Title: Älä valehtele, huora
Author: Siiseli
Paring: Lucius/Narcissa
Genre: Drama, triplaraapale
Rating: K11
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: ”Älä valehtele!”Warning: Lievä väkivalta, huorittelu
Älä valehtele, huora
”Tiedätkö Cissy, millaisia aamuja rakastan kaikista eniten”, Luciuksen aamukarhea ääni kysyi retorisesti vaimoltaan, joka hääräili lieden ääressä heilutellen taikasauvaa. Vaalean naisen kaartuvilta, kylmiltä huulilta ei irronnut vastalausahdusta miehensä sanoille.
”Rakastan aamuja, joissa sinä olet läsnä. Aidosti. Näen kuitenkin, ettei mielesi ole tällä hetkellä kanssani täällä, vaan mietit jotain muuta. Cis, petätkö sinä minua?” Nainen värähti kuullessaan Luciuksen äänen muuttuvan astetta kovemmaksi ja vaativammaksi.
”Mi-minäkö? Lucius… Mitä sinä oikein kuvittelet minusta? Olen valani vannonut ja valalleni pysyn uskollisena”, naisen ääni oli kova. Ehkä hiukan pelästynyt sävy oli hiipinyt hänen sanoihinsa kuin varas varjoissa. Lucius liikahti äkkinäisesti, nousi seisomaan ja harppoi muutamalla askeleella aivan liian lähelle Narcissan povea.
”Älä valehtele!” Ääni oli kova. Se löi vasten kasvoja. Siitä oli aistittavissa hetkellinen raivo, joka oli vallannut yleensä niin hallitun ja rauhallisen miehen. ”Minä tiedän mitä sinä olet tehnyt. Draco kertoi minulle kaiken.”
”Et kai sinä… Et kai satuttanut häntä?” naisen tapaan, normaalisti huolestunut vain jälkikasvustaan. Luciuksen huulilta karkasi tumma, aavistuksen mielipuolinen hykerrys.
”En kai minä omaa poikaani. Omaa jaloa vertani laiminlöisi”, mies hymähti kohottaen äkkinäisesti kätensä ja antaen sen paiskautua naisen pehmeille kasvoille voimakkaana, ”Mutta en myöskään siedä sitä, että sinä pilaat poikamme herkistelemällä ja kertomalla hänelle sinun ja sisaresi
keskusteluja. En halua, että hänestä tulee sellainen. Ja mitä sinuun tulee, tappaisin sinut, ellen tarvitsisi edustusvaimoa.”
Nainen sävähti. Sanat olivat satuttaneet, koska Lucius lausui ne silkkisellä, mutta hyvin karmivalla äänellä.
”Entä meidän liittomme?”
”Cissy-kulta, mitä kohtaa sinä et ymmärtänyt? Meillä ei ole rakkauden sitomaa liittoa. Jos joskus oli, sinä pilasit sen. Sinä olet huora, jonka haarat aukeavat sukupuolesta riippuen kenelle tahansa. Huora, yksinkertaisesti iljettävä paskiainen, joka luikerteli suosiooni vain rahojeni perässä. Paina paksuun kalloosi, sinusta ei ole mihinkään muuhun kuin huoraamaan. Mutta se loppuu nyt. Et astu jalallasikaan kartanosta ulos ellet kulje minun vierelläni. Ymmärrätkö?”
”Ymmärrän, ymmärrän herra.”
”Nyt sinulla on oikea asenne.”
