1.osa
Paluu Tylypahkaan
Auringon painuttua taivaanrantan jo pari tuntia sitten oppilaat ja niiden seassa myös Kelmit, astuivat eteisaulaan. Aulasta lähti suuret marmori portaan yläkerroksiin, ovi kellariin ja tyrmiin. Seinät olivat kiveä. Suuren salin oven vieressä mittasivat neljä tiimalasia, jokaisen tuvan ansaittuja pisteitä. Väreinään punainen, sininen, vihreä ja keltainen.
Salista huokui vieraan varaisuus, ja se kertoi kaikille todeksi sen, että he saisivat olla Tylypahkassa kokonaisen lukuvuoden kavereidensa kanssa.
-Uskomatonta, vuosi vielä tätä rakennusta ja sitten kaikki on ohi, murheelisena huokaili Sirius. Vilkuillen kaikkialle, niin että ehtisi vielä nähdä kaiken Tylypahkasta.
-Anturajalka, ei Tylypahkan jälkeen kaikki ohi ole. James sanoi, taputtaen ystäväänsä olkapäälle lohduttavasti. Sirius löi Jamesia takaraivoon kevyesti.
Kaikki ajautuivat toistensa virran mukana saliin, jossa odottivat neljä puista ja pitkää tupapöytää. Lautaset ja pikarit kimaltelivat leijuvien kynttilöiden valossa pöydillä valmiina täyttymään ruuasta. Poikien asettuessa rohkelikkojen tupapöytään Remus veti Jamesin viereensä pöydän toiselle puolelle, etteivät Sirius ja James vain alkaisi tappelemaan. Poika oli erikseen pistänyt silmälle kaverusten vaihtamat silmäilyt.
Tavalliseen tapan ensiluokkalaiset lajiteltiin pitojen alussa, ja sitten rehtori Albus Dumbledore nousi ylös opettajien pöydästä.
-Tervetuloa! Tylypahka on teille nyt taas avoinna, sekä vanhoille että uusillekin oppilaille. No, mitä enempää viivyttelemättä, päästän teidät ruuan syövereihin, rehtori hymyili ja puolikuulasien takana sinisetsilmät tuikkivat onnesta.
Ruoka ilmestyi tyhjästä. Pöydät täyttyivät erilaisista perunoista, niin keitetyistä kuin lankku- ja ranskalaisistaperunoista. Kastikkeita ja salaatteja. Lihapullia, lammasta, possua ja kanankoipea, kaikille löytyi joitakin. Mutta Kelmeille maistui kaikki. Poika joukko, joiden mahat olivat murisseet jo kauan syöksyivät ruuan kimppuun. He söivät niin kuin se olisi heidän viimeinen ateriansa.
Remus vilkuili pureskellessaan ruokaa. Suuren pöydän takana istuivat opettajat ja henkilökuntaa. Rehtori Dumbledore isui keskimmäisenä suurimmassa kullatussa tuolissa. Rehtorin molemmin puolin istui opettajia, muun muassa tukeva liemiopettaja Kuhnusarvio, joku uusi hullunkurisen näköinen naisopettaja. Myös matami Pomfrey ja lentoa opettava matami Huiski, tiukka Rohkelikko tuvanjohtaja Minerva McGarmiwa ja pikkuruinen loitsuja ja kuoroa opettava Lipetit. Lipetitin pää ylsi monen tyynyn avustuksella pöydän ylle.
Pojat aterioivat hiljaisuudessa, kunnes jälkiruuat ilmestyivät.
-Joudun ihmettelemään, miksemme me ole jo suunnittelemassa kepposia? Remus kummasteli, katse Jamesissa ja Siriuksessa.
-Se on humma... James pohdiskeli Remusia säestäen.
-Anteeksi, en vaanut selvää, Sirius tyrskähteli suu täynnä ruokaa.
-Mitä, pitääkö suuret korvasi tarkastuttaa? James virnuili Siriukselle.
-Sirius ilman korvia kuvitelkaa nyt, James jatkoi esittäen nyt itkevänsä kuin Sirius. James yritti ilveillä poikaa jolla ei olisi korvia.
-Lapsellista... Sanoit humma, James ja Sirius tarkoitit varmaan saanut, Remus pyöritteli silmiään kavereilleen.
-Noo, keppos asialle varmaan pitää tehdä jotain, Peter puhui, nielaistuaan kivuliaasti suuren palan noidankattila leivosta.
