Yuuri: Kiitos paljon kommentistasi!
MirenvA: Kiitos ihanasta kommentistasi!
Laulu: No Bravery - James Blunt
7. luku: No BraveryThere are children standing here
Arms outstretched into the sky
Tears drying on their face
He has been here
Brothers lie in shallow graves
Fathers lost without a trace
A nation blind to their disgrace
Since he's been here
And I see no bravery,
No bravery in your eyes any more
Only sadness
And I see no bravery,
No bravery in your eyes any more
Only sadness
Only sadnessLucius Malfoy kääntyi vaimonsa puoleen ja hymyili hänelle muiden huomaamatta, he olivat olleet jo lähes kaksikymmentä vuotta naimisissa. ”Et vaikuta yllättyneeltä, kultaseni”, hän sanoi kääntäessään katseensa Krumin veljeksiin ja poikaansa.
”Olen ehkä vähän tietoisempi Dracon mieltymyksistä, Lucius, siinä kaikki. Englannissa ei kuitenkaan ollut sopivia ehdokkaita”, Narcissa vastasi huolettomasti.
He näkivät, kun Henrik loisti viattomasti Dracolle, hänen kätensä oli vieläkin puristettuna isoveljensä käteen.
”Heistä kyllä tulisi häikäisevä pari”, Lucius hiljeni vilkaisten huispaustähteä ja nuorempaa bulgarialaista. Utelias ja laskelmoiva kiilto ilmestyi hänen silmiinsä. ”Narcissa, näetkö sinä mitään samannäköisyyttä Krumissa ja Henrikissä?”
”Heidän sysimustien hiustensa ja tapojensa lisäksi?” Narcissa kysyi. Hän tarkkaili heitä ja pudisti sitten päätään. ”En, en ollenkaan. En ole nähnyt noin vihreitä silmiä sitten sen jästisyntyisen, joka meni naimisiin Potterin kanssa, ja kävi Tylypahkaa.”
Hänen sanomansa jäi roikkumaan parin välille ennen kuin Narcissa käänsi huomionsa kolmesta nuoresta velhosta, jotka suuntasivat nyt pois katsomosta Weasleyt perässään.
”Lucius”, hän henkäisi, ”Et kai luule, että-” Hän yritti pitää tyyneytensä. ”Mutta hän on
Varastettu Lapsi, kansainvälinen laki suojelee häntä kaikelta jästien vaikutukselta, koska hänet kaapattiin ja häntä pahoinpideltiin-”
Hänen miehensä komeat kasvot muuttuivat vielä enemmän laskelmoivaksi mieli kieppuen ennen kuin hän virnisti. ”Dumbledore on typerys.”
”Kultaseni?”
”Hetki pieni, kulta, anna minun puhua Bulgarian ministerin kanssa, ja sitten me jatkamme tätä keskustelua.”
Narcissa Malfoyn kädet tärisivät pienesti, kun hän yritti saada tyyneytensä takaisin. Henrik – Henry –
Harry. ”Minun Harryni”, Viktor oli kutsunut nuorta velhoa.
Kirkkaanvihreät silmät.
Sotkuiset Potterien hiukset, kasvaneet pitkiksi ja kesyyntyneet hieman.
Otsatukka peitti pojan otsan kokonaan valuen hänen silmilleen.
Silmät.
Jästisyntyisen silmät.
Vihreät.
Ahdistuneet.
Hän veti väristen henkeä. Mitä taikaministeriö oli oikein tehnyt heidän rakkaalle Pojalleen-joka-elää? Kuinka kukaan, edes inhottava jästi, voisi tehdä jotain niin kamalaa lapselle?
Lapselle, joka oli voittanut Pimeyden lordin. Hänen miehensä herran.
Hän pudisti päätään. Siitä ei ollut todisteita, hän muistutti itseään, vain epäilyksiä. Eikä hän ollut enää Harry Potter, vaan Henrik Krum, merkittävän puhdasverisen poliitikon toinen poika. Sitä paitsi, hän ei luottanut ollenkaan jästeihin ja jästisyntyisiin.
Narcissa mietti hetken, mitä poika ajatteli puoliverisistä – ennen kuin hän hymyili itsekseen.
Nimenomaan, Dumbledore oli tehnyt merkittävän laskuvirheen.
Alle kahta tuntia myöhemmin hän löysi itsensä hienossa Malfoyiden teltassa viihdyttämässä Bulgarian taikaministeriä.
