Title:
Author: snanuu.
Genre: fluffy/angst.
Rating: S
Pairing: Herm/Ron, Herm/Neville
Summary: Hermione on korviaan myöten rakastunut, mutta kehen?
Warnings: ... Eh?
----
Hermione's Secret Love
Hermione katsoi ujosti Nevilleä, joka ei edes vilkaissutkaan tyttöön päin. Hän niin toivoi että poika katsoisi häntä syvälle silmiin ja ymmärtäisi tämän tunteet, ottaisi hänestä tiukasti kiinni ja suutelisi lujasti. Mutta eihän se nyt olisi Nevillen tapaista - poikahan on kömpelö ja tyhmä älykääpiö. Kukaan, kirjaimellisesti ei kukaan voisi ottaa pojasta puolisoa. Paitsi Hermione tietysti. Niin, ottaisi, jos ei seurustelisi Ronin kanssa.
Ron nosti Hermionen pystyyn ja nosti olkapäälleen. Hermione kiljui ja hakkasi Ronia selkään, jolloin Ronin oli pakko päästää tyttö pois olkapäältään. Ron ihmetteli hieman Hermionen käytöstä - ei hän ollut ennen kiljunut, nauranut vain. Ronin mieliala laski pari astetta ja sen huomasi myös pojan naamasta. Hermione säikähti hieman ja hymyili, meni Ronin eteen ja antoi suukon tämän huulille. Ronin mieliala - ja myös se siellä alhaalla - alkoi nousta. Neville vilkaisi surullisesti näihin rakastavaisiin.
Seuraavana aamuna Neville näki Hermionen yksin syömässä. Hän päätti rohkaista itsensä ja meni tytön viereen.
"Moi..", Neville sanoi hiljaisesti ja levahti punaiseksi. Hän moitti itseään; miksi hän ujostelee, hän on tuntenut tytön kuusi vuotta!
"Hei Neville.." Hermione vastasi ja myös hänenkin naamansa muuttui kirjavan punaiseksi. Kumpikaan ei katsonut toisiaan silmiin, eikä puhuneet enää mitään. Monta yritystä kyllä oli aloittaa keskustelu, mutta yritykseen se jäikin. Molempia kuitenkin hymyilytti.
Ron pamahti paikalle ja tarrasi Hermionesta kiinni lujasti, katsoi syvälle hänen silmiinsä ja suuteli - juuri niinkuin Hermione toivoi Nevillen tekevän. Hän kuitenkin vastasi hieman alakuloisesti suudelmaan ja suorastaan tunsi kuinka Neville vahtasi heitä, nousi ja lähti puolijuoksua pois salista. Kyyneleet kihosivat Hermionen silmiin.
Parin päivän kuluttua huispauskentän lähellä oli Hermione. Hän oli kävelyllä tuulettumassa - heillä oli ollut riita Ronin kanssa ja Ron oli haukkunut hänet pahasti. Silmät itkusta turvonneena tyttö katsoi taivaalle ja säikähti kun tunsi käsien kietoutuvan hänen ympärilleen.
"Ron.. älä..", hän aloitti, mutta kun hän kääntyi ympäri hän näki lievästi humaltuneen Nevillen. Hänen sydämensä alkoi jyskyttämään niin että se tuntui tulevan ulos rinnasta. Hän punastui ja näytti suunnilleen samalta kuin tomaatti.
"Neville.. mitä.. s-sinä..", Hermione änkytti mutta Neville vaiensi hänet suudelmalla. Ihanalla, lempeällä ja kermakaljalta maistuvalla suudelmalla. Se oli kaunis hetki ja Hermione rupesi itkemään. He halasivat pitkään Nevillen kanssa, olivat kahdestaan hämärtyvässä illassa.
He kaiversivat yhteen pihan puista "N <3 H forever". He nauroivat, pitivät hauskaa, puhuivat yömyöhälle toisistaan, itkivät, suutelivat.. Tekivät kaikkea sitä mikä oli ollut vain heidän haaveissaan.
"Herm.. Sä oot mun enkelini.. Et kai.. Tota noin.. Kai sä oot mun? Etkä Ronin? Etkä kenenkään muun?" Neville kysyi hiljaa silitellen Hermionen pehmeitä kiharoita.
"Neville.. En mä oo kenenkään muun. Vain ja ainoastaan sun, ihan aina", Hermione kuiskasi ja painoi päänsä Nevillen rintaan ja hymyili yhden ainoan kyyneleen valuessa hänen poskellaan. Tätä hän tarvitsi.
-----
A/N: Päättäkää itse loppu. Tähän mä sen lopetan. ♥
