin inhimillisyyden, viat ja heikkouden ja tunteet, joita ei muka ole. Vaikka teksti on lyhyt, se ei ole reikäinen, ei laisinkaan. Kaikki kerrotaan, jopa sillä tavalla, ettei varsinaisesti kerrota suoraan. Ja se on hienoa.

Kiitokset tästä, kyllähän näitä Elementary-ficcejä onkin kivaa lukea, vaikka alun perin toisin ajattelin. :)
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

starseeker

  • ***
  • Viestejä: 76
  • touché
Kiitos, Susimus. Siltä tosiaan näyttää, että Irene on osa Sherlockin menneisyyttä Elementaryssakin.

Häpeäkseni en ole vielä ehtinyt katsomaan yhtäkään BBC:n Sherlock-sarjan jaksoa, olen vain lukenut muutaman kirjan ja katsonut sen elokuvan, jossa oli Robert Downey Jr. ja Jude Law. Ehkä siksi olin itse avoimempi sarjalle ja siitä kirjoittamiselle, mene ja tiedä. Mutta hienoa, että alat pitää Elementary-ficeistäkin :3

Teksti on lähinnä tajunnanvirtaa, joten en ajatellut Sherlockin motiiveja sitä kirjoittaessani. Kuitenkin, nyt kun mainitsit itsepetoksen, niin siitä kai juuri on kyse. Niin tässä kuin sarjaa edeltävissä tapahtumissakin (eli Sherlockin huumekoukussa). Muistaakseni mies totesi jossain jaksossa Watsonille, että huumeita käytetään aistien sammuttamiseen, jolloin väkisinkin eristäytyy muusta maailmasta. Tiivistettynä voisin todeta, että neiti Adlerin täytyy olla hitonmoinen nainen ;D Tai sitten Sherlock on viileän päättelykuorensa alla oikeasti vain isäongelmiinsa eksynyt pikkupoika, joka ei kestä tunnepuolen pettymyksiä.

Mutta ennen kuin uppoan täysin keittiöpsykologointiin, kiitän vielä kerran kommentista lähetän tämän vastauksen.

You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.