”Ministeri”, Lucius aloitti, ”Olet varmasti tyytyväinen joukkueesi suoritukseen.”
”Kylla vain-” Hän taivutti päätään ottaessaan vastaan lasin tuliviskiä. ”-vaikka eihan se ollut odottamatonta, kun Viktor Krum on etsija. Henrikhan on, kuinka te sanottekaan, onnenloitsu.”
Narcissa hymyili käännökselle. ”Henrik kertoi Dracolle, että Viktor on hänen isoveljensä.”
”He ovat omistautuneita toisilleen. Se on vain luonnollista.”
”Tietenkin”, Lucius sanoi. ”Sellainen omistautuneisuus on ihailtavaa. On harmi, että perhe ei ole niin arvostettu puoliveristen ja – ” Hän epäröi. ” – vähempiarvoisten keskuudessa.”
Obalonsk ei sanonut mitään, mutta siemaisi tuliviskiään. Lucius katsoi Narcissaa, joka nyökkäsi hänelle kannustavasti. Koska oli mahdollista, että Henrik oli oikeasti James ja Lily Potterin biologinen lapsi, heidän täytyi edetä varovasti.
”Ministeri”, hän aloitti uudelleen, ”Ennen kuin otan esiin tapaamisen oikean tarkoituksen, minun täytyy kysyä, suojeleeko Bulgaria kummipoikaasi myös Englannilta jästien jälkeläisten lisäksi?”
”Mista sait sellaisen kasityksen?” Obalonsk kysyi paljastamatta mitään äänensävyllään, vaikka hänen kätensä puristikin nyt juomalasia varsin tiukasti.
Narcissa laski kätensä rauhoittavasti miehensä käsivarrelle. Vältellen kysymystä hän selitti, ”Se ei muuttaisi neuvotteluja, jotka haluaisimme aloittaa kanssasi, mutta monimutkaistaisi niitä hieman. Ministeri, Malfoyiden suvulle olisi suuri kunnia, jos harkitsisit avaavasi vihkisopimusneuvottelun meidän poikamme ja Henrik Krumin välillä. Jos Henrik kuitenkin oli pahoinpidelty englantilaisten jästien joukossa, me olettaisimme, että hän ei haluaisi asua tässä maassa ja meidän pitäisi löytää vaihtoehtoinen ratkaisu.”
Ministeri oli järkyttynyt eikä pystynyt sanomaan sanaakaan katsoessaan Malfoyita käsi tiukentuen lasinsa ympärillä. ”Te haluatte liittya Krumien suvun kanssa.”
”Me haluamme liittää poikamme avioliittoon Henrik Krumina tunnetun velhon kanssa, huolimatta hänen – alkuperäisistä vanhemmistaan”, Lucius korjasi. Damyan Krumin poika, olkoonkin adoptoitu tai ei, voisi olla erinomainen etu hänen suvulleen. Sen lisäksi, jos hän saisi niin poliittisesti ja taikavoimaisesti vahvan henkilön, edes piileskelemään loppuelämäkseen, poikansa sulhaseksi, sitä ei voisi jättää huomiotta. Huolimatta pojan statuksesta puoliverisenä, kaikki hänen synnyttämänsä lapset olisivat Malfoyn sukua ja sen vuoksi puhdasverisiä, koska kaikki lapsen isovanhemmat olivat velhoja ja noitia.
Ja jos Pimeyden lordi sattuisi palaamaan, Pojan-joka-elää olisi pakko pysyä puolueettomana uskomustensa ja Malfoyihin liittymisen vuoksi, tai hänen pitäisi antaa Pimeyden puolelle tukensa.
Tämä liitto olisi paljon tärkeämpi kuin pelkkä yksinkertainen avioliitto kahden ehdokkaan ilmeisen kiintymyksen vuoksi.
Obalonsk veti hitaasti henkeä. ”Tunnustan, etta olen yllattynyt.”
”Onko Henrik jo kihlattu jollekulle?”
Heidän vieraansa pudisti päätään. ”Ei ole.”
Naricissa hengähti eikä ollut huomannut pidättäneensä henkeä.
”Tiedan, etta Krumit ovat, lukemattomia kertoja, yrittaneet jarjestaa avioliiton Viktorille, mutta han on aina kieltaytynyt. Henrik saattaa olla samanlainen. En tieda.”
”Mitkä ovat hänen pyrkimyksensä opiskelujen jälkeen?”
