Ette te minua odota kotiin | S, triplaraapale

[DulzGraham]

Author: Duzku
Disclaimer: Omistan vain käsialani, J.K. sen toisen, paremman puolen.
Ikäraja: S
Character: Charlie
Summary: Nojaan tähän porttiin hymyillen. Hei, en minä ole se, jonka te toivoisitte palaavan kotiin.

A Softer World -haasteeseen tästä syvän mietteliääksi surumielistyneenä.




Ette te minua odota kotiin



He olisivat toivoneet minusta jotain muuta kuin lohikäärmeenkasvattajan, suvun mustan lampaan - Muriel-tädin mielestä pelastajan – työhönsä uppoutuneen, hiljaisen Nuuskamuikkusen. He hyväksyivät sen vastaan sanomatta, vaikka aina kysyttiin aionko tuoda tytön seuraavalla kerralla, vaiko sitä seuraavalla, edes joskus.

Ei, äiti, en tuo tyttöä edes haudallesi. Minulla on miehenpuolikas koti-Romaniassa, mutta ette koskaan kysyneet, se ei ollut teille vaihtoehto. Saattaisitte sanoa, että kyllähän Harrykin uskalsi tuoda Dracon sen ainoan kerran, jonka Draco irvaillen suostui tulemaan. Kumpikaan ei ollut perhettä, ja Harry onkin aina ollut erilainen, enkä minä ole Harry, en näe tarvetta selitellä, ettekä te päästäisi minua tästä veräjästä enää toiseen suuntaan, ette selittämättä.

Nojaan tähän porttiin kyynärpäitäni. Piha näyttää samalta kuin ennenkin, ei missään tapauksessa siistiltä. Puutarhassa ei kasva mitään yksivuotista, tulikärpäset piirittävät taloa ja ikkunalla palaa yksi paperinen lyhty. Lyhdyssä kynttilä. Oranssia. Minuako varten?

Vaiko Frediä? Veljen kuoleman jälkeen kaikesta tuli vaikeampaa, he eivät ymmärtäneet, miksi tahdoin pysyä poissa, miksen pukenut kasvoilleni surun naamiota, kuten he tekivät, miksen tullut kotiin, miksi lensin takaisin Romaniaan? Miksi en vakiintunut, en tullut auttamaan, en täyttämään veljeni tilaa?

Heidän oli vaikea ymmärtää minua, ja vielä vaikeampi oli minun kertoa, että ymmärsin heitä. Heidän tapansa vain eivät tuntuneet koskevan minua. Olin vapaa, ennen kaikkea vapaa, paljain varpain vuorilla lähellä taivasta, yhtä aikaa puolikas ja kokonainen.

Nojaan tähän porttiin hymyillen. Hei, Fred. Sinähän olet kuollut, mutta ymmärtävätkö he sitä, sitä en tiedä. He eivät tunnu osaavan päästää irti. Äitikin erehtyy ajattelemaan, että sinä olit se parempi kaksonen, vaikka ainahan te olitte vain yhtä. Ehkä se kuitenkin siitä.

Minä en ole se poika, jonka he tahtoisivat palaavan kotiin. Vastassa ei olisi juhlia tuhlaajapojalle, ei lämmintä syliä valmiina ovella. Täällä palaa ikkunalla lyhty, jonka valon he toivovat lävistävän rajan tuonpuoleiseen.

Nousen. Hei äiti, isä, veljet ja sisko, ette te minua tahdo kotiin. Hei, olette surumielinenne siellä tulikärpäsverkon suojassa.

[Deathless]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! 

Minua on tässä viime aikoina kovastikin kiinnostanut Charlie hahmona, sillä minulle hän jää Weasleyn veljeksistä kaikkein irtonaisimmaksi. Hän on se sukulainen, joka on siellä jossain ja hoitaa omia juttujaan. Mutta hänestä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin!

– työhönsä uppoutuneen, hiljaisen Nuuskamuikkusen.

Tuo hiljainen Nuuskamuikkunen oli ihana! Jotenkin niin osuva!

Tykkäsin tekstistä hyvinkin paljon! Oranssista kynttilästä, Charlien vapaudesta, Fredin ja Charlien vertaamisesta, että perhe haluaisi mielummin Fredin kotiin, Harrysta ja Dracosta, vaikken mikään maailman suurin Drarry-fani olekaan. Ainut mikä ehkä särähti itselläni, oli se, että en oikein sulattanut sitä, etteivät muut Weasleyt hyväksyisi Charlieta ja hänen miestään, koska ylikaiken rakastan Weasleyn perheen välistä rakkautta ja hyväksyntää heidän välillään.

Olit saanut tähän ihanan haikean melankolisen tunnelman, mutta joka ei ole raastavan sydäntäsärkevää. Minulle ainakin tuli olo, että Charlie hyväksyi tosiseikat, mutta ei antanut niiden masentaa kokonaan. Hän oli vapaa ja hänellä oli miehenpuolikas koti-Romaniassaa. Omassa kodissaan. Ja hän ymmärsi perhettään. Hänen tilanteensa ei ollut toivoton ja pidin siitä.

Minä en ole se poika, jonka he tahtoisivat palaavan kotiin. Vastassa ei olisi juhlia tuhlaajapojalle, ei lämmintä syliä valmiina ovella. Täällä palaa ikkunalla lyhty, jonka valon he toivovat lävistävän rajan tuonpuoleiseen.

Tykkäsin ihan sikana tästä kohdasta; vertaus tuhlaajapojasta ja valo joka lävistää rajan tuonpuoleiseen, ihanaa!

Kiitos tästä tekstistä! 