-Ensimmäistä kertaa asia puhetta, Sirius hakkasi kovakouraisesti Peterin selkää. Taputuksen voimasta poika taipui pöydälle kaksinkerroin ja sai otsalleen löllöä puolukka vanukasta. Poika oli närkästynyt, mutta ei Sirius pojan tuijotusta huomannut.
-Asiaan, James johdatteli poikia. Hän oli huomannut Peterin murhaavan katseen ja siksi oli paras unohtaa koko seikka ennen kuin Sirius saisi jotain muuta naamaansa.
-Ajattelin, että jos taikoisimme kuulia kaikkialle lattiaa. Kunnes oppilaat nousisivat ylös he kaatuisivat kuulin, Peter punastui pienesti tovereittensa tuijotuksesta.
-Loistavaa! Sitten voisimme kaataa vettä Suuren salien ovista ja värjätä veden sateenkaaren väreillä, James huusi ensimmäisen sanan, niin että monet käänsivät katseensä Jamesiin. Poika oli pompannut ylös tuolistaan, mutta kuiskutti viimeiset sanat vain Kelmeille. Remus pyöritteli taas silmiään, mutta hymy paistoi silti hänenkin kasvoiltaan. Jälkiruuat katosivat, ja niin rehtori nousi ylös opettajien pöydästä.
-Toivottavasti ruoka maistui. Muutama ilmoitus ennen kuin menette nukkumaan. Olemme saaneet uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan. Tervehtikää professori Liviana Gordonia! Taputuksi kuului hajanaisesti, kun vanha nainen nousi ylös liemiä opettavan Kuhnusarvion vierestä. Liviana vilkutti innokkaasti kaikille ja hymyili korvasta korvaan, näyttäen hieman hullulta.
-Tuo opettaja ei kestä kuukauttakaan, James katseli professoria otsa huolestuneesti rypyssä. Sirius hänen vieressään taivutteli päätään puolelta toiselle. Pojan silmät siristyivät hänen katsoessaan Livianan ympyrän kuvioista silkkikaapua. Kirkas keltainen ja violetti panivat kaavusta kipeästi silmään.
-Kiitos ja sitten Voro on tyypillisesti käskenyt minua muistuttamaan teille kielletyistä tavaroista. Listan kuitenkin voitte omatoimisesti käydä katsomassa Voron toimistosta. Tietenkin muistutus ettei kenelläkään ole lupaa piipahtaa patikoimaan viikonlopuksi Kiellettyyn metsään. No, siinä oli ne uutiset ja sitten koittakaa mennä ajoissa nukkumaan, Dumbledore lopetti ja iski vielä silmää.
-Mikäköhän rehtorilla on? Harvinaisen pireteä ja käski koittaa nukkumaan menoa. Ei tyypillistä reksiä, Siriusta ällötti rehtorin silmän isku. Se oli saanut pojan niskakarvat pystyyn.
-Varmaan se menee samaan piikkin kuin se että hän nimitti Jamesin johtajapojaksi, Remus sanoi, mutta ihmekumma James ei kuullut mitään. Poika tuijotti vain edessään kävelevää tyttöä, joka omisti sähäkän punaiset hiukset ja kantoi nimeä Lily Evans.
2.osa
Ilmoitus
Kelmit astuivat oleskeluhuoneeseen. Heti he kuulivat iloisen tytön äänen.
-Hei kaikki tulkaa katsomaan! Sirius ensimmäisenä pääsi ilmoitustaulun luokse.
-Lue meille, Remus käski Siriusta, joka näki parhaiten ilmoituksen. Niin poika luki kaikille kuuluvalla äänellä.
-Hyvät oppilaat! Yksi jokaisesta tuvasta, kuudes tai seitsemäs luokkalainen siirretään toiseen tupaan. Osallistu ehdolle tähän. Kaikkien halukkaiden keskeltä arvotaan kahdeksan ( 8 ) oppilasta, jotka kisaavat syyskuun enimmäisellä viikolla viides ja kuudes päivä.
Maanantaina neljä (4) onnekasta voittajaa siirretään toiseen tupaan.
~
Hyvää yötä kaikille!
Ystävällisin terveisin rehtorinne Albus Dumbledore.
~
-Osallistun! James ja Sirius kailottivat yhteenääneen säikäyttäen ensiluokkalaisia.
-Miksei me saada osallistua? marisi muuan kolmannenluokan poika.