”Henrik on taitava pimeyden voimissa, mutta han haluaa kansainväliseen politiikkaan. Hanta vaivaa velho-orpojen laittaminen jastien koteihin, olkoonkin sukulaisia tai ei. Han haluaa myos tiukemmat lait jastisyntyisten vuorovaikutukseen jastimaailman kanssa. Damyan on hyvin ahdistunut, koska han toivoit poikiensa olevan suvaitsevaisempia jastien tietamattomyytta kohtaan, mutta molemmat pojat ovat kuitenkin hyvin ennakkoluuloisia niita kohtaan, jotka eivat taio.”
Lucius taittoi päätään. ”Jalo aate. Jos kukaan voisi saada sen hyväksyttyä kansainvälisessä konfederaatiossa, niin Varastettu Lapsi ja taikaministerin suojatti.”
”Han on hyvin alykas ja jaarapainen. Myos intohimoinen. Se auttaa hanta hyvin, luulisin.”
Narcissa taittoi päätään ja tarjosi ministerille toisen lasin. ”Draco haluaisi parantajaksi, luultavasti tutkijaksi. En usko, että häntä haittaisi asua ulkomailla.”
”Onko teilla toinen perija?” Obalonsk kysyi yllättyneenä tietäessään, että jos Draco hylkäisi Englannin, Malfoyiden perhe menettäisi valtavasti vaikutusvaltaa ja hänen täytyisi aloittaa uudestaan Bulgariassa tai missä Henrik sitten haluaisikaan elää.
”Ei”, Lucius vastasi, ”mutta poikamme toiveet ja Henrikin
ainutlaatuiset kyvyt saavat meidät tavoittelemaan tätä liittoa.”
Obalonsk hymyili. Ehkä, ihan vain ehkä, tämä sittenkin toimisi.
”Suokaa anteeksi”, hän aloitti, ”mutta minun taytyy kysya. Henrik on tottunut valtavaan maaraan omistautumista ja kiintymysta. En voisi suositella tata liittoa Damyanille ja Silvalle, jos en usko, etta Henrik saisi niita. Teidan poikanne –
Draco – onko han rakastunut?”
Lucius avasi suunsa vastatakseen, mutta Narcissa hiljensi hänet kädellään.
”Draco, vaikka hän onkin varautunut julkisesti, on omistautunut perheelleen. Ja Malfoyt seuraavat tätä periaatetta – perhe tulee ensin. Ja hän itse ehdotti, että me aloittaisimme tämän, kun hän ei ole koskaan ennen osoittanut kiinnostusta noitia tai velhoja kohtaan.”
Bulgarian ministeri nojautui taaksepäin tuolissaan ja hymyili. ”Uskon, etta Damyan Krum ottaa teihin yhteytta viikon sisaan. Odottakaa hanen polloaan.”
…………………………………………………………………
Ronald Bilius Weasley ei voinut uskoa sitä. Täällä hän oli makaamassa selällään teltan lattialla tyttöjen huoneessa. Hermione ja Ginny makasivat samalla lailla, vaikkakin sängyissään, ja Ron tiesi, vain tiesi, että oli menettänyt järkensä.
Hän ajatteli hetken isäänsä, joka oli tuijottanut hiukan liian merkitsevästi Henrik Krumia juuri ennen kuin ’kolmikko’, niin kuin hän itse heitä kutsui, lähtivät aitiosta jutellen iloisesti voittojuhlista.
”Täytyy mainita tästä Dumbledorelle”, hänen isänsä oli mutissut poissaolevasti itsekseen.
Ronilla ei ollut aavistustakaan, mitä hän oli tarkoittanut.
Hermionen terävä ääni keskeytti hänen mietteensä. ”Kuinka hän voi olla niin – niin…” Hänen nenänsä nyrpistyi turhautuneena ja Ron ajatteli, että se ei ollut ollenkaan viehättävän näköistä.
”Niin upea?” Ginny täydensi. ”Ja ajatella,
jästit pahoinpitelivät häntä. Kuinka kauheaa!”
”Niin, heidän oli väärin kaapata hänet”, Hermione sanoi. ”Mutta he liioittelevat tätä kamalasti. Ei koko rotua pitäisi pitää vastuussa muutamien synneistä.”
”Luuletko, että hän seurustelee Krumin kanssa?” Ginny kysyi vastahakoisesti halaten tyynyään.
