En osaa kommentoida mitään ilman pakollisia alkuhöpinöitä, olen tosi pahoillani.
Pakko vain sanoa, että huomasin tämän listauksestasi jo ennen kuin ehdit sitä minulle tuolla Hölläilypuolella mainostaa ja lukaisinkin jo eilen illalla itseasiassa ensimmäisen kerran. Ja sitten uudelleen tänään aamulla ja nyt vielä kerran.
Yo-juhlani vol 2 tappavat minut, mutta halusin silti löytää aikaa tämän kommentoimiseen ja kun pää on täynnä servettejä ja muuta mukavaa, on otettava vähän aikaa tekstin käsittelemiseen.
Hyvänä puolena huomaat varmaankin jo sen, että olen jaksanut lukea tämän näin lyhyellä aikavälillä 3 kertaa.
Enkä tietenkään löytänyt virheitä. Enkä edes mitään pientä, mitä itse viilailisin.
Yhdestä kohtaa puuttui piste, mutten uskalla mennä sanomaan onko se virhe vai vain jotain, mitä olet päättänyt tehdä. Tuossa nyt kuitenkin tuo kohta.
Merituuli ei puhaltanut vaikka meri oli aivan vieressä Olin polttanut olkapäästäni pienen kaistaleen
Itse pitäisin siitä enemmän pisteellä ihan painotuksenkin vuoksi, mutta koska olen huomannut, että nautit teksteissäsi kieliopin venyttämisestä
(josta itsekin pidän kyllä kovasti, kunhan se tehdään kuten itse haluan 
) en uskalla tuota virheeksi väittää. Tämähän on muutenkin keiliopillisesti aika laveaa kirjallisuutta. Juuri sellaista, jollaisesta pidän. Virkkeesi ovat usein pitkiä ja lauseet erotetaan vain pilkulla, kun joku muu suosisi pisteitä. Toisaalta joissain kohdissa käytät pisteitä, kun pilkutkin olisivat mahdollista. Toimii minulle.
sama käsi hipoi milloin kenenkin tukkaa (ja minä purin huuleni verille kun yritin olla ajattelematta miltä se käsi tuntuisi matkalla ylös reittä).
Pidin tuosta paljon. Aluksi ajattelin, että se soisi kauniimmin, jos viimeinen sana olisi reittäni, mutta nyt olen ehkä jo muuttanut mieleni. Pidän siitä noin ja onhan merkityskin näin hieman erilainen ja avoimempi.
Toinen kohta jonka haluaisin tähän quotettaa, on oikeastaan koko tuo loppu siitä lähtien, kun kaikki on selvää. Kun kertoja ei olekaan päähenkilö.
Nuo viimeiset virkkeet ovat mielestäni todella osuvia, vaikka oikeastaan voisin lainata tähän kommenttiini hyvin paljon kohtia ja pian koko kommentti olisi pelkkää lainausten sekamelskaa. Näin lyhyestä tekstistä kuin tämä olisi typerää lainata niin paljon, kuin voisin mielelläni tehdä. Siksi lainaankin vain tämän, vaikken tiedä onko se edes suosikkini noista muutamasta viimeisestä kappaleesta.
Kun ystävä sanoi, sinä olet sairastunut pitäisikö sinun mennä nukkumaan, minä vastasin, minulla on ollut selväjärkisyyden hetki ja ei minä en aio nukkua nyt. Sanoin sen silmät kuumetta kiiluen ja ehkä säikytin heitä kaikkia.
Selväjärkisyyden hetki, se kuulostaa tässä todella hyvältä. Vaikka todellisuudessa itse ainakin tunnen usein pientä epätoivoa, kun asiat selkeytyvät päässäni liiaksi.
Jotenkin olet rakentanut tuon lyhyen vuoropuhelin todella kivasti. Lainausmerkkejä tai muuta soopaa ei edes tarvita ja kaikki vain soljuu kuten pitääkin.
Hassua, miten hän onkin lopussa sinä.
Oikeastaan se toimii, kun jaksaa lukea tarpeeksi tarkasti. Onhan selväjärkisyys kuitenkin muuttanut kertojan suhtautumista asioihin, eikä hän ehkä voikaan enää olla hän.
Ensimmäisellä kerralla hämmennyin tuosta ja kävin tekstin aiemman osan läpi, miettien kuka on Sinä. Sitten luin loppuun asti ja ymmärsin. Aina sitä tulee hätiköityä ennen, kuin ajattelee ja selvittelee loppuun asti.
Viimeisen kappaleen ensimmäinen lause on jotenkin todella elämänmakuinen. Yön humala ja pyörtymisen mahdollisuus, olotila on ehkä melko samanlainen, aiheuttajasta huolimatta. Viimeistään tuo kohta tuo nämä tärkeimmät hahmot oikein lähelle, vaikka kertoja sanookin irtautuneensa. Noin kipeä hetki on kipeä aina. Haluaisin osata selittää, mitä tuosta tarkalleen ajattelen, miten sen ymmärrän ja millaiseksi kuvittelen tunteen, mutten jotenkin osaa tai pysty siihen nyt. Ehkä tulen kertomaan sen myöhemmin, jos keksin sanat.
Harmittamaan jäi, etten ole lukenut Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, koska nautin suuresti intertekstuaalisista viittauksista ja siitä, mitä ne tuovat teksteihin. Vaikka tottakai tiedän suunnilleen, mikä on tämä Mr. Darcy/Elizabeth-kuvio, olisi paljon maukkaampaa tietää enemmän.
Ehkä saan tästä vielä jonain päivänä hyvän syyn tarttua viimein kyseiseen teokseenkin.
Heti kun saan Vadelmavenepakolaisen ja kaikki muut pöydilläni ja hyllyssäni odottavat kirjat luettua...En taida tosiaan osata sanoa mitään lyhyesti.
Oli kuitenkin ilo päästä hieman kommentoimaan tätäkin, vaikka olenkin kuolettavan väsynyt ja huominen juhliminen tuntuu jo nyt huonolta idealta ja nukkuminen iltapäivään paremmalta.
Pelkäsin, etten tule ollenkaan, jos en tule nyt. Olen huono kommentoimaan jälkeenpäin.
Tämä oli maukasta sinulta ja osittain edusti tosiaan sitä tyyliä, johon alunperin ihastuin. Vaikka olenkin oppinut muiden tekstiesi kautta arvostamaan myös esimerkiksi pwp:tä ja vähän sitä huumoriakin, on aina mukava palata tähän pehmeämpään ja elämänmakuisempaan sarjaankin.
Kiitos taas ja toivottavasti pidät lupaukseksi kirjoittaa kesän aikana lisää. Saatan ehkä vähän tökkiäkin, jos oikein innostun.
- Nau