-Dumbledorella on kyllä älliä, kun keksii nyt jotain tuollaista. Tästä tulee kyllä ikimuistoinen vuosi. Sirius hymyili leveästi onnesta, joka myös ylsi hänen äänestään mustiin silmiin. Kelmit oli tuupittu pois uusien lukijoiden tieltä ja nyt he nojailivat takan edessä sijaitsevaan punaiseen ja muhkeaan sohvaan.
Remus tuhahti Siriukselle, joka jumaloi rehtoria. Ihmissusi halveksi hitusen tuon hopeahapsisen miehen "kilpailua".
Vai että oikein vaihdos toiseen tupaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Remus ajatteli närkästyneenä, ehkä hän kuitenkin tuomitsi miehen liian kylmästi.
-Sille kepposelle löytyi päiväys... Eikö sopisi maanantaina, jos kerran kaikki ihmiset ovat aamupalalla? James herätti Remuksen mietteistään yhtäkkisellä huudahduksellaan. Silmälasipäinen poika virnuili tovereilleen.
-Miten me saadan kaikki nousemaan samaan aikaan? Remus kysyi epäillen heidän suunnitelmaa
-Älä huoli, Kuutamo. Kyllä nyt varmaan opettajat päästävät meidät samaan aikaan tunnille, Sirius puolusti Jamesia ja vastasi tämän hymyyn. He olivat aina samaa mieltä kaikesta. Kun Sirius ja James alkoivat suunnitella jotakin he olivat aina lukemassa toistensa ajatuksia, vaikka oikeasti se oli mahdotonta. Noilla kahdella pojalla vaan sattui olemaan täydelliset kemiat, niin että he voisivat toimia piemässäkin ilman sanaakaan sanmatta.
-En päästä irti kynsin tai hampainkaan kepposestamme, James sanoi vuorostaan ja ajatteli:
onhan meillä hyvä pila kehkeytymässä.-Niin kai sitten, nuo meripihkaisen väriset silmät olivat taas karanneet jonnekkin, ehkä yläkerrassa odottavaan sänkyyn. Häntä kun haukotutti makeasti.
Taas pojat ajautuivat liikkeelle, tälläkertaan kipuamaan ylös makuusaleihin, eivätkä he panneet vastaan.
***
-Kelmit nyt ainakin osallistuvat, tyttö kelaili. Fransesca Leoni oli pitkähiuksinen blondi, joka kurotteli vaatekaappinsa ylimmälle hyllylle. Tyttö veti esiin pian suuren rasian, joka oli koristeltuna punaruskein raidoin ja pinkein konvehdein.
-Niin. Mitä ne ovat? Lily Evans uteli, jolla oli luonnostaan kihartuvat villin punaiset hiukset ja smaragdin vihreät silmät, joihin eksyivät helposti ja useinkin James Potterin katse.
-Ikivuotisia karkkeja. Ei vanhene koskaan, eli voit syödä näitä milloin ja missä vain ja vaikka maailman tappiin asti, Fransesca esitteli ylpeänä. Hän ojensi laatikkoa Lilylle, joka uskaltautui maistamaan kultaiseen käärrepaperiin kiedotun karkin. Rasiaa voisi sanoa paremmin laatikoksi, koska se oli avattuaan moni kerroksinen. Jokaiselle tasanteelle oli aseteltu kalliinnäköisiin papereihin käärittyjä suklaita.
-Kukakohan tuo on. En nähnyt häntä pidoissa, enkä viitsi kurkatakaan, kolmas salissa oleva tyttö oli juuri tullut vessasta ja osoitti törmänneeseensä pylvässänkyyn. Pedin edessä oli tiukasti ympärille vedetyt punaiset ja kuvioidut kangas verhot. Katha Ligest voivotteli polveaan, jonka oli lyönyt sängyn päädyssä tönöttävään raskaaseen puulaatikkoon. Tyttö oli hyvin lyhyt, toisin kuin Fransesca, joka oli pisin tytöistä.
-En ainakaan huomannut, että ketään olisi lajiteltu ennen ensiluokkalaisia, Lily vastasi.
-Otatko sinäkin? Fransesca kysyi puolestaan. Kiinnittämättä mitään huomiota vireiseen sänkyyn.
-Kiitos ei. Painun pehkuihin, Katha kieltäytyi ja niin hän kömpi omaan petiinsä.
-Sammuta valot, Frans, Lily toitotti vessasta. Valot sammuivat. Keskellä huonetta oleva lyhty loi valon säteitä huoneeseen muiden kynttilöiden ja lyhtyjen sammuttua.