”He olivat kyllä aika läheisiä”, Ron sanoi närkästyneenä. Krum oli jumala. Hän toivoi, että hän itse olisi niin läheinen Krumin kanssa. Tai no, ei ehkä
niin läheinen.
”Ei”, Hermione järkeili, ”muuten he eivät olisi kutsuneet Malfoyta niihin-”
Suuri räjähdys kuului teltan ulkopuolelta ja he loikkasivat ylös hämmentyneinä.
”Ron?” Hermione kurkotti häntä kohti, mutta Ron ei huomannut sitä.
Hetkeä myöhemmin hänen isänsä juoksi huoneeseen ja sanoi, ”Juoskaa metsään, kimppuumme on hyökätty.”
Ennen kuin kolme lasta ehti edes ajatella, he olivat teltan ulkopuolella. Ron melkein oksensi huomatessaan ryhmän kuolonsyöjiä kiduttamassa jästejä, jotka pitivät huolta leirintäalueesta. Hän otti Ginnyn kädestä kiinni – tyttö oli jähmettynyt paikoilleen järkytyksestä – ja veti kahta noitaa perässään kohti metsää. Kun he juoksivat ensimmäisten puiden ohi, hän pysähtyi yhtäkkiä huomatessaan kuun hohtavan platinanvaaleista hiuksista.
Hän tuijotti suurin silmin nähdessään Viktor Krumin puristavan Henrikiä rintaansa vasten, poika kuitenkin jätti hänet huomiotta keskustellessaan toisen seuralaisensa kanssa ja katsellessaan leirin kaaosta.
”Minä luulin, että kuolonsyöjien toiminta päättyi Pimeyden lordin kuollessa”, Henrik sanoi selkä painettuna veljensä rintaa vasten ja pidellen käsiään huispauspelaajan käsivarsilla.
”Niin päättyikin”, Malfoy vastasi, tilanne ja Henrikin läheisyys Krumin kanssa ei häirinnyt häntä yhtään.
”Henrik-” Ron kuuli Krumin patistavan hiljaa.
”Eivät he meitä satuta, Viktor”, hän vastasi. ”Me olemme hyvin tunnettuja puhdasverisiä.” Hänen silmänsä tarkkailivat metsää ja pysähtyivät Hermioneen. ”Tuo jästisyntyinen toisaalta saattaa olla vaarassa.”
”Minulla on nimikin”, tyttö tokaisi.
”Me tiedämme kyllä, Granger”, Draco vastasi vähättelevästi.
Henrik kääntyi takaisin tapahtumia kohti ja vinkaisi, kun kuolonsyöjä käänsi jästinaisen ylösalaisin, hänen yöpukunsa valui alas paljasten hänen alastoman vartalonsa.
”Kuvittele Petunia-täti tuolla lailla, Viktor”, hän sanoi hiljaa surullisesti.
Malfoy katsoi häntä kysyvästi. ”Petunia-täti?”
Henrik nyökkäsi poissa tolaltaan. ”Niin. Ja minun serkkuni-” Hän näytti hetken hämmentyneeltä. ”En muista hänen nimeään enää. Kuinka outoa. Minun nimeni oli friikki silloin. Petunia-täti kutsui minua pojaksi.”
Hän halkoi täristä ääni väristen, kun hän alkoi tulla sokkiin.
Malfoy ojensi kätensä häntä kohti, mutta Viktor käänsi pojan hiljaa ympäri sylissään ja antoi suukon hän otsalleen. ”Henrik”, hän sanoi päättäväisesti haluten veljensä katsovan häntä silmiin. ”Henrik, han ei ole sinun tatisi. Se jasti ei ole sinun tatisi.”
”En minä tehnyt sitä”, poika mutisi. ”Ei minun ollut tarkoitus tehdä niin. Olen kunnolla. En muuttanut hänen hiuksiaan sinisiksi.”
Malfoyn silmät suurenivat pelosta ja Krum vain piteli nuorempaa velhoa tiukemmin. ”Henrik”, hän toisti uudelleen. ”Sina olet Henrik Krum. Sina olet velho. Sinun isasi on velho. Aitisi on noita. Jastit eivat ole mitaan.” Hänen äänensä oli ankara ja tiukka, se erottui selkeästi takaa kuuluvista kirkaisuista.
Viktor silitti Henrikin hiuksia ja poika rauhoittui pian silmät tarkentuen. ”Viktor?” hän kuiskasi epävarmasti.
”Henrik.”
”En ole komerossani”, hän huomasi ja hänen äänensä värisi vielä hiukan.
