Title Äärimmäisen ihana idiootti
Author Kuutamokissa
Genre one-shot, slash, romance, fluff
Rating K11
Paritus Harry/Draco
Beta Eruru, kiitos!
Disclaimer Rowling omistaa Potterit. Minä vain lainaan.
A/N Ensimmäinen ikinä julkaisukuntoon saamani ficci. Ja siltä se omasta mielestäni myös melko pahasti vaikuttaakin. Mutta jostain on aloitettava ja kirjoittamalla oppii, joten seuraavat ficini ovatkin sitten toivottavasti hieman tasokkaampaa tekstiä.
Äärimmäisen ihana idiootti
"Milloin se sinun tyttösi oikein saapuu? Ja eikös herrasmiehen olisi kohteliasta hakea neitinsä, eikä toisinpäin?" Draco Malfoy kysyi huvittuneena Harryn enemmän kuin hermostunutta odottelua seuraillessaan.
"Poika, ei tyttö. Ja toivonmukaan kohta saisi saapua," Harry vastasi nopeasti.
Draco oli hyvin lähellä purskauttaa suunsa senhetkisen sisällön keittiön matolle ja sai huiman yskäkohtauksen. Vai oli Potter vielä idioottiuden lisäksi homokin?
"Vai niin," Draco vastasi saatuaan hengityksensä taas kulkemaan, äänensävyllä, jolla yleensä puhutaan säätilasta.
Harry ei välittänyt toisen reaktiosta, vaan vilkaisi kelloaan ja siirtyi olohuoneen puolelle odottamaan. Draco seurasi perässä paksuhkon kirjan kanssa. Pöydällä oli pussillinen pähkinöitä ja Harry nappasi niistä muutaman.
"Voi helvetti, osta itse omat evääsi, Potter."
"Kaksi - ei vaan sittenkin kolme- pähkinää tuskin aiheuttavat sinulle nälkäkuoleman tai vararikon," Harry vastasi huvittuneena.
"Mitä sinä siinä virnistelet, ei ole hauskaa! Osta itsellesi omat eväät!" Draco ärähti.
"Voi, voi, eikö Malfoylla ole enää varaa tarjota pähkinöitäkään, kun isäpapan rahat ovat Azkabanissa?" Harry totesi ivallisesti.
"Älä sinä puhu mitään asioista, joista et tiedä yhtään mitään," Draco sanoi jäätävästi.
Dracon viha hämmästytti Harryn. Oliko hänen vangittu isänsä muka noin arka puheenaihe?
"Ei pidä suuttua..." hän sanoi sovittelevaan sävyyn.
"Ei pidä suuttua?" Draco toisti riitaisasti. "En minäkään turhan paljoa puutu sinun yksityisasioihisi senkin - senkin - senkin saastainen homo!"
"Niinkö?" Harry sanoi ovelasti.
Draco ei ehtinyt tekemään mitään, kun Harry kahlitsi tämän sohvaan ja suuteli Dracoa alkuun lähes väkivalloin, sitten yhä hellemmin ja tutkivammin. Suudelma tuntui jatkuvan ikuisuuksia, eikä Dracolla ollut muuta mahdollisuutta, kuin olla suudeltavana ja lopulta jopa vastata siihen.
Kun Harry viimein irrottautui Dracosta vetämään henkeä, Draco yritti rimpuilla irti, mutta todettuaan sen mahdottomaksi hän ärähti vihaisesti: "Mitä helvettiä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?"
Harry vain virnisti.
"Suutelin sinua juuri, ellet vielä huomannut. Ja ajattelin, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, tehdä niin uudelleenkin," Harry vastasi, eikä Draco ehtinyt inahtaakaan kun hän jo tunsi Harryn huulet omiaan vasten. Draco yritti rimpuilla irti, mutta ei edelleenkään onnistunut. Hän hämmentyi tajuttuaan, että Harry oli erittäin hyvä suutelija eikä tilanne oikeastaan edes häirinnyt häntä.
"Kertaalleen sitä voi elämässään erehtyä, jopa Potteriin", Draco ajatteli. Yhdellä sopivan yllättävällä, määrätietoisella, mutta pehmeällä töytäisyllä hän sai asetelman kumottua päinvastoin: Harry makasi vuorostaan alimmaisena sohvalla.
"Hah!" Draco hymyili.
Leveä hymy valtasi Harryn kasvot. Toinen oli tarttunut syöttiin, nielaissut sen koukkuineen päivineen.
"No, entäs nyt?" Harry tokaisi hymyillen yhä ja onnistui sekoittamaan Dracon hetkeksi.
"Tuota..." Draco mietti. Muutaman sekunnin päästä Dracon silmät välähtivät ilkikurisesti ja iloinen virne levisi tämän kasvoille.
"Vaikka näin," hän sanoi ja suuteli Harrya taas. Harry vastasi suudelmaan, tunsi Dracon huulet omiaan vasten, tunsi tämän kalpeat kädet upotettuina hänen hiuksiinsa, tunsi toisen lämmön itseään vasten.
Tilanne oli ylittänyt molempien itsehillinnän rajat jo aikaa sitten ja nyt päällimmäisenä tunteena oli vain päästä vielä lähemmäs toista.
"Mitä jos..." Harry mumisi epäselvästi suukotellessaan Dracon huulia, kaulaa, kasvoja - kaikkia lähietäisyydellä olevia ruuminosia.
"...siirtyisimme makuuhuoneen puolelle?" Draco täydensi Harryn lauseen.
Myöhemmin he loikoilivat Harryn sängyllä toisiinsa kietoutuneina. Yhtäkkiä Draco muisti.
"Entäs se sinun ravintolavarauksesi? Ja poikaystäväsi?!"
Harry vain virnisti iloisesti: "Ai mikä poikaystävä?"
Dracolla meni hetki tajuta Harryn vastaus.
"Senkin - senkin äärimmäisen ihana idiootti! Suunnittelitko muka tämän kaiken?" Draco puuskahti.
"Ihana? Kuinka ihana?" Harry kysyi hyväntuulisesti.
"Näin ihana," Draco vastasi ja suuteli Harrya.
(kommentti olisi kiva)