***
Seuraava aamu oli aurinkoinen ja makuusalien ikkunoista loistavat säteet olivat herättäneen Jamesin aikaisin aamulla.
-Huomenta, Kuu, Jalka ja Mato, poika kailotti juuri suihkusta tultuaan ja kuivasi hiuksiaan pyyhkeeseensä.
-En ole Mato, Peter havahtui närkästyneenä ylös sängystään ja mateli suihkuun.
-Kutsukkin minua vielä kerrankin Kuuksi, niin saat tuntea sen nahoissasi, Remus hieroi rähmäisiä silmiään ja ajatteli, ettei ole nukkunut varmaan ollenkaan. Hän oli harvinaisen väsynyt, kun yleensä hän oli se, joka patisti muita ylös sängystä. Haukotukset olivat hajottaa Remusin leukanivelet ja kyynelet kirvelivät jo hänen silmissään liiallisten haukotuksien voimasta.
Ainoa tervehdyksille naurava poika maksi sängyssään kauluspaita ja kravatti huolettomalla tyylillä jo hänen päällään ja tuo tuttu haukahteleva nauru loi kotoisan ilmapiirin saliin.
-Peter on sitten Häntä ja ja.. Remus on Remprant, James vaihtoi nimiä, ehkä vielä huonompaan suuntaan.
-Tiedätkö, että Remprant on jästimaalari? Remus puki kouluhousujaan ja loi kysyviä katseita Jamesiin.
-En, mutta ei se ole oleellista, poika heilautti kättään vähättelevästi, James sanoi ja salaa mietti että hänen pitäisi käydä kesällä sitten kirjastossa katsomassa tuosta maalarista lisää. Tuolla pojalla kun oli oma kiinnotstuksensa jästijuttuihin. James oli Siriuksen tavoin jo pukeissa ja makoili nyt omalla sängyllään.
-Peter tule jo! Mulla on hirveä nälkä, Sirius huusi vettä lantraavalle pojalle vartin mittaisen hiljaisuuden jälkeen.
-Tullaan, älä hoputa, Peter ryntäsi juuri suihkusta napittaen samalla viimeisiä paitansa nappeja.
-Mennään sitten, James sanoi yli pirteällä äänellä ja sulkiessaan viimeisenä oven hänen vislauksensa hiljeni Kelmien suunnistaessa kohti Suurta salia.
Kelmit saapuivat Suureen saliin. Suurista ikkunoista säteili aamuauringon säteitä, jotka näkyi myös lumotussa katossa. Aurinko loi sateenkaaria tyttöjen koruista, ja monet oppilaat vaihtelivat paikkoja auringon häikäistessä heidän kasvoilleen. Salissa vallitsi vielä unelias tunnelma, kun monet haukottelivat ja yrittivät kahvin tuoman kofeiinin avulla herättää itseään.
Poikien jatkaessa matkaa he kuulivat huudon rohkelikon pöydän puolivälistä.
-Vanhat kunnon Kelmit! pöydästä oli noussut hyvin lyhyt tyttö ja hän avasi nyt kätensä odottavaan halaukseen. Kelmit pysähtyvät.
-Vihdoinkin! Meidän pikku-Sevie! Sirius huusi tajuttuaan kuka tyttö oli. Hän juoksi tämän luokse kaapaten tytön halaukseen ja pyöritti häntä ilmassa.
-Sinä et ollut eilen pidoissa. Milloin sinä saavuit? Sirius kysyi laskettuaan Sannan maahan. Muutkin Kelmit olivat saapuneet kuuntelemaan.
-No, McGarmiwa pyysi minua syömään hänen toimistossaan ja kyseli kuulumisiani, Sevie kohautti olkapäitään ja viittoili poikia istumaan seuraansa.
-Oliko kivaa Ranskassa? Remus kysyi voidellessaan paahtoleipiä itselleen.
-Olihan siellä. Opin lisää ranskan kieltäkin, vaikka vihasin niitä silkkipukuja. On ihanaa palata tänne, Sanna selitti ja käänsi katseensa onnellisena ympärilleen. Oppilaita tuli koko ajan lisää aamupalalle, he vaihtoivat kuulumisiaan syödessään. Opettajat keskustelivat omaan tapaansa ja vilkuilivat oppilaita.
Suuri sali ei ollut muuttunut sitten kahdessakaan vuodessa, jotka tyttö oli ollut vaihto-oppilaana Ranskassa. Seinään hakatut patsaat, jotka kuvastivat Tylypahkan tupien eläimiä olivat yhtä ennallaan kuin, joka aamu ja tupapöytien vilske oli se suurin asia mitä Sanna oli kaivannut poissa ollessaan. Hän oli nyt kotona.
-Tapasitko jo muut tytöt? James mussutti leipäänsä ja vilkuili Suuren salin ovia.
-En, olin jo nukkumassa kun he tulivat, Sanna hymähti ja kaatoi itselleen toisen kupin kuumaa kahvia, jonka hän sauvan heilautuksella jäähdytti.
-Oletteko jo kehittäneet kepposenne? tyttö jatkoi.
-Voitko kuvitella he tekevät ekan pilan vasta maanantaina? Remus hämmästeli kuiskutellen Sannalle.
-Mitä? Onko teillä ruuvit löysällä? Sanna kummasteli suu auki ja pyöritellen päätään, kuin näkisi unta. Eihän Kelmit koskaan pitkittäneet pilojen toteuttamista niin myöhälle koulun alkamisesta.
-Onko päässä ruuveja? Siriukselle oli jäänyt leipä suuhun ja nyt hän tunnusteli päätään otsa huolestuneessa rutussa.
-Ei, tolvana. Se on sanonta, Remus sihahti kyllästyen ainaiseen tyhmyyteen.
-Kai te nyt ennen maanantaita teette jotain? Sanna kysyi toiveikkaana. Koulun käynti oli ihan liian tylsää jos Kelmejä ja heidän kepposiaan ei olisi.
-Ei, koska tarvitsemme kunnon avauksen ja siitä tulikin mieleeni, Sevie luitko mitä rakas rehtori on kehitellyt? James kyseli.
-Luin kyllä! Ajattelin osallistua, niinkuin tekin, Sevie vastasi. Tietäen kelmien, no ainakin Siriuksen ja Jamesin osallistuvan, kun tiedossa oli jotai kilpailullista. Remus ja Peter taas olivat rauhallisia ja pysyivät takajoukoissa, eikä niin hyppineet silmille kuin kaksi muuta poikaa.
-Huomenta! Fransesca tervehti pöytäseuruetta pirteästi. Hänellä oli hiukset sivuletille laitettuna ja yllään musta kaapu, niin kuin hänen perässään tulevilla kahdella muullakin tytöllä.
-Sevie! Fransesca kijui ja halasi huomattuaan parhaimman ystävänsä.
-Älä... kurista... minua, Sanna irrotti tytön otteen kuristavasta halauksesta.
-Se olit sinä joka olit ajoissa nukkumassa! Lily huudahti puolestaan ja halasi tyttöä. Lily oli hämmästynyt, eihän Sevie koskaan niin aikaisin menisi nukkumaan edes kiirveelläkään.
Kun Kathakin oli halannut Sannaa he istuutuivat pöytään. Fransesca Sevien toiselle puolelle ja Lily toiselle, Sannan ja Peterin väliin, kun taas Katha meni toiselle puolelle Remuksen viereen.
-On ollut niin hiljaista ilman sinua, Katha valitti Sevielle.
-Mm... Sevie mumisi taas, suu täynnä ruokaa pystymättä sanomaan kunnon vastausta.
Pian McGarmiwa tuli jakamaan uudet lukujärjestykset ja niin tytöt ja Kelmit suunnistivat loitsuluokkaan.
***
Professori Lipetit avasi heille oven. Pikkuinen opettaja oli jäädä oppilaiden alle. Tuo opettaja sai kyllä kaikki pian kuuntelemaan itseään.
Niin kuin aina, Sevie istuutui Kelmien seuraan, kun häntä ei kiinnostanut opiskella.
-Lily... pst, James kuiskasi edessään istuvalle Lilylle. Tyttö loi turhautuneen katseen poikaan, joka ahdiskeli tyttöä aina tilaisuuden tullen.
-Lily Evans, lähdetkö kanssani Tylyahoon? James kysyi ymmärrettyään, että katse kertoi Lilyn kuuntelevan. Poika loi puolestaan hurmaavan hymyn tytölle.
-En! Uskoisit jo, Lily vastasi huokaillen ja tytön onneksi Lipetit rupesi puhumaan juuri kun James aukoi suutaan suostutteluun.
A/N:Lukuja ei sitten tule tasaisin väliajoin...
