Ikäraja: S
Kirjoittaja: Legendrainfox
Genre: ei taida olla mitään tarkkaa genreä
Fandom: James Bond kirjat
Vastuuvapautus: Bond sekä kaikki kirjaan kuuluvat hahmot ovat Ian Flemingin luomia,
lukuun ottamatta Thomas Charile Bondia.Yhteenveto: ’’James. Laitetaanko sinut katsomaan pikkuveljesi perään?’’
You’re not your brother’s shadowTäällä minä taas istun, pilvenpiirtäjän katolla musta smokki päälläni keskellä New Yorkin keskustaa. Smokkitakkini alla asevyössä lepää tavalliseen tapaansa Walther PPK ja muutama muu työtarvikkeeni (kuten esimerkiksi muutama myrkkypiikki ja vaimennin). M oli jäälleen lähettänyt minut minikeikalle Yhdysvaltoihin. Ja keikka tuli hoidettua ilman msen kummempaa viivytystä tai pelleilyä. Huokaisen syvään ja otan takkini taskusta tupakan ja sytytän sen. Tunnen kuinka puhelimeni värisee taskussa, mutta en jaksa välittää siitä.
M luultavasti haluaa lähettää minut heti uuden tehtävän pariin. Paskat minä enää tänään lähden suorittamaan palkkamurhaa, ajattelen ja katselen alas New Yorkin vilkkaaseen elämään. He ovat vielä tyytyväisen tietämättömiä minusta, tai koko M16:n olemassaolosta. Karistan tupakkani päähän syntyneen tuhkan alas katolta ja seuraan sen tippumista niin pitkään kuin voin. Puhelimeni värinä loppuu ja nousen seisomaan. Poltan tupakkaa niin hitaasti kuin pystyn ja kävelen pitkin katon reunaa. Yritän kuvitella, millaista elämäni olisi ilman M16:tta. Tylsää totean itselleni ja kävelen katon reunalle.
Seison edelleen aivan pilvenpiirtäjän katon reunalla ja katselen alas.
Kukaan ei todellisuudessa välittäisi jos hyppäisin, sillä minua ei oikeasti ole, ajattelen ja annan loppuun palaneen tupakan tipahtaa suustani kohti vilkasta katua. Edes M16:n muut agentit eivät tienneet olemassaolostani, lukuun ottamatta 007:kaa. Hymynpoikanen syntyi väistämättä suupieliini. James oli tuntenut minut miltein koko elämänsä ajan, joten hän varmasti kaipaisi minua enemmän kuin niitä naisia, joiden kanssa oli maannut. Olihan hän minut kouluttanut ja juuri hän sai puhuttua M:n yli ja ottamaan minut osaksi M16:tta ja tuplanollia, vaikka M ilmoitti minun olevan salainen agentti jopa muille agenteille. Silloin olin juuri täyttänyt 18. Haroin oikealla kädelläni tuuheita mustia hiuksiani. ’’Leikkaa hiuksesi edes joskus’’, M oli sanonut minulle. Mutta minä vähät välitin. Nostin smokkini hihaa katsoakseni kelloa. Kellon alla pilkisti tekstitatuointi.
You are not your brother’s shadow lukee kelloni alla. Minua hymyilytti jälleen. Jamesin oli vaikea hyväksyä pikkuveljensä nousseen hänen ohitseen. Minusta liikkui kyllä huhuja joka puolella maailmaa. Niin jengien, mafioiden ja terroristiryhmien keskuudessa puhuttiin epäonnen luvun agentista, joka ei koskaan epäonnistunut tehtävässään. Naurahdan joka kerta kuullessani
lempinimeni jonkun uhrini viimeisenä sanana ennen hänen nukahtamistaan ikuiseen uneen.
’’Thomas, M:llä on sinulle tehtävä’’, matala mies ääni sanoo takaani. Käännyn ja hymyilen hampaat irvessä. ’’James. Laitetaanko sinut katsomaan pikkuveljesi perään?’’ kysyn ivallisesti. James puristaa päätään ja huokaisee. Olemme pilvenpiirtäjän katolla ja seisomme vastakkain. Olemme molemmat hiljaa ja tarkkailemme toisiamme. James oli vanhentunut. Vanheneminen näkyi hänen kasvojen rypyistä ja hiusten hiljaisesta harmaantumisesta. Lisäksi hän oli muuttunut tylsemmäksi. ’’Thomas Charlie Bond, tiedät hyvin, että M luottaa sinuun. Lisäksi olet PARAS agenttimme, joten viitsisit edes nauttia työstäsi’’, James huokaisee ja kääntää minulle selkänsä. Katson häntä hetken hiljaa. Lopulta minä huokaisen ja sanon veljelleni: ’’James Bond, minä nautin työstäni täysin siemauksin mutta, kuten tiedät, en voi pitää samalla tavalla hauskaa kuin sinä. Saati todeta ihmisille: Olen Bond, Thomas Bond.’’ James on hetken hiljaa, kunnes alkaa nauraa holtittomasti. Lopulta nauru tarttuu minuunkin ja me molemmat nauramme holtittomasti. James rauhoittuu nopeammin ja yskii selvittääkseen kurkkua. ’’Thomas, M soittaa sinulle uudelleen, joten vastaa’’, hän sanoo ja nostaa kätensä hyvästelläkseen minut. Minä nyökkään ja nostan käteni samalla tavalla kuin veljeni ja hyppään katolta nauraen edelleen hiljaa. James syöksähtää reunalle ja minä nauran edelleen. Hän näyttää samaan aikaan sekä huojentuneelta että vihaiselta. Mutta minä näyttäisin aivan samalta, jos James hyppäisi varoittamatta pilvenpiirtäjän katolta enkä huomaisi häntä kannattelevaa siimaa. Nostan käteni vielä kerran hyvästelläkseni isoveljeni ja laskeudun mahdollisimman nopeasti alas kadulle. Kävelin ihmismassojen joukossa odottaen puhelua. Pian puhelimeni soi ja vastaan tyypilliseen tapaani: ’’It’s T13, how can I kill you?’’ Puhelimesta kuuluu syvähuokaisu. Näen sieluni silmin, kuinka M laittaa kätensä kasvoilleen. ’’Thomas, kello kahden kone Pariisiin. Ohjeet penkin 013 alla’’, M sanoo ja sulkee puhelun. Minä suuntaan askeleeni lentokentälle. Täältä tullaan Pariisi,sanon hiljaa itselleni ja pysäytän taksin. ’’Where do you want to go?’’ taksikuski kysyy intialaisella murteella. Hymyilen ja siirrän hiuksiani pois silmieni edestä. ’’JFK airport, please’’, sanon ystävällisesti ja lähdemme matkaan.