”Et enaa koskaan”, Viktor vannoi.
Henrik pudisti päätään. ”He sanoivat aina, että minä olen pelkkä tyhjänpantti”, hän tunnusti unohtaen, että metsässä eivät olleet vain he kaksi, hän unohti myös leirin kaaoksen. ”He sanoivat, että äitini oli friikki ja isäni humalainen ja että he kuolivat autokolarissa.”
Viktorin silmät kostuivat, kun hän jatkoi adoptioveljensä hiusten silittelyä.
”He lukitsivat minut komeroon ilman ruokaa, kun minä taioin.”
”Sina et joudu enaa koskaan sinne takaisin”, Viktor sanoi hiljaa pimeyteen.
Henrik nyökkäsi.
”Ja sitten sinä tulit. Sinä kerroit pojalle, että olin juossut jonnekin muualle, kun minä ilmiinnyin puuhun. Sinä katsoit ylös ja veit minut kotiin.” Hän puristi Viktorin kaapuja nyrkeissään ja neljä englantilaista lasta seisoivat paikoillaan kuin noiduttuina. ”Ja sitten se englantilainen perhe jahtasi minua, mutta sinä veit minut kotiin, ja äiti ja isä olivat siellä.” Hänen ilmeikkäät vihreät silmänsä katsoivat ylös surumielisiin mustiin silmiin. ”Isä ei ole humalainen eivätkä he ole kuolleita”, hän sanoi hitaasti yrittäen vakuutella itseään.
”Ei, Henrik. Isa ei juo koskaan eika han aja autoa. Ja aiti on koko Bulgarian kaunein noita.”
Henrik vilkaisi Viktorin olan yli näkemättä oikeastaan mitään. ”Minä näen siitä joskus unta, Viktor.”
”Jasteista?”
Hän pudisti päätään. ”Ei vaan miehesta. Siita, joka nauraa”, hän vastasi lipsahtaen bulgarian aksentille. ”Han, kuka han oikein oli, Viktor?”
Hänen veljensä ei vastannut, odotti vain.
”Se kaarmemies, han tulee minun uniini.”
Malfoy henkäisi tunnistaessaan Pimeyden lordin kuvauksen.
Hermione seisoi lumoutuneena, mutta katsoi pois huomatessaan, että kirkuminen oli loppunut ja leirillä näkyi vain savua ja pölyä. ”Ron”, hän kuiskasi nykäisten tämän hihaa, ”meidän pitäisi mennä etsimään veljesi.”
Ron ravisti itseään huumastaan ja vilkaisi Ginnya, joka oli valahtanut kalmankalpeaksi. ”Joo, okei”, hän vastasi pelokkaana ja kompuroi sitten noidan perään, kun tämä veti hänen siskoaan.
Draco, Henrik ja Viktor eivät edes huomanneet.
”Kuka han oli, Viktor?” Henrik kysyi uudelleen äänekkäämmin tällä kertaa.
”Pimeyden lordi”, Draco kuiskasi värähtäen. ”Hyökkäsikö hän niiden jästien kimppuun, jotka olivat kaapanneet sinut?”
Henrik katsoi häntä tarkasti rattaat pyörien mielessään. ”Ei, en usko. Se nainen, han kuoli”, hän hiljeni. ”
Avada Kedavra.”
Lehdet rapisivat ja Draco kääntyi huomaten, että hänen isänsä lähestyi pukeutuneena elegantteihin kaapuihinsa, kuolonsyöjien naamio oli otettu pois ja luultavasti lähetetty takaisin heidän kartanoonsa. Hänen oli pakko hymyillä tietäessään olevansa turvassa.
”
Avada Kedavra”, Henrik toisti. ”
Avada Kedavra,
Avada Kedavra. Ja vihreaa. Niin paljon vihreaa valoa, eika sitten muuta kuin naurua.”
Lucius meni hänen luokseen hitaasti tarkkaillen kauhistunutta poikaa Viktor Krumin sylissä. Hän polvistui heidän vierelleen ja katsoi sitten Lily Potterin silmiin, niin ilmeikkäät, mutta kuitenkin niin kovat.
”Muistatko sinä Pimeyden lordin, Henrik?” hän kysyi hiljaa.
Krum vilkaisi häntä epäluuloisesti.
”Luota minuun”, hän sanoi totuudenmukaisesti. ”En koskaan paljasta Henrikin ainutlaatuista menneisyyttä kenellekään. Annan sanani poikani elämän nimeen.”