[Winga]

Minusta on jo ajatuksena jännä että Charlie tietää, mikä ja kuka on Nuuskamuikkunen. Mutta erittäin toimiva vertaus se on!

Yh, tämä on niin haikea kun Charlie on mitä on ja tietää mitä on, mutta toiset odottaa jotain muuta hänestä. Ja jotenkin voin nähdä että se menisi näin, vaikka Weasleyita rakastankin (vaikka Deathlessin tapaan epäilen että miesystäväkin hyväksyttäisiin, ehkä olisi mahdollisesti kysyttykin siitäkin, viimeistään sitten kun Harry toi Draconsa). Mutta se menetyksen tuska varmasti saa etsimään jotain enemmän siitä yhdestä joka asuu niin kaukana.

Ihanasti tässä saa tuntumaa Charlieen ja Charlien elämään, vaikka lyhyesti onkin kerrottu. Mutta kuitenkin koen yhteyden Charlieen, pystyn ymmärtämään mitä hän ajattelee ja miksi ja miksi muutkin ajattelevat kuten ajattelevat.

Kiitos tästä pienestä tekstistä. Olet mielestäni älyttömän kivasti tän kirjoittanut, varsinkin kun vaatii aina taitoa, että lukijana saa hahmoon yhteyden ja voi samaistua ja näin. Nyt on vähän haikea olo Charlien puolesta, vaikka Charlie ei ehkä tunnekaan ihan niin. Hyvä että hän tuntee vapautensa ja tietää sen ja pitää siitä kiinni (:

[Hazyel]

Oi että, tää oli kaunis, vaikkakin surullinen. En oikeen tiedä, mitä ajatella tästä, koska mielessäni risteilee nyt niin paljon ajatuksia ja haluaisin sanoa tästä vaikka mitä, mutten tosissani tiedä, osaanko pukea kaikkea sanoiksi.

Jostain syystä tykkään tällaisista ficeistä, joissa puhujana on hahmo itse - ei sillä, etten tykkäisi muunlaisista tai tykkäisin niistä vähemmän, mutta tällaisissa on jotain sellaista viehätystä, mikä noin yleensäkin iskee muhun. Ja lisäksi tässä tuli selvästi esille se, että Charlie tietää mitä on, hyväksyy sen eikä yritäkkään muuttua, vaikka muu perhe sitä haluaisikin. Charlie ei myöskään yritä pakottaa muuta perhettä ymmärtämään häntä, sillä he joko ymmärtävät tai sitten eivät, ja Charlie tuntuu hahmonakin olevan mun mielestä vähän sellainen, ettei häntä kiinnosta juurikaan se, mitä muut hänestä ajattelevat, edes perhe. Ja just siksi se elementti sopii tähän ficciin niin hyvin. Oli myös kiva, miten olit tuonut tähän esille sen, että perhe ehkä haluaisi Charlien olevan jotain muuta, että Charlien pitäisi korvata Fred, ottaa hänen paikkansa perheessä.

On myös surullista, että Charlie tietää, ettei oikeastaan häntä haluta kotiin, vaan Fred. Ja Charlie tuntuu tietävän myös sen, ettei hän voisi ikinä korvata Frediä, vaikka perhe sitä ehkä odottaisikin. Tykkään tästäkin ajattelutavasta siksi, koska se kuvastaa niin hyvin sitä Charliemaisuutta, ja sitä, kuinka hahmo on oikeasti sinut itsensä kanssa.

Ainiin, ja loppukaneettina pakko naurahtaa tuolle Drarry-viittaukselle. Joo, ihan mihin tahansa tekstiin voi ja pitää saada Drarrya, oon ihan sitä mieltä!

Iso kiitos tästä tekstistä, tykkäsin ihan hurjan paljon, sulta voisi lukea lisääkin Charlie tekstejä!

[LillaMyy]

Koskakohan viimeksi olen lukenut sulta mitään? No, nyt on jo varmaan korkea aikakin korjata tämä huutava vääryys ja käydä lukemassa jotain!

Hyrrr, voihan nenä sentään, pitäisikö tähän nyt sitten taas osata sanoa jotain järkevää? Ei? Hyvä, sillä ei musta varmaan saisikaan mitään kovin järkevää ulos. Yritän nyt kuitenkin sanoa jotain muutakin kuin hyrrr, mutta katsotaan, kuinka tässä oikein käy.

En oikeastaan tiedä, mitä mä tältä odotin, mutta en ehkä kuitenkaan ihan tällaista synkkyyttä ja tietyllä tapaa vaikeutta. Tai siis, kun Charliella on selkeästi vaikeaa, eikä hän oikein osaa itsekään ilmaista sitä muille, kuinka hän on erilainen, kotona kenties jopa yksinäinen. Tuo oli todella surullinen kohta, kun Charlie vertasi itseään Harryyn, kuinka he eivät ole sama henkilö ja kuinka Harrylle on sallittua olla erilainen, mutta hänelle ehkä ei sitten kuitenkaan. Jotenkin tuli sellainen ajatus mieleen, että ehkä Charlie haluaisi olla Harryn tapaan erillinen osa perhettä, koska silloin hänellekin olisi sallittua olla erilainen, kun taas perheenjäsenenä hänen oletetaan olevan samanlainen kuin kaikki muutkin. >: Samoin tuo Frediin vertaaminen oli hirveän surullinen, kun Charlie ei tavallaan osannut surra samalla tavalla kuin muu perhe, minkä vuoksi hän oli vielä vähän enemmän erilainen kuin kaikki muut.

En nyt oikein osaa sanoa hirveästi mitään, mutta kamalan surullinen teksti. >: