Kirjoittaja Aihe: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina / S  (Luettu 6859 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina / S
« : 13.10.2009 16:03:17 »
Nimi: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Angst, jonkinlainen runo
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Tiivistelmä: Taru Severuksen ja hänen Lilynsä.
Kirjoittajan sana: Sain tähän inspiraation lukiessani Kalevalaa. Tässä ei ole tiettyä runomittaa, vaan johtoajatuksinani olivat neljän rivin säkeet ja hivenen vanhahtava kieli. Tämä ficci menee Sataseen sanalla 026. Toverit.




Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina

Severus pieni poikanen
koko lapsuutensa kärsi.
Milloin oli äiti onneton,
milloin vihaisena isä.

Tottui poikanen riitelyyn ja
vihasta lentäviin lautasiin,
oppi korvansa hän sulkemaan ja
huomaamattomaksi tekeytymään.

Eräänä päivänä lämpöisenä
muutti naapuriin perhe.
Severus kyykisteli pensaan takana,
utelias kun oli, yksinäinen.

Ensimmäiseksi näki hän tytön,
Severusta hitusen vanhemman.
Kivaltahan tuo näytti, lempeältä,
ehkä hänestä saisi toverin.

"Tylsää muuttaa, en ala, ärsyttää,
nälkä on, rupean itkemään",
niin lasketteli tyttö nopeasti ja
Severuksen valtasi harmistus.

Tyttö oli hemmoteltu, pilalla,
sellaista toveria ei Severus halunnut.
Tyttö nyrpisti nokkaansa rumasti
ja Severus kääntyi lähteäkseen.

Vaan kuuli hän takaansa toisen äänen,
nauravan, laulavan, kuplivan:
"Älä valita, Petunia, nyt on näin."
Johan se kuulosti joltakin!

Kääntyi Severus ympäri ja ilostui,
kaunis oli äänenkantaja!
Tyttö oli ehkä Severuksen ikäinen,
punahiuksinen, -poskinen, -vaatteinen.

"Niin sitä pitää, Lily", sanoi tyttöjen isä.
Lily, Lily, Lily, maisteli Severus nimeä.
Johan se olisi kelpo nimi toverille!
Lily ja Severus, leikkitoverit!

Vaan sattuipa niin kehnonlaisesti,
ettei Severus ujouttaan voittanut.
Vuodenpäivät vierivät ohitse ja
Severus vain tuijotti kaihoten.

Ei räiskyvää Lilyä uskaltanut lähestyä,
ei tyttö ollut ikinä yksinään.
Aina isä, äiti tai Petunia.
Severus ei koskaan.

Sitten erään kerran, hyvin kivan kerran,
oli Severus vakoilemassa tyttöjen leikkejä.
Jo sattui niin, että Severus sen näki -
taikuutta, sitä oli Lilyssä, oli, oli!

Severus pieni poikanen ilostui,
ihastui, rakastui, pakahtui, räjähti.
No, ei räjähtänyt sentään,
johan se olisi surkeaa ollut.

Severus jatkoi vakoiluretkiään,
puri nyrkkiään, kun nauratti niin.
Petunia oli tyhmä, ei taikuutta yhtään,
mutta Lily oli Severuksen sieluntoveri.

Autsh, jäi Severus tytöille kiinni,
se oli perin ikävää ja tukalaa,
rupesi Petunia huutamaan, mokoma.
Sitten Severus oli hyvin surullinen.

Vaan sepä sattuma mahdollisti sen,
että tuli Lily Severukselle puhumaan.
Tyttö kyseli noituudesta, uskoi.
Poika oppi, miten olla onnellinen.

Yhdessä aloittivat he Tylypahkan,
koulun noidille ja velhoille.
Hetken he olivat niin onnellisia.
Mutta vain hetken verran.

Oli Lily Rohkelikossa, hyvissä,
ja Severus Luihuisessa, pahoissa,
jos näin mustavalkoisesti ajateltiin,
kuten yleensä ajateltiinkin.

Eivät he keskenään riidelleet,
eivät toki, tovereitahan olivat,
riitelivät muut heidän puolestaan,
heidän välinsä sotkien, pilaten.

"Kuraverinen", anteeksiantamaton sana.
Sitä Severuksen ei olisi pitänyt sanoa.
Sen hän kuitenkin sanoi vahingossa,
tahallaan, vahingossa, tahallaan.

Ei tullut Lily enää koskaan hänelle
kainaloiseksi, ei vaatimattomaksi toveriksi.
Oli Severus yhtä yksinäinen kuin ennenkin,
tai vieläkin yksinäisempi.
« Viimeksi muokattu: 07.11.2018 00:00:07 kirjoittanut Rowena »

R.H.E

  • Rainmaker
  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina
« Vastaus #1 : 13.10.2009 17:37:30 »
Olenko oikeasti eka kommentoija?

Ihana runontapainen, pohjautui oikeaan tarinaan joten oli helppo seurata. Kirjoitustyyli on hauska, normaalista poikkeava, siksi alunperin tämän luinkin vaikken parituksesta tykkääkään.
Kiitos :)
Love is only beautiful when it bleeds.

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 864
  • T'hy'la
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina
« Vastaus #2 : 13.10.2009 22:32:06 »
Oi, paritus ja otsikko kiinnitti heti huomionsa.

En erityisen paljon ole tällaisiin runomittaisia tekstejä lue, paritus sen sijaan on tuttu. Vaikka teksti on runomittainen, se on mielestäni oikein hyvin onnistunut, toimiva ja hyvä. Teksti todellakin kertoo kaiken tarpeellisen Lilyn ja Severuksen tarinasta, eikä mitään jää pois. Pitkä ja surullinen tarina lyhyesti ja kivasti kerrottuna. Tässä on hyvin helppo pysyä mukana, hieman erinlainen kirjoitustyyli ja sananvalinnat sekä niiden järjestys piristivät ja ilahduttivat. Koko teksti on miellyttävän yksinkertainen ja hyvin mieleenpainuva. Erityisen paljon pidän siitä, että teksti oikeasti muistuttaa runoa, ja toimii sellaisena todella hyvin. Tämä todistaa entistä enemmän, kuinka hyvä kirjoittaja olet.

Tiedän, ettei tämä kommentti ole muuta kuin pelkkää ihailua, mutta en voi sille mitään. Tästä on vaikea keksiä mitään moitittavaa, kaikinpuolin tykkäsin. Hienoa! Tällaista tekstiä voisi koska vain lukea uudelleen, kiitokseni tästä : )
Einmal ist keinmal


anso

  • Vieras
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina
« Vastaus #3 : 15.10.2009 20:09:15 »
En yleensä pidä runoista, mutta tämä oli hyvä! Kieliopillisuudesta en kyllä runomuodon takia osaa sanoa mitään.. Alku oli ihanan perusteellinen, loppua kiirehdit mielestäni liikaa.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina
« Vastaus #4 : 03.12.2009 22:03:28 »
R.H.E, kiitos kommentistasi! Mukavaa kuulla, että avasit ficcini, vaikka paritus ei olekaan mieleesi.

Kuurankukka, kiitos kommentistasi! Ihan tässä punastun, kun minua hyväksi kirjoittajaksi nimität! Kiitos! Ihanaa, että runomuotoisetkin ficit löytävät lukijansa.

Anso, voi ei, oletko poistanut tunnuksesi! Yhyy. Mutta kiitos kommentistasi kuitenkin, jos tämän satut lukemaan!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina / S
« Vastaus #5 : 07.09.2021 11:50:34 »
Bongasin tämän stalkkinapin kautta, ja otsikko houkutteli heti lukemaan. Tän idea on aiiivan huippu eikä toteutuskaan ole sen huonompi. Hauska lukea Severuksen ja Lilyn lapsuuden tarinaa kuin jotain vanhaa, vähän runolta haiskahtavaa satua. Tästä tuleekin mieleen paitsi Kalevala myös semmoset tosi vanhat (lasten) sadut. Sisältö tietysti tuttu, mutta ei se mielenkiintoa estänyt. Mua kun on muutenkin viehättänyt fiktiossa palaset hahmojen lapsuuksista, joten niistä kertovat ficit maittaa 😊

Ensisilmäyksellä tää vaikuttaa tosi pitkältä, mutta sit ku alkaa lukea niin täähän ihan vaa sujahti loppuun asti :D En siis ois kyl yhtään pistänyt pahitteeksi, vaikka tää olis ollut pidempikin ;D Kun mielellään olisi lukenut lisää. Mutta hyvää tää oli tällaisenaankin :)
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Siuntio Silosäkeen viimeinen tarina / S
« Vastaus #6 : 20.10.2021 11:51:16 »
Larjus, kiitos kommentista :)!

Mulla on muutama tällainen vanha ficci, joista en itse kauheasti pidä, ja joiden poistamista aina välillä harkitsen. Mut sit taas toisaalta on mukavaa, jos joku nämä löytää ja tykkää :). Ja onhan se ihan hauskaa nähdä, mitä omassa päässä on liikkunut vuonna 2009 😁. Joitakin vanhoja ficcejäni luen ihan mielelläni, mut jotkin tekis mieli poistaa tai kirjoittaa uudestaan.

Kiva, että luit ja kommentoit 🤍.