Vaaleatukkainen poika henkäisi valan vakavuudelle.
Viktor vain nyökkäsi jurosti.
”Joo”, Henrik vastasi hiljaa. ”Han tuli ja loitsi sen kirouksen siihen punatukkaiseen naiseen.”
Malfoyn isä nyökkäsi vakavasti. ”Hän oli jästisyntyinen, Henrik. Hänen miehensä oli verenpetturi. Puhdasverinen. He oli olivat ystäviä toisen verenpetturin – Albus Dumbledoren – kanssa ja taistelivat meidän tapojamme vastaan.”
”Tiedatko heidan nimensa?”
Lucius vaikeni ja vilkaisi poikaansa. ”He olivat James ja Lily Potter. Heidän poikansa nimi oli Harry.”
Draco painoi kätensä suulleen yrittäen peittää henkäisynsä. Henrik muisti James ja Lily Potterin kuolemat. Vain yksi henkilö oli selviytynyt – poika, joka oli mennyt asumaan jästien kanssa ja kadonnut sitten.
”Se on harmi. Me emme tiedä, mitä tapahtui, mutta jostain syystä tappokirous loitsittiin lapseen ja hän selvisi siitä vain arpi otsassaan.” Hän vilkaisi Henrikiä, arpi oli piilossa hänen otsatukkansa alla. ”Pimeyden lordi katosi. Jos hän ei olisi, lapsi olisi annettu taikaperheelle oppiakseen meidän tapamme, ollakseen rakastettu ja suojeltu. Hän oli ensimmäisen sukupolven puhdasverinen ja jos hän olisi ollut yhteydessä yhteen vanhoista perheistämme, hän olisi helposti noussut Englannin yhteiskunnassa. Ymmärrätkö?”
Henrik nyökkäsi ja Viktor jatkoi hänen hiustensa silittelyä lohduttavasti.
”Me-” Hän jätti sanomatta, että ’me’ olivat saman pelätyn velhon seuraajia. ”-emme olisi koskaan jättänyt häntä jästeille, toisinkuin hänen kuraverinen äitinsä ja Dumbledore, Henrik.” Hän veti henkeä ja valitsi seuraavat sanansa huolellisesti. ”Mutta vaimoni ja minä olemme kiitollisia, että lapsi on löydetty, ja suremme sen vuoksi, mitä hänelle tapahtui – että hänen oma jästiperheensä kidutti häntä, kunnes hän katosi parempaan maailmaan.”
Varastettu Lapsi katsoi hänen silmiinsä pistävästi etsien jotain ennen kuin hautasi kasvonsa jälleen Viktorin olkaa vasten hakien lohtua.
”Me kunnioitamme tämän velhon salaisuutta ja Malfoyn perhe vie sen hautaan, jos hän niin haluaa.”
”Kiitos, herra Malfoy”, hän kuiskasi.
”Sano vain Lucius.”
”Lucius.”
Vanhempi velho hymyili. ”Toivon, että perheelläni ja minulla on onni nähdä sinut ja veljesi mantereella.”
”Tule”, Lucius sanoi viittoen pojalleen, joka näytti vieläkin järkyttyneeltä paljastuksesta. Hän laski päätään hetkeksi, jotta vain Draco saattoi kuulla hänet. ”Äitisi ja minä päätimme, että tämä ei muuta mitään ja toimimme toiveesi mukaan, jos se on vielä toiveesi.”
Poika kohotti katseensa isäänsä ja nyökkäsi kiitokseksi.
Kun he lähtivät metsästä, Viktor katsoi Henrikiä vakaasti silittäen samalla Henrikin hiuksia suurella kädellään. ”Mina rakastan sinua, Henrik”, hän sanoi. Mitkään sanat eivät koskaan olleet olleet todempia.
Ja maailma katosi Viktorin ympäriltä, kun hän piteli lähellään velhoa, jonka kuului olla hänen veljensä, kiittäen itse taikuutta, kun se antoi hänen löytää tämän pelokkaan pikkupojan silloin vuosia sitten.
Houses burnt beyond repair
The smell of death is in the air
A woman weeping in despair,
Says, "He has been here"
Trace the lighting on the sky
It's another family's turn to die
A child too afraid to even cry out,
Says, "He has been here"
And I see no bravery,
No bravery in your eyes any more
Only sadness
And I see no bravery,
No bravery in your eyes any more
Only sadness
Only sadness
