En tiedä miksi eksyin tähän topaan, mutta eksyin ja hyvä niin, koska muuten olisin menettänyt jotain upeaa. Nää tuohon Itsetutkiskelu-haasteeseen menneet tekstit on vähän vaikeita, kun ne on niin henkilökohtaisia. Sanon nyt jo heti alkuun, että en missään nimessä haluu arvostella sua ihmisenä, vaan erotan tän tekstin ja kirjoittajan toisistaan ja puhun tässä kommentissani ainoastaan tekstistä. Eli siis jos sanon jotai negatiivista tässä kommentissani (en tiedä vielä koska vasta nyt kirjottelen tätä) niin sitä negatiivista en halua kohdistaa suhun ihmisenä. ♥
Ensinnäkin, tässä oli vähän hassu fontti. Oon tottunut tähän Finin omaan fonttiin, mikä ikinä se sitten onkin (Verdana? Ei... no oli mikä oli), mutta sitten tunnistin tuon fontin Times new romaniksi joka on suosikkini joten... en voi millään kritisoida sua siitä et oot päättänyt vaihtaa koko fontin tässä tekstissä. Koska Times on rakkaus. Ja vielä koko 12! Very good. Sen sijaan voisin kritisoida tuota tekstin asettelua, sitä miten sen ulkoasu on melkein jopa runomainen.... mutta ei, en voi rehellisesti sanottuna kritisoida tätäkään, sillä mä pidin siitä valinnastas! Tällaset jutut jakaa mielipiteet aina kahtia, mä näköjään kuulun tälle kivemmalle puolelle. Tää näytti esteettisestikin nätiltä näin aseteltuna tää teksti. : )
Kauanko?
Ulkopuolisessa maailmassa joku nauraa.
Uskallanko?
Sakset leikkaavat ilmaa.
Ja runomainen oli tääkin kohta (piti oikein tarkistaa etten oo eksynyt Riimitarhaan). Nauraa, ilmaa. Ne rimmas. Lisäks tässä kohtaa asetelma oli sama: kysymyssana, sitten yksi virke, kysymyssana, sitten yksi virke. Tyylikästä. Ja miten sakset leikkaavat ilmaa.. oih!
Tällä hetkellä maailmani on särkevän punainen.Särkevän punainen! Punaisessa on jotain viiltävää ja voimakasta, se väri on jotenkin aggressiivinen -- siksipä tähän sopi loistavasti ilmaisu "särkevän punainen". Toisaalta särkymisestä tulee mieleen sydän ja sydän on punainen... ai että! Ehkä tässä onkin jotain symboliikkaa, ehkä ei. En viitsi analysoida tällaisia tekstejä, koska mun teoriat on kuitenkin ihan tuulesta temmattuja.
Avaan oven ja hymyt muuttuvat tikareista sydänlääkkeeksi.SYDÄNLÄÄKE! Mikä ihme on sydänlääke! No mutta rakastuin siihen kuitenkin! Nyt mulla tuli entistä enemmän semmonen fiilis, et tuo särkevän punainen liittyy särjenneeseen sydämeen...
”Nauti, kun vielä voit”, hämähäkit kuiskaavat.Pidin kauheesti siitä miten sä laitoit tässä hämähäkit "puhumaan"! Ja aiempi ilmaisu "näkymättömät hämähäkit juoksevat plaaplaa" oli kans superhieno.
Tää tuntuu jotenkin niin moniulotteiselta, että musta tuntuu etten todellakaan saanut tästä kaikkea irti vielä ekalla lukukerralla, kaikkea mitä tästä voi saada. Nimikin jäi kutkuttelevaan mua: kaikki alkaa lopusta. Voi ei, ei kai tää oo mikään paradoksi? Mä inhoon paradokseja, ne on niin hämmentäviä! Kaikki alkaa lopusta mutta loppua ei ole ilman alkua ja voi jessus mun pääni on pyörryksissä.
En oo tainnut ennen lukea sulta mitään... pitääkin kurkistella onko sulla jotai muuta Finissä. Tässä sun kirjoitustyylis oli hyvinkin simppeli, mutta sitten välissä oli kaikkia nerokkuuksia, jotka toi tähän tekstiin sellaista tuoretta. Ilman niitä tää ois voinut olla aika tylsä tai tavallinen tai sellainen perusteksti. Mut yllättävät sanavalinnat, yllättävät lauseet, kaikki ne sai mut ihastumaan tähän!
Mä voisin kommentoida enemmänkin tän sisältöä, mutta en viitsi, en nyt. En halua mennä metsään tulkinnoissani. Joten siksipä mä vain kiitän sua tästä, tää oli erittäin upea lukukokemus näin alkuiltaan! Olin hiukan varautunut tän kaa aluksi ja luulin että rupeen nipottaa monestakin asiasta, mutta sä yllätit mut kyllä täysin. Kiiiiitos! ♥
